Caroline Munro

Last Life in the Universe (2003)

aka Ruang rak noi nid mahasan; Chikyû de saigo no futari; Leben nach dem Tod in Bangkok; Universets sidste dage; Universums sista dagar; Vidas truncadas

Last Life in the Universe #1 Last Life in the Universe #2
IMDb

Eteläkorealaiset elokuvat ovat viime vuosina keränneet mainetta ja kunniaa ympäri maailmaa, tuoden hiljalleen kauan kaivattua uutta verta Suomenkin elokuvateattereihin. Thaimaa ei vielä ole onnistunut samassa tempussa, vaikka kylätaistelukuvaus Bang Rajan (2000) pikaisesti teattereissa käväisikin. Pen-Ek Ratanaruangin kahden vuoden takaista, yhteiskunnasta ja kanssaihmisistään irtautuneen hyvin erilaisen parivaljakon hidasta lähentymistä kuvaavaa Last Life in the Universea ei ole täällä nähty vieläkään, mutta onneksi sekin on vain parilla napinpainalluksella saatavissa.

Kenji (Tadanobu Asano) on Thaimaassa asuva, järjestyksestä pakkomielteen kehittänyt japanilaismies, jonka arki kuluu tylsän kirjastotyön lisäksi lähinnä itsemurhasta haaveillen. Traagisen kohtalonoikun kautta hän törmää Noihin (Sinitta Boonyasak), thaimaalaiseen naiseen, joka on kaoottisen kämppänsä ja pilvenpolttelunsa kanssa ainakin ulkoisesti Kenjin täydellinen vastakohta. Kenji päätyy hengailemaan Noin asunnossa ja näennäisesti toisistaan poikkeava pari saa vähitellen huomata täydentävänsä toisiaan oudolla tavalla.

Last Life in the Universe [1]
Last Life in the Universe [2]

Elokuvassa tietysti tapahtuu paljon muutakin, mutta yksityiskohtien paljastaminen on täysin tarpeetonta. Last Life in the Universe on elokuva, jonka on parasta antaa avautua omalla verkkaisella tahdillaan. Sen apaattinen pinta kätkee alleen omaperäisen ja syväluotaavan, elämää täynnä olevan kertomuksen nykymaailman kelkasta pudonneista herkistä ihmisistä. Ratanaruang ei ole kiinnostunut tarkasti rakennetusta ja tiukasta juonikuviosta, vaan antaa hahmojensa hengittää vapaasti ja elokuvan ikään kuin löytää sisältönsä edetessään, usein pelkän tunnelman voimalla. Kerronta on viipyilevää, mutta sisällöllisesti täysin perusteltua. Kenji yrittää paeta maailmaa, vetäytyen sekä työssään että arkenaan kirjoihin tai itsetuhoisiin ajatuksiinsa (joita tuskin aikoo edes toteuttaa). Hän ei omista edes televisiota ja vaivaantuu suunnattomasti riehakkaan veljensä töykeistä ja tunkeilevan oloisista vierailuista, sulkeutuen välillä ase kädessä toiseen huoneeseen. Kenji tarkkailee, mutta ei heittäydy mukaan, koska on jossain vaiheessa kadottanut kykynsä impulsseihin ja kokee muut ihmiset pelkästään kirjojen riskittömällä välityksellä. Hän vain lipuu yhdestä päivästä toiseen tahrattomassa asunnossaan, eläen tahratonta elämäänsä.

Noin elo taas on kaikkea muuta kuin tahratonta, mutta hän on omalla tavallaan yhtä sulkeutunut kuoreensa kuin Kenji. Tiskivuorien, alusvaatteiden ja sekalaisten roskien valloittama asunto viestii henkilöstä, joka on tietyllä tasolla lakannut yrittämästä. Noita ja Kenjiä yhdistää paitsi vieroutuneisuus muusta maailmasta, myös vahva syyllisyyden tunne. Kumpikin haluaisi jotain muuta, mutta eivät enää osaa löytää voimaa tai tarkoitusta sisältään.

Last Life in the Universe [3]
Last Life in the Universe [4]

Noin siskolla (Boonyasakin oikea sisko Laila) on tärkeä rooli ja Ratanaruang käyttää häntä kerronnallisena temppuna, kuvaten tapahtumia kuten Kenji ja Noi ne tuntevat, suoraviivaisen näyttämisen sijaan. Muutenkin Kenjin itsemurhafantasioiden ja elokuvan yleisen unenomaisuuden kautta katsoja pidetään jatkuvasti varpaillaan haastavalla monitulkintaisuudella, joka ei kuitenkaan ajaudu missään vaiheessa sekavan kikkailun puolelle. Last Life in the Universea on verrattu Sofia Coppolan samana vuonna valmistuneeseen Lost in Translationiin, mutta ei elokuvilla ole irtautuneisuuden kuvauksen lisäksi paljoa yhteistä. Toinen vertailukohde voisi olla Kim Ki-dukin Saari (2000), mutta on tämä rakkaustarina yhtä kaukana Ki-dukin ainoastaan väkivallan kautta itseään ilmaisemaan kykenevien ihmiskohtaloiden maailmasta kuin Coppolan tavasta käyttää modernia Tokiota kankaana, jolle elokuvan pääpari saa heijastaa oman sisäisen hämmennyksensä.

Ratanaruang on saanut kokoon aikamoisen tiimin elokuvaansa varten. Kameran takaa löytyy Wong-Kar Wain vakiokuvaaja Christopher Doyle, joka ei varmaankaan saisi aikaan latteaa jälkeä edes side silmillään. Small Room -duon minimalistinen ja haikea musiikki rytmittää kauniisti kohtauksia ja nostattaa elokuvan jo muutenkin vahvaa tunnelmaa entistä tenhoavammaksi. Koska elokuva tapahtuu sekä Japanissa että Thaimaassa, on se myös varsinainen kielikylpy keskustelujen ollessa monesti kohtausten sisälläkin sekä thaiksi, japaniksi että englanniksi käytyjä. Tämä on haasteellista paitsi näyttelijöille, välillä myös yleisölle, etenkin kun kaikkia töksähtelevällä englannilla lausuttuja repliikkejä ei ole katsottu parhaaksi tekstittää. Tadanobu Asanoa on kutsuttu Japanin Johnny Deppiksi, mikä ei ole täysin tuulesta temmattua, vaikka kyseessä on kaksi hyvin erilaista esiintyjää. Selvästi liikaa ajattelevaksi tuppisuuksi, jonka kautta suurin osa elokuvasta nähdään, feminiininen Asano on täydellinen valinta. Kenjiä verrataan elokuvassa maailman viimeiseen liskoon, ja kuvaus sopii hieman mystisen vaikutelman antavaan Asanoon paremmin kuin hyvin. Boonyasak tekee myös hyvää työtä Noin vaikeassa roolissa. Koska hahmon taustasta ei paljoa paljasteta, nousee tunteiden välittäminen puhtaalla läsnäololla paljon tärkeämmäksi. Mukana on myös pienessä sivuroolissa ohjaaja Takashi Miike, joka ohjasi Asanoa Ichi the Killerissä (jonka juliste jopa näkyy yhdessä kohtauksessa), sekä yksi Miiken vakiotähdistä, Riki Takeuchi. Miike esittää loppupuolella mukaan tulevaa yakuzaa humoristisissa kohtauksissa, jotka eivät oikein osu yhteen muun elokuvan tyyliin.

Last Life in the Universe [5]
Last Life in the Universe [6]

Last Life in the Universe näyttää, miten tärkeää ihmisille voi olla löytää kontakti toisiinsa ja että jokaisella teolla on seuraus, usein vielä varsin odottamaton sellainen. Sattuma vie ja sattuma tuo, pitää vain osata olla vastaanottavainen, kasvaa, kehittyä ja kohdata itsensä ja tekonsa. Todellisuus on mitä on, mutta jokaisella on kyky vaikuttaa omaan maailmaansa ja tehdä siitä merkityksellinen. Jos elokuvalla on joku heikkous, niin se on jatkuvasti vallitseva etäisyys hahmoihin, joka paradoksaalisesti kyllä on myös elokuvan parhaita puolia. Elokuvan rytmiin ja tyyliin voi tietysti olla vain aluksi hieman hankala heittäytyä (nimikin tulee ruutuun vasta puolen tunnin jälkeen, päähenkilöiden varsinaisesti kohdatessa toisensa), ja saattaa olla että kontakti katsojan ja pääparin välillä loksahtaa kohdalleen helpommin uusintakatseluilla. Näin ensikatselunkin pohjalta on kuitenkin myönnettävä, että kyseessä on pieni helmi.

****-
© Ilja Rautsi, julkaistu: 10.7.2005
keskiarvo
toimitus
3.60/5.00 (5)
 JSTPIRMK*EM
  3.5 4.0 4.0 4.5 2.0
keskiarvo
lukijat i
4.64/5.00 (7)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  12 (15)
80%
Last Life in the Universe (2003)  Last Life in the Universe (2003)Ruang rak noi nid mahasan