Caroline Munro

3-Iron (2004)

Rautakolmonen

aka Bin-jip; Bin jib; Empty Houses; Bin-jip - tomme huse; Casa Vazia; El espíritu de la pasión

3-Iron #1 3-Iron #2
IMDb

Rankan nihilistisellä linjalla liikkeelle lähteneen Kim Ki-dukin linja tuntuu hieman seestyneen mestarillisesta Viisi vuodenaikaa -elokuvasta (2003) lähtien. Ymmärrys alkaa kurottaa väkivaltaa pitemmälle ohjaajan kehittäessä ilmaisuaan ja joidenkin varhaisempien töiden (Address Unknown, Coast Guard) väkinäisyydestä ja hajanaisuudesta ei ole jälkeäkään. 3-Iron on kuin Ki-dukin päivittämä versio Virginia Woolfin oman huoneen käsitteestä itsenäisyyden edellytyksenä - nyt huone vain on omassa päässä.

3-Iron [1]
3-Iron [2]

Tae-suk (Jae Hee) on nuori koditon mies, joka kiinnittää mainoksia ihmisten ulko-oviin. Jos lappunen ei ole pariin seuraavaan päivään mennessä kadonnut, murtautuu hän sisään ja elelee talossa omistajan paluuseen saakka. Tae-suk ei varasta tai tuhoa mitään, vaan päinvastoin pesee pyykit ja korjailee hajonneita esineitä, käyttäen hyväkseen ainoastaan jääkaapista löytyvää ruokaa. Eräänä päivänä hän murtautuu taloon, jossa onkin asukki sisällä. Sun-hwa (Lee Seung-yeon) on aviomiehensä jatkuvasti pahoinpitelemä entinen valokuvamalli, joka ei heti paljasta läsnäoloaan vaan tarkkailee oudon nuorukaisen toimia talossa. Vaikkei kaksikko vaihda sanaakaan keskenään, päätyy Sun-hwa pakenemaan Tae-sukin mukaan.

3-Iron edustaa tätä "uutta" Ki-dukia parhaimmillaan. Ohjaaja-kirjoittaja-tuottaja näyttää päässeen yli ainoastaan väkivallalla itseään ilmaisemaan kykenevistä hahmoista, menettämättä mitään intensiteetistään. 3-Ironissa on väkivaltakohtauksia, mutta ne eivät ole enää sidottuja henkilöiden sisäiseen maailmaan, eivätkä kosketa elokuvan teemaa niin ilmeisesti. Väkivalta on äärikeino, johon turvautua, ei tunteiden paljastamisen väline. Toinen uudistus miehen ilmaisussa on, että tällä kertaa elokuvan ei tapahdu selkeästi rajatulla alueella, kuten vaikka Saaren järvellä kelluva majahotelli, Bad Guyn bordelli tai Viiden vuodenajan temppeli. Tae-suk elää kyllä yhtä lailla yhteiskunnan normien ulkopuolella, mutta toisenlaisen elämäntavan ilmaisu on nyt puhtaasti sisäinen.

3-Iron [3]
3-Iron [4]

Jos joku sen sijaan ei ole muuttunut, se on dialogin niukkuus. Tae-sukin puhumien sanojen määrä on 3-Ironissa pyöreä nolla, eikä Sun-whakaan päästä suustaan sanoja kuin kerran koko elokuvan aikana. Tämä antaa artikulaatiolle uskomattoman voiman. 3-Iron onkin elokuvaa puhtaimmillaan; tarina on minimalistinen ja täysin vailla kirjallisuudesta periytynyttä juonikeskeisyyttä. Elokuva on visuaalinen taidemuoto ja 3-Ironin tarina kerrotaan lähes yksinomaan kuvien ja musiikin avulla. Sanat ovat toissijaisia sisäiselle maailmalle, jota Ki-duk ilmentää varmoin vedoin kankaalle, katseiden ja eleiden tehokkuuteen luottaen.

3-Iron kertoo oman tilan luomisesta, sellaisen paikan rakentamisesta sisälleen, johon kukaan toinen ei voi itseään pakottaa. Tae-suk on älykäs ja kouluja käynyt nuori mies, joka on jossain vaiheessa saanut tarpeekseen ympäröivästä maailmasta, sen säännöistä ja lainalaisuuksista. Hänen murtautumisensa toisten koteihin ei liity materian viemiseen, päinvastoin; Tae-suk on luopunut kaikesta materiasta ja omistuksesta. Ohjaajan omien sanojen mukaan Tae-suk täyttää tyhjän tilan elämällä. Hän elää itsenäisesti, varjona toisten seinällä, äärimmäisessä vapaudessa, jonka voi saavuttaa vain tunnustamalla olemassaolonsa ainoan kiistämättömän faktan: kukin elää omassa todellisuudessaan ja sen todellisuuden rajat määrittää ainoastaan oma mielikuvitus ja tahdonvoima. 3-Iron kertoo selkeän loogisesti, kauniisti ja kouraisevasti tämän itsenäisyyden - oman sisäisen tilan - täydellistämisestä.

3-Iron [5]
3-Iron [6]

3-Iron on myös rakkaustarina, sillä Sun-hwa on yhtä vanki kuin Tae-suk on vapaa, kaivaten ulospääsyä mutta kykenemättä omin voimin löytämään avainta. Tae-suk paitsi vapauttaa hänet, myös tarjoaa vaihtoehtoisen elämän, jotain totuttujen käyttäytymismallien ja hyväksyttyjen elämäntapojen tuolta puolen. Nuoret näyttelijät onnistuvat tekemään herkät roolit ja sisäistämään hahmonsa niin menestyksekkäästi, ettei sanoja todellakaan tarvita.

Oikeastaan ainoa varsinainen särö kokonaisuudessa on lopun jälkeen kuvaan ilmestyvä tekstinpätkä, joka täysin tarpeettomasti alleviivaa edeltäneen puolentoista tunnin aikana käsitellyt ideat ja teemat. Ei mitenkään uskoisi, että tekstin kirjoittaja on vastuussa myös sitä edeltävästä elokuvasta.

****-
© Ilja Rautsi, julkaistu: 27.8.2005
keskiarvo
toimitus
3.71/5.00 (7)
 SMTPJM*IRMEMK*EM
  4.0 4.0 4.0 4.0 3.0 4.0 3.0
keskiarvo
lukijat i
3.76/5.00 (21)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  26 (31)
84%
3-Iron (2004)  3-Iron (2004)Rautakolmonen