Caroline Munro

Dear Wendy (2005)

aka Calles peligrosas; Querida Wendy

Dear Wendy #1 Dear Wendy #2

Genre

IMDb

Festenillä (1998) vaikutuksen tehneen Tomas Vinterbergin edellisestä elokuvasta on kulunut kaksi vuotta. Amerikkalaisnäyttelijöillä varustettu, englanninkielinen It's All About Love oli kohteliaasti sanottuna kunnianhimoinen epäonnistuminen ylevistä lähtökohdistaan huolimatta. Vinterberg ei näyttänyt olevan kansainvälisen, naiivisti rakkauden puhdasta voimaa ylistävän trillerin hyveellisten elementtien ja juonellisten koukeroiden seassa parhaassa elementissään. Dear Wendy on askel parempaan suuntaan, mutta edelleen kunnianhimoinen ohjaaja on jälleen vaikeuksissa teoksen moninaisten piirteiden tasapainottamisessa.

Elokuva on kertojana toimivan Richardin (Jamie Bell) Wendyksi nimeämälleen pistoolille kirjoittama kirje. Pienessä syrjäkaupungissa varttunut Richard vieroksuu perinteistä kaivostyötä ja hankkii elantonsa ruokakaupan kassalla. Hän ostaa leluaseeksi luulemansa pistoolin syntymäpäivälahjaksi tutulle, mutta huomaa kiintyneensä kapistukseen ja päättääkin säilyttää sen itse. Kaupan toinen työntekijä Stevie (Mark Webber) tunnistaa pyssyn oikeaksi ja paljastuu pienoiseksi asefriikiksi. Pojat perustavat oman kerhon, jossa kannetaan asetta mukana kaikkialle, kuitenkin pasifistisia aatteitta noudattaen. Mukaan liittyy muitakin kylän syrjittyjä ja klubista muodostuu yhteinen elämäntehtävä; nimetyt aseet ja pröystäilevät asusteet, omat rituaalit ja tiukka pasifismiaate. Taustalla soi The Zombies ja niin western-vaikutteiset dandyt ovat syntyneet.

Dear Wendy [1]
Dear Wendy [2]

Juuri Manderlaylla Amerikan muurahaispesää sohaissut Lars von Trier näyttää kehittäneen pienoisen pakkomielteen kyseisen kansakunnan sielunelämän ravistelemisesta. Nyt von Trierin elokuvateon metodien pelkistämisen kautta sisällölliseen puhdistukseen tähdänneen Dogma-liikkeen toinen perustaja Vinterberg liittyy mukaan kuoroon. Von Trierin kirjoittama Dear Wendy tutkailee amerikkalaisten viha/rakkaus-suhdetta aseisiin ja tappamiseen oudolla yhdistelmällä uteliasta naiiviutta ja kyynistä keinotekoisuutta. Pistoolin nimeäminen ja sen jatkuva hiveleminen antavat kieltämättä helpon mielleyhtymän seksuaaliseen kiintymykseen ja päähenkilöiden pitäminen teineinä tekee elokuvasta sekä aikuistumiskertomuksen että moraalitarinan, tarjoten lisäksi mahdollisuuden uskottavaan intensiivisyyteen hahmojen suhtautumisessa pöhköihin rituaaleihinsa. Pikkulastenkin leikit muotoutuvat välillä pelkästä pelehtimisestä kuolemanvakaviksi, eikä teini-ikäisten asekerholtakaan voi muuta odottaa. Pasifisteja kun ollaan, ei aseilla ole tietenkään tarkoitus koskaan ketään ampua - ne vain tarjoavat turvaa, itseluottamusta ja identiteetin perustan. Sanan pelossa nuoret kutsuvat tappamista rakastamiseksi, mistä syntyy välitön yhteys penetraatioon. Onko Amerikka sitten teini-ikäinen idealisti, jonka housuntaskussa pullottaa tuhti tykki?

Dear Wendy [3]
Dear Wendy [4]

Valitettavasti lupaavan alun jälkeen Dear Wendy junnaa keskivaiheillaan pitkän aikaa paikoillaan, kunnes nojaa täysin epäuskottavaan tekijään laukaisijana viimeiselle näytökselle. Elokuvan kylä ei ole yhtä pelkistetty, kuin von Trierin kahden viimeisen elokuvan liituviivat lattialla, mutta ei sitä hetkeksikään erehdy aitona pitämään. Jälleen uidaan enemmän ideoiden kuin ihmisten vesissä, mutta tällä kertaa von Trier ei saa puristettua ajatuksiaan tarpeeksi kirkkaiksi kokonaisuuden kannatteluun ja rakkauden aseisiin perustat jäävät näkymättömiin.

Onneksi Vinterberg pärjää kuitenkin hyvin nuorten näyttelijöidensä kanssa, antaen näille tilaisuuden tehdä hahmoistaan siinä määrin elävän oloisia, että lopusta jaksaa välittää. Etenkin Billy Elliotilla (2000) tiensä tähtiin tanssinut Jamie Bell vakuuttaa pääosassa mietteliäänä ja sulkeutuneena Richardina, samoin Mark Webber Stevienä. Bill Pullman vetää paikallisen sheriffin kaksijakoisen hyväntuulisuuden ja pikkusieluisuuden hieman merkillisellä tapaa yli.

Dear Wendy [5]
Dear Wendy [6]

Lopputulos on yhdistelmä hyväntuulista naiiviutta, vapauttavaa teinikapinaa ja yliampuvaa yhteiskunnallista kommentointia. Vinterberg ei ole ohjaajana yhtä räikeän päällekäyvä kuin von Trier, mutta irrottelee muutamaan otteeseen näyttävän visuaalisesti. Vinterberg ei myöskään vaikuta olevan yhtä innostunut piiskaamaan käsikirjoituksen ideoita ja jää vaikutelma, että elokuva sopisi hänelle paremmin ilman von Trierin ideologian painolastia. Kokonaisuudesta jää ontto ja irrallinen vaikutelma, mutta ainakin teinihämmennys on aitoa, Zombies soi ja pyssyt paukkuvat.

***--
© Ilja Rautsi, julkaistu: 12.9.2005
keskiarvo
toimitus
3.17/5.00 (3)
 JSJMIR
  3.5 3.0 3.0
keskiarvo
lukijat i
3.30/5.00 (5)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  0 (9)
0%
Dear Wendy (2005)  Dear Wendy (2005)