Caroline Munro

A History of Violence (2005)

aka Una historia de violencia; Une histoire de violence

A History of Violence #1 A History of Violence #2
IMDb

Väkivaltaa sisältäviä elokuvia kyllä riittää pilvin pimein, mutta väkivaltaa käsitteleviä tapauksia osuu vastaan harvemmin. Viime vuosilta nousee ensimmäisenä mieleen Takashi Miiken räävittömän yliampuvasti katsojan reaktioilla leikittelevä Ichi the Killer (2001). Lihallisista visioistaan tunnetun David Cronenbergin elokuvat ajavat usein katsojan samoille sietokyvyn äärirajoille kuin niiden hahmot, eikä ohjaajamaestro ole ikinä kavahtanut väkivallan käyttöä. Cronenberg esitteli aikaansa edellä olevia teorioitaan katsojan ja teoksen vuorovaikutuksesta jo Videodromessa (1983). Nyt skitsofreenisen Spiderin (2002) jälkeen hän jatkaa enemmän päänsisäisellä linjalla, reväyttäen auki amerikkalaisen mikrokosmoksen (perhe ja yhteisö) rumat puolet, näyttäen väkivallan adrenaliinia pumppaavan jännityksen ja sen hirveät seuraukset.

Tom Stall (Viggo Mortensen) elää täydellistä elämää: on rakastava vaimo ja lapset, oma kahvila ja arvostettu asema kotikylän yhteisössä. Kaikki muuttuu, kun kahvilaan eräänä päivänä astelee kaksi ryöstäjää ja paniikin hetkellä Tom tappaa heidät molemmat, muuttuen samalla sankariksi sekä median että paikallisten silmissä. Huomio tuo kuitenkin paikalle gangstereita Philadelphiasta, jotka väittävät kiven kovaan tuntevansa Tomin, eivätkä jätä häntä rauhaan. Tom ei voi käsittää, mistä on kyse ja tunteet alkavat kuumeta perheen sisällä. Miksi Tomia luullaan joksikin toiseksi? Ja mikä tekee hänestä niin pätevän tappamaan? Mitä pinnan alle kätkeytyy?

A History of Violence [1]
A History of Violence [2]

A History of Violence perustuu John Wagnerin kirjoittamaan ja Vince Locken piirtämään samannimiseen sarjakuvaan. Josh Olsenin Cronenbergin avustamana muokkaama käsikirjoitus etenee noin puoleen väliin asti ainakin ulkoisesti samoilla linjoilla, mutta lähtee kehittymään huomattavasti kiinnostavampaan ja satuttavampaan suuntaan. Sarjakuvaversio on Paradox Pressin julkaisemaan rikossarjaan (josta lähtöisin on myös elokuvaksi päätynyt Road to Perdition) kuuluva pulp-teos, melko suoraviivainen välienselvittelytrilleri, jossa menneisyyden haavat revitään auki pääsemättä kuitenkaan sen syvemmälle. Cronenbergin elokuva taasen on tutkielma väkivallan luonteesta ja tietyssä määrin myös amerikkalaisesta psyykestä. Tavallaan elokuva on ohjaajansa helpoimmin lähestyttävissä olevia teoksia, mutta aivan yhtä monipuolinen ja omaperäinen kuin aiempikin tuotanto. Kuten Jim Jarmusch uutuudellaan Broken Flowers, Cronenberg astuu askeleen lähemmäs valtavirtaelokuvan maailmaa, säilyttäen silti tinkimättömyyteensä sekä ideansa. Ennalta näkemisen lahjan saavan miehen hajoavaa elämää kliinisesti tarkkaileva Dead Zone (1983) on suoraviivaisella juonellaan sekä pikkukaupunkikuvastollaan ulkoisesti Cronenbergin tuotannosta tätä elokuvaa lähinnä. Etäinen kylmyys on kuitenkin kaikonnut, ja ohjaaja tuntuu suorastaan nauttivan saadessaan näyttää perinteisen amerikkalaisen ydinperheen onnellisimmillaan - ja puskea heidät sitten jyrkänteeltä alas.

A History of Violence [3]
A History of Violence [4]

Tarinaa ei ole kovin vaikea yhdistää niihin lukuisiin lännenelokuviin, joissa karski mies joutuu perhettään suojellakseen (tai jostain muusta jalosta syystä) turvautumaan vihaamaansa väkivaltaan, jossa hän on kuitenkin virtuoosimaisen pätevä. Väkivallan purkautumisen sielun murskaavia seurauksia ei näin kouriintuvasti liene amerikkalaisessa elokuvassa käsitelty sitten Clint Eastwoodin Unforgivenin (1992). Cronenberg ei kuitenkaan keskity samalla tavalla syyllisyyteen ja menee itse väkivallanteoissa askeleen Eastwoodia pitemmälle, sillä hän lavastaa ampumakohtaukset ja luunmurskaukset perinteisen viihdetoimintaelokuvan malliin, leikitellen näin katsojan kiistämättömällä adrenaliinipurkauksella, jonka jälkeen tekojen seuraukset näytetään kavahtamatta; niin uhriin, tekijään kuin tekijän läheisiin. Cronenberg näyttää väkivallan yhtenä ihmisen peruselementeistä - sitä voi vihata ja sitä voi välttää, mutta pakoon siltä ei pääse. Kun Tom paljastaa sisällään kytevän potentiaalin väkivaltaan, eikä hänen anneta haudata sitä takaisin piiloon, alkaa synkeä muutosprosessi koko perheessä. Edie löytää itsestään odottamattoman ja entisen elämän näkökulmasta ruman puolen, kielletyn himon. Konflikteja nokkeluudella ja huumorilla purkanut Jack-poika huomaa äkkiä omaavansa saman potentiaalin kuin isänsä. Kun häkin ovi on auki, ei petoa saa enää takaisin sisään. Tämä on se väkivalta, joka meissä kaikissa vaanii, vietti jolle esim. elokuvat voivat tarjota vaarattoman purkautumiskeinon.

A History of Violence [5]
A History of Violence [6]

Seuraavassa kappaleessa käsitellään juonta, eli spoileri-varoitus on täten annettu.

Elokuvan alkupuolen avainkysymys kuuluu: onko Tom myös Joey? Cronenberg kasvattaa jännitystä ja Mortensen ylläpitää hienosti mysteeriä kaksijakoisen miehen sisimmästä melko pitkän aikaa, mutta kun totuus paljastuu, lähtee elokuva varsinaisesti kunnolla käyntiin. Tom osoittautuu perusjätkä-ulkokuorensa alla olevan omalla tavallaan yhtä sekaisin kuin Spiderin nimihenkilö. Hän antaa Edielle vain pieniä vihjeitä muutoksestaan, sanoen poistaneensa impulsiivisen ja julman Joeyn itsestään, muuttuen prosessissa Tomiksi, rauhallisuuden perikuvaksi. Persoonallisuutta ei kuitenkaan voi karistaa harteiltaan kuin takkia, ja ääritilanteissa ihminen tuo esiin todellisen minänsä. Western-hengen ilmeisimpänä muotoutumana esiintyvä, väripaletiltaan riisuttu kohtaus, jossa gangsterit saapuvat Tomin talolle syystuulen vaikertaessa armottomasti taustalla ja uhkaavat suoraan hänen perheensä henkeä on ehdottomasti vuoden parhaita. Väkivallan uhatessa Tom "muuttuu" takaisin Joeyksi, karmivin tuloksin. Tomin ja Joeyn keskinäinen suhde hahmon päässä on elokuvan kiehtovimpia elementtejä ja loppupuolen kylmä "uudelleensyntyminen" menneisyyden puhdistamisen jälkeen on vavahduttava hetki. Tämä identiteetin muutos (jota Mortensen ilmentää myös fyysisellä olemuksellaan) loksahtaa kohdalleen Cronenbergin pakkomielteeseen ihmisen muokkautumisesta, joko itsenäisesti tai ympäristön toimesta. Tällä kertaa muutos tapahtuu ennen kaikkea psyykkisesti, mutta sillä on joka kerta tappavan fyysisiä seurauksia.

A History of Violence [7]
A History of Violence [8]

Viggo Mortensen on upean läpimurtoroolinsa Sean Pennin Indian Runnerissa (1991) jälkeen ajelehtinut hyvin pikkuroolien ja latteiden pääosien kuivassa maastossa. Peter Jacksonin Sormusten herra -trilogia kuitenkin räjäytti miehen tähdeksi kertaheitolla, ja A History of Violence on elokuva, jolla Mortensen viimeistään näyttää olevansa erittäin karismaattinen luonnenäyttelijä. Tom on ulkoisesti hiljaisen ja vastahakoisen sankarin prototyyppi, mutta hänen sisällään kiehuu ja juuri tämän esiin tuomisessa Mortensen loistaa. Elokuvanäytteleminen vaatii vahvaa läsnäoloa ja ymmärrystä pienistä eleistä, lähes huomaamattomista nyansseista, jotka paljastavat kaiken olennaisen. Tom on ehdottomasti Mortensenin tähänastisen uran suurin hetki, eivätkä sivuosissa nähtävät groteskiksi meikattu Ed Harris tai mustaa huumoria rooliinsa tuova William Hurt halua jäädä kovin paljon jälkeen. Maria Bello antaa myös haavoittuvaisen ja paljastavan suorituksen kappaleiksi asteittain hajoavana Edienä.

A History of Violence [9]
A History of Violence [10]

Elokuvan ulkoasusta vastaa jälleen Cronenbergin vakiotiimi tuotantosuunnittelija Carol Spieristä kuvaaja Peter Suschitzkyyn ja uhkaavasta musiikista vastaa Howard Shore. Erityisesti Suschitzkyä on jälleen ylistettävä kolkon mutta luonnollisen kuvaston luomisesta. Yhteistyö on saumatonta ja A History of Violence näyttää, ettei Cronenberg ole menettänyt tippaakaan särmästään. Tässä on eittämättä yksi tärkeimpiä elossa olevia elokuvantekijöitä. Ilmeisiä ratkaisuja välttäen ja ruumiinavauksen tarkkuudella teemojaan käsitellen Cronenberg porautuu suoraan väkivallan, identiteetin, perheen ja yhteiskunnan yhteen kietoviin siteisiin. Analyysi ei kuitenkaan jää kylmän etäiseksi katsaukseksi aiheeseen, vaan on paitsi satuttava, myös äärimmäisen viihdyttävä draamaelokuva.

****½
© Ilja Rautsi, julkaistu: 13.10.2005
keskiarvo
toimitus
4.14/5.00 (11)
 JSSMJLTPJMJM*IRMMMK*EMPI
  4.5 4.0 4.0 4.5 3.5 4.5 4.5 3.0 4.5 4.5 4.0
keskiarvo
lukijat i
4.08/5.00 (42)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  89 (146)
61%
A History of Violence (2005)  A History of Violence (2005)