Caroline Munro

La bête (1975) :: The Beast

Peto; Pedon vallassa

aka Death's Ecstacy; The Beast in Heat; La bestia; Das Biest; Odjuret

La bête #1 La bête #2
IMDb

Kaunotar ja hirviö, eräs modernin ajan tunnetuimmista saduista kehittyi vuosisatojen kuluessa pitkän oraalisen ja kirjallisen tradition kautta. Alkujaan ranskalaisen romanttisen kertomuksen keskeisiä teemoja ovat olleet alusta alkaen naisen ja pedon rakkaus, mutta kontekstissa jossa nainen valittuaan muiden vihaaman pahan, löytääkin todellisen aarteen - miehen joka on jalompi kuin kukaan hänen aatelisista kosijoistaan. Sitten 1700-luvun sadun teemat ovat entisestään romantisoituneet.

Walerian Borowczykin vuonna 1975 valmistunut "shokeeraava" eroottinen klassikko nostaa klassisen sadun monista allegorioista rakkauden sijasta esille naisen ja pedon välisen seksuaalisuuden. Elokuvan nimi onkin typistetty osuvasti sadun jälkimmäiseen elementtiin: petoon. Pähkinänkuoressa juoni kertoo nuoren amerikkalaistytön Lucy Broadhurstin velvollisuudesta avioitua de l'Esperancen suvun ujon aikamiehen Mathurinin kanssa, jotta ranskalaissuvun saalistama varakas testamentti astuisi voimaan. Raha ja sille vieras rakkaus joutuvatkin pian törmäyskurssille.

La bête [1]
La bête [2]

Satujen monivivahteisten tulkintojen tavoin Borowczykin La Bête purkaa yksinkertaiselta vaikuttavan juonen sisällä porvariston charmia äärimmäisellä sarkasmilla. Järjestetty avioliitto, siihen ehdollistettu testamentti ja de l'Esperancen perheen toiveikkuus rikkaasta tulevaisuudesta joutuvat koetukselle, kun Lucy yön varhaisina tunteina vaipuu eroottiseen painajaiseen. Paikallisella siitostarhalla alussa nähdyn orin siemennestettä tihkuva elin muuntuu tällöin hänen mielikuvituksessaan kaiken rikkovaksi fantasiaksi.

Karvainen rakkaus

70-luvulla tapahtui elokuvissa eroottisten kohtausten vapautuminen, joka tuotti nopeaan tahtiin uudenlaisia elokuvataiteen klassikoita. Etenkin ranskassa pitkään kukoistanut eroottisen kirjallisuuden traditio elävöitti uuden sukupolven arkea, kun kirjallisia underground-teoksia tuotiin valkokankaille. Dominique Auryn Histoire D'O (1954) ja Maryat Rollet-Andrianen inspiroima Emmanuelle-elokuvien sarja näistä tärkeimpinä. Borowczykin oma seksuaalinen vallankumous ei kuitenkaan jäänyt pelkän pehmeän sadismin tai lesborakkauden asteelle. Naisen ja pedon suhteen hän venytti rajoja ja kurkisti "karvaiseen erotiikkaan".

On ehkä kohtalon ironiaa, että omalta osaltaan suomalaisen elokuvahistorian merkittävimpiin roolisuorituksiin lukeutuu Sirpa Lanen poseeraus de l'Esperancien suvun Romildana, perheen tarkkaan varjelemassa menneisyydessä. Lucyn yölliset fantasiat vievät hänet kauaksi historiaan, hyveellisen ajatusmaailman tuolle puolen, kun hän kosteaksi muodostuneen unen intiimiydessä aistii perheen vuosisatojen takaisen salaisuuden. Romildan maidonvalkeasta ihosta ja toisaalta pedon tummasta karvaisesta turkista muodostuu tällöin ajatuksia herättävä kontrasti traditionaalisemman erotiikan haastajaksi.

La bête [3]
La bête [4]

La Bêten kliimaksina nähdään eläimellinen ejakulaatio, josta voi epäilemättä esittää monenlaisia mielenkiintoisia ajatuksia. Omalle tyylilleen uskollisena Borowczyk muistaa esittää ejakulaatiota edeltävän brutaalin raiskauksen kuitenkin ennen kaikkea sarkastisena sivalluksena Romildan vapautumiselle. Kireään korsettiin etiketin mukaisesti puetun ranskattaren päivät tulevat päätökseensä täysin absurdilla tavalla. Samaan yhteyteen leikatut kuvat unelmoivan Lucyn kokemasta kiihkosta auttavat katsojia edelleen ymmärtämään Borowczykin viljelemää runsasta symboliikkaa, kun valkokankaan valtaavat ristikuvat litroittain siemennestettä sykkivästä elimestä.

Todellisen pedon luonne jää silti yhä epäselväksi.

Hillitysti naiden sivistynyt

Ei liene liioiteltua väittää, että modernin yhteiskunnan erityispiirteisiin on jo vuosisatojen ajan kuulunut inhimillisen älyn ja emootion korostaminen sen takaa löytyvien eläimellisten viettien sijasta. Niin kutsuttujen sivistyneiden yhteiskuntien erityispiirteisiin kuuluu ihmisillekin ominaisten primaaristen viettien kuten seksuaalisuuden tukahduttaminen. 70-luvun eroottisen elokuvan kuvastosta löytyy jatkuvia esimerkkejä traditionaalisen rakkauden ja ihmisen kehoon kätketyn erotiikan välisestä konfliktista, jossa naiminen rikkoo illuusion järjenvaraisesta sivistyksestä.

Haastatteluissaan Borowczyk muistuttaa La Bêten uppoutuvan syvälle ihmiskuntaa pitkään kiehtoneisiin myytteihin. Hän kertoo kuvanneensa siinä unen mekanismeja ja kurkottaneensa kohti ihmisen alitajuntaa. Merenneidot, satyyrit ja monet muut myyttiset taruhahmot sisältävät sekä eläinten että ihmisten piirteitä. Vastaavasti elokuvan peto näyttäytyy Lucyn fantasioissa traagisena omien viettiensä hallitsemana taruolentona, joka ei saata vastustaa näkemänsä kaunottaren suloja. Tämän traagisen olennon suorittamaa pitkää takaa-ajoa ja lopullista seksuaalista kanssakäymistä säestääkin helskyvä cembalon sointi, joka estää katsojia ottamasta mitään näkemästään turhan vakavasti.

La bête [5]
La bête [6]

La Bête on kuin lihallinen, inhimillinen inkarnaatio kaikista lapsuutemme saduista. Se on samalla kertaa kauhistuttava ja viaton. Pedon tunkeutuessa vihdoin unelmiensa kosteaan nirvanaan näemme nostalgisoivan kuvan vaaleansinisestä satujen avokkaasta, jolla on kaksi etanaa. Mielikuvitus jatkuu naisen nautinnosta hehkuviin kasvoihin ja pedon epätoivoa tihkuvaan mylvintään. Jos elokuvan jakaisi jaksoihin siinä nähtyjen siemensyöksyjen mukaan huomaisimme kuinka raiskauksena alkanut taistelu kääntyy lopulta Romilda de l'Esperancen voitoksi. Unien mekanismeja jäljitellessään Borowczyk rakentaa toisin sanoen kaikille tutun kaavan epätoivosta subjektin kukoistukseen.

Rakkauden riivaamat

Peto on löydettävissä lopulta elokuvan varsin moniulotteisesta kontekstista. Borowczyk nimeää La Bêten ensinnäkin moraaliseksi elokuvaksi ja toisaalta mainitsee innoittajakseen keskiajalla eläneen Eustache Deschampsin romanttisen runon, joka on kirjoitettu 15-vuotiaan tytön suuhun:

"Am I, am I, oh, am I pretty? It seems to me, that my face is quite lovely
and my libs ruby red. Tell me I am pretty."

Syventyessämme alkuperäisen kaunotar ja hirviö -kertomuksen mahdottomaan traagiseltakin vaikuttavaan rakkauteen, saavutamme jotain Borowczykin kipeästä romantisoinnista. Sadun tunnetuimmassa, Madame Le Prince de Beaumontin kirjoittamassa versiossa on kohta, jossa peto nälkään nääntymäisillään iloitsee kaunottaren näkemisestä vielä kerran ja kertoo siksi kuolevansa tyydytettynä.

La bête [7]
La bête [8]

De Beaumontin, Deschampsin ja Borowczykin keskeisenä ajatuksena näyttäytyy kaunottaren kokema epävarmuus ja sen täyttymys. Nuori tyttö ihaillessaan itseään peilistä, ja hieman myöhemmin de Beaumontin satu naisesta, jonka edessä voimakas maskuliininen peto tekee kuolemaa tämän kauneuden tähden, yhdistyvät puolalaisohjaajan lihallisessa filmatisoinnissa. Oraalisen perimän synnyttämä seksuaalinen fantasia saavuttaa lakipisteensä kun Borowczykin runsain mitoin tyydytetty peto lunastaa lupauksensa ja vaipuu vihdoin kuolleena himoitsemansa naisen jalkojen juureen.

Alkujaan brutaalilta vaikuttaneesta on tulossa jotakin kaunista. La Bête saattaa näyttää sisällöltään väkivaltaiselta, mutta on muodoiltaan hellä. Ilmestymisensä aikoihin La Bête sai kyseenalaisen kunnian toimia yhtenä vedenjakajana Ranskassa käydyssä debatissa, jossa esitettiin valtion tuen eväämistä pornografisia aineksia sisältäviltä tuotannoilta. Säädöksen vastustajien mukaan vaarana oli La Bêten kaltaisten rajatapausten vaarantuminen. Onkin selvää, että elokuvan voi nähdä kahdella eri tavalla: provosoivana ja naisia kategorioivana maskuliinisena pornografiana tai pikkutuhmana päiväunena.

La bête [9]
La bête [10]

Kyseessä on kuitenkin ennen kaikkea symboliikan varaan rakentuva satiiri. Jääkö siis lopulta edes nainen pelkäksi katseen kohteeksi? Elokuvan kuuluisa ruusu - rakkauden symboli - tunkeutuessaan naisen vaginaan kuolee sen hellään pehmeyteen... kuin petoon. Inhimillinen himo, ihmisen narsistinen kaipuu rakkauteen ja erotiikan eläimellinen voima yhdistyvät näin kaikki yhdeksi ja samaksi elämän lähteeksi.

Versioinfo (14.11.2005):

Arvostelukappaleena toimi Cult Epicsin kolmen dvd:n (R1, NTSC) kattaus, joka vaatii oman erittelynsä. Ensinnäkin pakkaus sisältää elokuvan alkuperäisen, leikkaamattoman version anamorfisella laajakuvalla (1.85:1). Toisaalta pakkauksen kolmannelle dvd:lle on mukaan liitetty elokuvan täydellinen, neljä minuuttia pidempi julkaisu. Eroja näiden kahden version välille ei synny kuitenkaan kuin dialogin osalta, jota Borowczyk aikoinaan karsi pois nopeuttaakseen kerrontaansa. Täysimittainen versio on sinällään mielenkiintoinen lisä, joskin sen tuhoaa kuva-alan päälle poltettu englanninkielinen tekstitys.

Cult Epicsin limited editionin tekee hankinnan arvoiseksi lähinnä pakkauksen toinen dvd, joka pitää sisällään harvinaista materiaalia sisältävän dokumentin Beast Bis. Kyseessä on tuntemattomaksi jääneen kuvaajan 16 mm:lle filmille tallentama taltiointi elokuvan valmisteluista. Osittain haalistunutta ja punasävyjen pigmentoimaa materiaalia on dvd:lle talletettu noin 117 minuuttia. Suurin osa ajasta vietetään satunnaisissa paikoissa seuraten kuvausryhmän keskusteluja ja satunnaisia harjoituksia. Tallenne on kauttaaltaan äänetön.

Nouveaux Picturesin (R2, PAL) brittijulkaisu sisältää niin ikään kuva-alaan poltetun tekstityksen, mutta on muutoin varteenotettava ja leikkaamaton vaihtoehto elokuvasta.

Future Film julkaisi elokuvan Suomessa vuonna 2010 anamorfisella kuvalla ja keveillä ekstroilla varustetulla dvd:llä.

****-
© Jari Mustonen, julkaistu: 14.11.2005
keskiarvo
toimitus
3.75/5.00 (8)
 JSSMTPJMJM*MMEMPI
  4.0 4.0 3.5 4.0 4.0 3.0 3.5 4.0
keskiarvo
lukijat i
3.60/5.00 (15)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  18 (27)
67%
La bête (1975)  La bête (1975)Pedon vallassa  

kommentit

odota...
anonyymi kommentoi (1.4.2010 11:52:02)
user avatar Elokuva tuskin kuvaa "porvariston charmia", kun kyse on aatelisista.
vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa