Caroline Munro

Spring, Summer, Fall, Winter... and Spring (2003)

Viisi vuodenaikaa

aka Bom yeoreum gaeul gyeoul geurigo bom; Spring, Summer, Autumn, Winter... and Spring; Frühling, Sommer, Herbst, Winter... und Frühling; Primavera, verano, otoño, invierno... y otra vez primavera; Las estaciones de la vida; Livets hjul

Spring, Summer, Fall, Winter... and Spring #1 Spring, Summer, Fall, Winter... and Spring #2

Genre

IMDb

Alussa on pieni poika ja kunniallisesti elämäänsä asettunut buddhalaismunkki, jotka elävät rauhaisan lammen keskellä kelluvassa majassaan. Kevään tulo on herättänyt lukuisat veden lähteet, uinuneet nuput ja eläimet takaisin elämään talven ja jään jälkeen. Poika tutustuu maailmaan ja on hänelle tietämättään jatkuvan tarkkailun alaisena, mutta aina kuitenkin itsenäisenä. Poika saa oppia selviytymään elämänsä alkuvuosilta lähtien itsenäisesti, ja jokaisen teon seuraukset tulevat paljastumaan ennemmin tai myöhemmin. Ihminen kehittyy ensisijaisesti siihen suuntaan, mihin hänet johdetaan alusta lähtien, silloin kun ei ole vertauskohdetta tai kokemusta aikaisemmasta. Älylle helposti ylivoimainen vietti ohjaa alusta alkaen voimaan ja omistamisen haluun.

Spring, Summer, Fall, Winter... and Spring [1]
Spring, Summer, Fall, Winter... and Spring [2]

Tyhmän mutta voimakkaan ihmisen asenne luontoa kohtaan on leikkivän Pojan ensimmäisiä opetuksia todellisesta elämästä. Narulla ja kivenpalasella kiusattavat kala, sammakko ja käärme eivät voi kuin alistua siihen suureen käskevään kouraan, joka heillä leikittelee ja jonka armoilla he ovat. Vasta munkki-isän raskas esimerkki suuresta kivenpalasesta pojan selkään sidottuna toimii pysäyttävänä, ensimmäisenä kosketuksena ilon vastakohtaan ja tekojen toteuttamisen valintaan. Yön aikana kuolleet tai vahingoittuneet kala, sammakko ja käärme paljastavat kuivuneella verellään pojalle toisen väistämättömän tosiasian elämästä. Poika itkee nähdessään ruhjotun ja väkivaltaisesti sammuneen elämän, munkki-isä ei pilaa tilanteen syvyyttä ja perustavaa lujuutta menemällä lohduttamaan poikaa. Kärsimyksen ja surun kautta alkava elämä oppii näkemään tekojensa toiselle puolelle.

Spring, Summer, Fall, Winter... and Spring [3]
Spring, Summer, Fall, Winter... and Spring [4]

Sanoja ei tarvita kuin mielenkiinnottomimpien asioiden ilmaisemiseen, ja oikein käytettynä harvat sanat ilmaisevat enemmän kuin niiden näennäinen merkitys. Munkki-isän erittäin harvat sanat ja lausahdukset tulevat vakuuttavuudella ja kypsyydellä, jota ei ole mahdollista saavuttaa käsityksellä omasta parhaudestaan suhteessa luontoon ja suhteessa muihin ihmisiin. Itseään luonnon sylissä kurittanut, kasvattanut ja kehittänyt vanha mies ei saa mitään "ihmisten maailmasta", jossa ensimmäinen opetus on, että sinä et merkitse mitään. Kuolet, jos et jaksa puolustaa itseäsi ja epäillä kaikkea. Munkki-isä on käynyt läpi "ihmisten maailman", mutta siitä on hyvin pitkä aika. Hän halusi elämälleen rikkaimman ja viisaimman mahdollisen olemuksen, jonka saattoi saavuttaa vain lähentämällä oma itsensä voimakkaimman ja vanhimman järjestyksen, luonnon kanssa.

Spring, Summer, Fall, Winter... and Spring [5]
Spring, Summer, Fall, Winter... and Spring [6]

Ihmisten maailmasta saapuu kesällä sairas tyttö, jonka huolestunut äiti tuo hoidettavaksi viisaan munkin ja hänen nuoren apupoikansa luokse. Luonnossa elänyt ja nuorukaiseksi kasvanut poika näkee harvoin ihmisen, mutta hän on niidenkin harvojen myötä kasvanut itse sellaiseksi. Hän rakastuu ensimmäistä kertaa ja sokaistuu jokaisesta viittauksestakin nuoreen ja masentuneeseen tyttöön, jonka nukkuvien kasvojen tarkkailu estää nuorukaisen keskittymisen omaan uneen. Ensimmäisen kerran rakastunut on maailman julmimman paljastuksen partaalla, jonka myötä hän jälleen oppii. Vanha munkki tietää kaiken, mutta hän ei pilaa tilanteen kauneutta estämällä nuorukaista liittymästä tytön matkaan: oppihan toimi parhaiten pikkupoikanakin vasta fyysisen kokemuksen, raskaan kivenlohkareen kautta. Nuorukaisen ja tytön rakastelu kivisen lähteen luona tai veteen hukkuneen vanhan puun suojassa ovat kuvia, jotka nuorukainen tulee näkemään elämänsä viimeisinä hetkinä. Värit ja valo ovat häikäistä koko sinisen taivaan epätodelliseksi heijastavan lammen pinnan henkäyksellä.

Spring, Summer, Fall, Winter... and Spring [7]
Spring, Summer, Fall, Winter... and Spring [8]

Vettä on kaikkialla. Koko alue ja elämä ovat yhtä kuin vettä. Öisinä hetkinä uninen sumu tunnustelee mökin rakenteita ja kuunvalo muistuttaa punaisia lehtiä lähestyvästä syyspäivän auringosta. Kaikkialla on kuin sadussa, vaikka kaikki on todellista. Opetuksen myötä saapuva viha ja kipu välittyvät hahmon kasvoilta repivän raa'alla tavalla. Kyse ei ole missään vaiheessa ollut näyttelemisestä vaan tavoittamisesta kasvoille se, minkä sanat pilaisivat. Vanha munkki palaa jälleen tarkkailemaan oppipoikaansa, aivan kuin leikkisinä vuosina, jolloin poika oli vielä pieni, onnellinen ja viaton nakkaamaan lähelle kiemurrelleen käärmeen kaulasta kauemmaksi. Poika on nyt nähnyt ihmisten maailman ja vihaa sitä, sillä se on itsekäs ja siellä sisäisen, väkivaltaisen vietin purkautuminen on usein kohtalokkaasti väärin. Rakkauden lieskoja sylkevä tunne on sammunut paksun ja vuodatetun veren hajuun.

Spring, Summer, Fall, Winter... and Spring [9]
Spring, Summer, Fall, Winter... and Spring [10]

Munkki-isä tietää miten ihminen toimii, kun hän oikein vihaa. "Onko se noin sietämätöntä?" Poika ei osaa vastata, koska hänen veitsensä ehti ensin. Munkki-isän kysymys on täynnä tuskaisaa ymmärrystä ja kierron kaltaisen odotuksen päättymistä; kaikki on tapahtunut jo aiemmin eikä ihmisen luonne ole vuodenaikojen virrassa muuttunut. Kuoleman valkea lumi saapuu elämään, jonka pakottaa kylmään lepoon sinertävä jää. Elämä ja kuolema ovat kiertäneet vuoden ja vuosien mittaisen matkan eikä niiden yhteinen tanssi luonnossa tule päättymään jäisen kuolemankaan jälkeen. Alku on jälleen lähellä.

Kim Ki-dukin hiljaisimmin kypsynyt maalaus ja uni on kuin Roegin, Demyn, Kitanon ja Tarkovskin suurimpien teemojen hienovarainen kohtaaminen. Maailma noudattaa jälkimmäisen sisäistä rytmiä, kykyä pistää ihmisen sisin totuus puhki ja lamaannuttaa se kuvien armolle, hyväilylle ja julmuudelle. Viisi vuodenaikaa on hiljaisuudessaan myös lähellä Kitanon kykyä käyttää huumoria ilman sanoja; hahmojen eleillä, katseilla, leikillä ja ilolla. Viisi vuodenaikaa näyttää lapsen tai kuolevan ihmisen vilpittömimmältä unelta, jonka on kuvannut elokuvailmaisun suurimmat valon, värien ja rajausten vangitsijat.

*****
© Juho Malanin, julkaistu: 28.11.2005
keskiarvo
toimitus
4.39/5.00 (9)
 JSSMTPJMKKJM*MK*EMPI
  5.0 4.5 4.0 4.0 4.0 5.0 5.0 4.0 4.0
keskiarvo
lukijat i
4.35/5.00 (26)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  47 (56)
84%
Spring, Summer, Fall, Winter... and Spring (2003)  Spring, Summer, Fall, Winter... and Spring (2003)Viisi vuodenaikaa