Caroline Munro

Mil gritos tiene la noche (1982) :: Pieces

aka One Thousand Cries Has the Night; Chainsaw Devil; Le cri du cobra; Der kettensägenkiller; Pieces - Le sadique à la tronçonneuse

Mil gritos tiene la noche #1 Mil gritos tiene la noche #2
IMDb

"I think the movie's best point is that it gives the audience more than what it expects."

- Juan Piquer Simón

Toden totta. Espanjalaismaestro Juan Piquer Simónin nimi elokuvan kannessa on vähän kuin seinälle lämätty mainosjuliste skitsofreenisten nudistien sunnuntaiparaatista - mielikuvitusta kiihottavaa, mutta samalla myös enemmän kuin hieman pelottavaa. Simónilla oli 70-80-luvuilla tapana tarttua pinnalla olevaan menestyselokuvaan ja kopioida sitä surutta omintakeiseen halpistyyliinsä. Herran värikkään tuotannon ehdottomia helmiä ovat muurahaiskarhun näköisen ufopenskan edesottamuksista raportoiva Extra Terrestrial Visitors (1983), sekä lentämisestä todella nauttivan supersankarin (myös ulkoavaruudesta) seikkailusta kertova Supersonic Man (1979). Arvatkaa itse, mitä hittejä ne kopioivat. Näiden tasolle voidaan kiistatta nostaa 1982 maailmaan pullahtanut Pieces, J-P:n moniulotteinen lisäys slasher-elokuvan kaanoniin.

Mil gritos tiene la noche [1]
Mil gritos tiene la noche [2]

Kirjoituskoneen äärellä ovat yhdessä kännissä pyörineet Simónin lisäksi mm. tuottamistaan Bruce Lee -kopioista jälkipolvien muistama Dick Randall, sekä salanimellä John Shadow esiintyvä roskapornonero Joe D'Amato, joten jäljeltä sopiikin odottaa jotain täysin höyrypäistä. Eikä Pieces petä, kaikki alkaa vuoteen 1942 sijoittuvasta prologista, jossa alastonta naista esittävää palapeliä kokoava pikkupoika tuohtuu siinä määrin äitinsä hysteerisestä reaktiosta lihalliseen ilmestykseen (nainen särkee peilin pojan isän kuvalla), että kipaisee hakemassa ison kirveen ja pilkkoo äiskän kappaleiksi. Kohtaus on itse asiassa yllättävän tehokas ja tuntuu johtavan hieman eri elokuvaan kuin mitä on luvassa. Tasan 40 vuotta myöhemmin nuori tyttö rullalautailee kahden miehen kantamaa isoa peiliä päin. Tämän johdosta (ei, älä kysy miten) paikallisen collegen seksihulluja oppilaita aletaan pilkkoa moottorisahalla. Paikalliseen poliisivoimaan lukeutuu ilmeisesti vain nelisen tyyppiä, joten mestarietsivät (mm. melkein kaikissa Simónin elokuvissa nähtävä Frank Braña) joutuvat hakemaan apua koulun seksipeto-oppilas Kendallilta (Extra Terrestrial Visitorsin itserakas pop-laulaja Ian Sera) sekä tennismestarinaisetsivältä (Lynda George). Vaan kuka onkaan murhaaja? Mitä hän tekee rikospaikoilta puuttuvilla ruumiinosilla? Ja ostaako hän niille jättämänsä moottorisahat tukkuliikkeestä?

Mil gritos tiene la noche [3]
Mil gritos tiene la noche [4]

Vastaus toiseen kysymykseen on tietysti helppo: kokoaa lihapalapeliä! Juoni-idea on niin ihastuttava, että on suoranainen ihme ettei siihen törmää useammin. Christopher Lambertin ideaan perustuvassa Resurrectionissa (1997) sentään kasataan Jeesuksen ruumista uudelleen kokoon satunnaisista uhreista. Kuten siinäkin, Piecesissä olisi tavallaan jopa kaikki palat koossa ihan oikeaan elokuvaan, mutta luojan kiitos tekijäporukka on siihen yhtä kyvytön kuin pulp-sankari Shadow'lta silhuettinsa varastanut murhaaja himojensa hillitsemiseen. Giallo-vaikutteiset, hyvin raa'at murhat, avoin naisvihamielisyys ja ähisten laahustava mysteeritappaja ovat tietysti monen slasherin ominaisuuksia, mutta Juan Piquer Simón ei ole "kuten monet muut". Simón on postinkantajataustallaan ns. luomukasvatettu ohjaaja, eivätkä häntä kiinnosta sellaiset pikkuseikat kuten johdonmukaisuus tai uskottavuus. Simón itse ei myönnä D'Amaton osuutta käsikirjoitukseen, vaan painottaa improvisaation merkitystä itse kuvauksien aikana. Pieces on, ohjaajan sanoin: "Peli, jonka säännöt katsojan on hyväksyttävä ja liityttävä mukaan".

Mil gritos tiene la noche [5]
Mil gritos tiene la noche [6]

Keskitytään hetki ilmiselvään: hyväksyisin säännöt, jos joku ne minulle selittäisi. Ultraväkivalta johtaa ultratyhmyyteen? Palapelin kokoaminen symboloi mielen kokoamista, joten elokuva on päähenkilön lailla täysin hajallaan? Freud? Luovutan. Toki juuri tästä syystä Pieces on täysin kyvyttömällä tavalla kajahtanut hulluuden riemuvoitto ja loputtomasti kiinnostavampi kuin monet vakavastikin otettavat slasherit. Simónilla on maaginen kyky muuttaa mitä tavallisimmistakin kohtauksista hetkiä, joissa todellisuus tuntuu pirstaloituvan hajanaisesti toisiinsa liittyviksi dialoginpätkiksi, jotka lausutaan kuin näyttelijät eivät olisi ikinä kuulleet kahden ihmisen puhuvan toisilleen. Lahja lienee matkustanut ajan ja avaruuden halki suoraan Ed Woodilta Al Bradleyn kautta Simónille. Elokuvaan sisältyvän poliisityön luonne on myös yhtä kiehtovaa kuin vaikkapa kotimaisessa Raidissa, Piecesissä vain käytetään sinänsä loogisemmin virallisena apuna college-oppilasta alkkispummien sijaan. Simónin tuotos on myös niitä harvoja elokuvia, joissa tulee koko ajan impulssi kelata taaksepäin ymmärtääkseen kohtauksien mahdollisen yhteyden toisiinsa. Eihän siitä apua olisi, mutta ajatus on aina tärkein.

Mil gritos tiene la noche [7]
Mil gritos tiene la noche [8]

Järjettömyyksistä herkullisimpia on öinen kohtaus, jossa tennistypy lähtee vaeltelemaan koulun tiloilla jälkiä murhaajasta etsien. Samaan aikaan Kendall saa taas pettymyksen naissaralla kun hänen sänkykumppaninsa herää ilmeisen villin seksin jälkeisestä unesta hysteeriseen tilaan. Kendall hermostuu, eikä suostu leppymään vaikka bimbo rukoilee häntä takaisin sanoilla: "Kendall, tule takaisin! Lupaan kontrolloida itseni jos teemme sen taas!" Toisin kuin Klaus Kinski Paganinissa, Kendall ei ole tarpeeksi vaikuttunut aneluista, vaan lähtee prätkällään yöhön köröttelemään. Samaan aikaan tennisopettajan kimppuun hyökkää villeillä hyppypotkuilla vielä villimmin kiljuva aasialaismies (Bruce Le), joka kaatuu mystisesti juuri Kendallin ajaessa kuvaan. Kendall ilmoittaa hekotellen, että kyseessä on vain hänen kung fu -opettajansa! Jännitys laukeaa kun hyökkääjä ilmoittaa murtuneella englannillaan kaiken johtuneen vain hänen syömästään pilaantuneesta chop sueysta...

Mil gritos tiene la noche [9]
Mil gritos tiene la noche [10]

Yllä oleva kohtaus kuvaa elokuvan yleissävyä melko hyvin. Osittainen selitys kyseiselle tempaukselle löytyy siitä, että tuottaja Randall oli samaan aikaan kuvaamassa kung fu -eepoksiaan Madridissa ja päätti sisällyttää samaa kamaa slasher-kauhuunsa. Hyökkääjä on jopa pukeutunut sinivalkovariaatioon Bruce Leen kuuluisasta keltamusta-asusta. Ilmeisesti pelkkä Lee-klooni ei ole kuitenkaan riittänyt Simónille, sillä yhtenä monista "epäillyistä" mulkoilee aivan Bud Spencerin näköinen partaköntys. Tekijä itse kutsuu tätä liioitelluksi todellisuudeksi, minä kutsun sitä psykedeelisen huvittavaksi varastamiseksi.

Mil gritos tiene la noche [11]
Mil gritos tiene la noche [12]

Elokuvan muita helmiä on mm. tieto maailman kauneimman asian luonteesta: pilven poltto ja sen jälkeinen naiminen vesisängyllä. Tällaisia kultajyviä tarjoillaan sopivan tasaisin väliajoin, eikä mielenkiinto ehdi herpaantua hetkeksikään kohtuullisen lyhyen keston aikana. Vesisänkykin saadaan vielä peliin riemastuttavassa murhayhteydessä. Lisäyhtymäkohtia Extra Terrestrial Visitorsiin tulee CAMin aivan yhtä haussa olevasta syntsaihme-musiikkiraidasta ja perin eriskummallisista yritelmistä pelotella katsojaa huonosti ajoitetuilla säikkyshokkiäänillä. Murhien kiitettävästä verisyyden asteestakaan ei voi valittaa ja näyttelijät säntäilevät alasti sinne tänne, koska Simón ei arastele näyttää ihmiskehoa sen enempää kuin sen sisälmyksiä. Ainoastaan murhaajan "paljastus" tuntuu hiukan lattealta, sillä edeltävät 75 minuuttia antaisivat odottaa jotain komeampaa. Nyt sekopää ei edes ehdi selittämään motivaatiotaan saati sitten päämääriään. Loppukliimaksi näyttääkin hetken aikaa vähän vesittyneeltä, mutta aivan viime sekunneilla J-P antautuu surrealismin virran vietäväksi vielä viimeisen kerran ja takaa älynväläyksellään, että teos jää elämään päähän tuntikausiksi.

****-
© Ilja Rautsi, julkaistu: 18.12.2005
keskiarvo
toimitus
3.91/5.00 (11)
 JSSMTPJM*IRMHMEMMMK*EMPI
  4.0 4.5 4.0 4.0 4.0 4.0 3.0 3.5 4.0 4.0 4.0
keskiarvo
lukijat i
3.66/5.00 (22)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  26 (37)
70%
Mil gritos tiene la noche (1982)  Mil gritos tiene la noche (1982)Pieces