Caroline Munro

Brokeback Mountain (2005)

aka Brokeback Mountain - En terreno vedado; Le secret de Brokeback Mountain; I segreti di Brokeback Mountain; Souvenirs de Brokeback Mountain

Brokeback Mountain #1  
IMDb

Ang Lee on jo vuosikausia tehnyt miljöiltään ja teemoiltaan huikean erilaisia elokuvia, joita kaikkia on jossain määrin yhdistänyt kaksi pääajatusta - sulkeutuneisuus ja perhe. Massiivisen kansainvälisen hittinsä Crouching Tiger, Hidden Dragon (2000) jälkeen moni ehti jo epäillä Leen menettäneen todellisuudentajunsa kokonaan hänen tarttuessaan Marvel Comicsin supersankarisarjakuvaan pohjautuvaan elokuvaan The Hulk (2003), ja vielä kehdatessaan väittää siitä tulevan syvällisen. Lopputulosta muistettiinkin parjata lähinnä kokonaan tietokoneella luodun nimihenkilönsä vuoksi, siitä huolimatta että kyseessä oli genrensä rajoissa varsin monisyinen teos, vaikkakin vähintään yhtä kaksijakoinen kuin arasta tiedemiehestä lihaskimppuhirviöksi muuttuva päähenkilönsä. Lee palasi nuolemaan haavojaan ja ryhtyi työstämään aiempaa projektiaan, myös omalla tavalla hyvin ristiriitoja herättävää Brokeback Mountainia.

Brokeback Mountain [1]
Brokeback Mountain [2]

Ennis Del Mar (Heath Ledger) ja Jack Twist (Jake Gyllenhaal) ovat kaksi parikymppistä keskilännen nuorukaista, jotka haaveilevat omista karjatiloista. He törmäävät toisiinsa saadessaan lampaanpaimennustehtävän syrjäisellä Brokeback-vuorella. Jack on impulsiivinen ja eloisa, Ennis sulkeutuneen vähäpuheinen. Pikku hiljaa kontakti kahden välillä alkaa kuitenkin kehittyä ja kylmä yö ajaa miehet samaan telttaan - seksiä harrastamaan. Molemmin puolin hieman vaivaantunut reaktio hivuttautuu taka-alalle miesten tajutessa todelliset minänsä. Paimennusaika ei kuitenkaan ole kovin pitkä ja rakastavaisten tiet vievät eri suuntiin vuorelta lähtiessä. Kumpikin päätyy tahollaan naimisiin ja yhteydenpito näyttää jo kokonaan kuolleen kunnes neljän vuoden kuluttua polut jälleen kohtaavat. Tästä alkaa vuosia kestävä salainen suhde, joka repii kummankin perhe-elämää hajalle siinä missä miesten sisimpiäkin.

Brokeback Mountain osoittaa hyvin, miksi novelleista on usein helpompi työstää elokuva kuin kokonaisista romaaneista. Novellia filmatessaan voi antaa käsikirjoitukselle tilaa hengittää ja rakentaa sen ympärille jotain omaansa, kun taas romaanissa joutuu pakostakin käymään läpi usein monisatasivuisen juonen, jota on vain typistettävä (poikkeuksiakin toki on). Annie Proulxin novellin ovat elokuvaksi työstäneet Leen vakiokirjoittaja James Schamusin sijaan mm. The Last Picture Show'n pohjalla olevan romaanin kirjoittanut Larry McMurtry ja hänen työtoverinsa Diana Ossana. "Juoni" on niin minimalistinen, että sitä on tuskin olemassa. Tarina sen sijaan on tunteellisesti järisyttävä pienisuuri voimannäyte, ja Lee puhaltaa hahmoihin ja miljööseen juuri oikean määrän viipyilevää mietteliäisyyttä ja eeppistä ilmaisuvoimaa. Melkein kaikki tapahtuu rivien välissä, koska totuus ja sen käsittely sattuisivat liikaa. Brokeback Mountain on elokuva elämistä, jotka valuvat hukkaan, koska niiden haltijat eivät anna itselleen mahdollisuutta.

Brokeback Mountain [3]
Brokeback Mountain [4]

Pääparista kuoreensa käpertynyt ja mumiseva Ennis saa enemmän tilaa, vaikkei Jack sentään pelkässä sivuroolissa ole. Valinta toimii, sillä elokuvan pidättyväisyys ja pinnan alla kuohuvat tunteet ruumiillistuvat Ledgerin suorituksessa harvinaisen tehokkaasti. Gyllenhaal tuo myös hyvin esiin Jackin hitaasti mutta varmasti surkastuvan spontaaniuden. Vaimojen osa sen sijaan on pienempi, sillä elokuvan varsinainen kolmas päähenkilö on Brokeback-vuori, ja sellaisena Lee sekä kuvaaja Rodrigo Prieto sen esittävät. Majesteettiset otokset vuoresta, niityistä, ja kyllä, lampaista, ovat pakahduttavia visioita siitä ainoasta paikasta, jossa Ennis ja Jack voivat oikeasti olla keskenään. Alun jälkeen elokuva onkin oikeastaan yhtä suurta alamäkeä, melankolinen laskeutuminen vuorelta ja sarja epätoivoisia yrityksiä taas palata sinne ja löytää uudelleen se hetki, kun elämä sai merkityksensä.

Heteronormikasvatuksen saaneilla lienee hieman vaikeuksia päästä elokuvan ulkoisen perusidean, eli homocowboyparin, absurdiuden yli. Jos homon stereotypia on herkkä ja naisellinen, cowboyn vastaava on kova ja miehekäs. Asiaa ei auta South Parkin kautta populaarikulttuurin levinnyt käsite Sundance-festivaalilla esitettävistä elokuvista, joissa "joukko homocowboyita vetää vanukasta ja tutkii seksuaalisuuttaan". Ajatukselle on kovin vaikea olla ainakin hihittämättä. No, Brokeback-vuorella ei paljon vanukasta löydy, mutta seksuaalisuuden tutkiminenhan nyt on aina kiinnostavaa.

Brokeback Mountain [5]
Brokeback Mountain [6]

Brokeback Mountain eroaakin siinä määrin Hollywoodin valtavirran homoseksuaalisuutta käsittelevistä elokuvista, etteivät sen päähenkilöt ole pelkiksi koomisiksi kliseiksi luotuja sivuhahmoja saati sitten yhden asian puolesta huutavia symbolisia äänimerkkejä. Amerikkalainen valtavirta tuntuu olevan halukas hyväksymään homohahmot pelkkinä joko/tai vaihtoehtoina, traaginen (jo kuoleva) uhri tai hulvaton (ja siis harmiton) höpsö. Ennis ja Jack ovat hyvin likellä traagisia uhreja, mutta välttävät sen siksi, ettei Leen elokuva kerro suvaitsemattomuudesta homoja kohtaan, vaan kahden miehen kyvyttömyydestä ottaa ratkaiseva askel ja heittäytyä tunteidensa vietäväksi. Klassinen traaginen rakkaustarina siis, kiilana miesten välillä voisi yhtä hyvin toimia vaikka luokkaerot. Suvaitsemattomuus on toki pelissä mukana sinä ratkaisevana vallitsevana olosuhteena, jonka vuoksi suhdetta ei välittömästi muodosteta. Isompi tekijä on kuitenkin hahmojen itsensä kyvyttömyys hyväksyä sisintään ja tyytyä vain ajelehtimaan elämänsä läpi sinne, mihin tuuli kuljettaa. Tästä huolimatta Hollywoodille tuntuu edelleen olevan mahdotonta tehdä elokuva, jossa homoilla on muita ongelmia kuin homoutensa. Ainakin Lee näyttää kaksi miestä rakastamassa toisiaan kirjaimellisesti kouriintuvammin kuin Oliver Stone viime vuoden Alexanderissa. Silti, hauskaa kyllä, päätähdetkin ovat nopeasti ottaneet itselleen vakuutukset homoleimaa vastaan; Gyllenhaal on bodattu machosolttu Persianlahden sotaan sijoittuvassa draamassa Jarhead ja Ledger nähdään maailman suurimpana (naisten) rakastajana uudessa Casanova -tulkinnassa.

Brokeback Mountain [7]
Brokeback Mountain [8]

Silti, Brokeback Mountainin ainoa varsinainen ongelma on päähenkilöiden ikääntyminen; tarina nimittäin tapahtuu 19 vuoden aikana. Kuten sanottu, Ledger ja Gyllenhaal näyttelevät kumpikin erittäin hyvin - Ledgerin tapauksessa on jopa helppo sanoa paremmin kuin koskaan - mutta ovat silti aivan liian siloposkisia nuorukaisia käydäkseen lähes nelikymppisistä. Siinä eivät pelkät viikset pitkälle vie. Jos tästä pääsee yli, on luvassa taatusti yksi vuoden kauneimpia elokuvia. Brokeback Mountain jää mieleen kummittelemaan samalla tapaa kuin vuori sen päähenkilöihin. Kauniina, mutta satuttavana.

****-
© Ilja Rautsi, julkaistu: 10.1.2006
keskiarvo
toimitus
3.50/5.00 (10)
 JSSMTPJMJM*IRMEMK*EMPI
  3.0 3.0 4.0 4.5 4.0 4.0 4.0 3.0 2.5 3.0
keskiarvo
lukijat i
3.41/5.00 (22)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  26 (73)
36%
Brokeback Mountain (2005)  Brokeback Mountain (2005)