Caroline Munro

La moustache (2005) :: The Moustache

Viikset

aka Mustaschen

La moustache #1  

Genre

IMDb

Kirjailijana arvostetun Emmanuel Carréren kaksi uudempaa kirjaa Huviretki painajaisiin sekä Valhe on jo molemmat käännetty onnistuneiksi elokuviksi. Nyt on tarjolla filmiversio myös Carréren 20 vuoden takaisesta esikoisromaanista Viikset, vieläpä hänen itsensä ohjaamana. Romaanit ja elokuvat ovat aiheiltaan hyvin erilaisia, mutta kaikki käsittelevät pohjimmiltaan ajatusta, ettei kukaan voi koskaan tuntea toista ihmistä kokonaan. Tähän kahden ihmisen välillä ammottavaan kuiluun sukeltaa myös Viiksien elokuvaversio.

Marc (Vincent Lindon) on nelikymppinen arkkitehti, joka elää rauhallista ja rutiininomaista elämää vaimonsa Agnésin kanssa. 10 vuotta tuuheita viiksiä ylähuulellaan kantanut Marc heittää eräänä iltana Agnésille leikkimielisesti kysymyksen, pitäisikö hänen ajaa viiksensä? Agnés käy ulkona ja Marc sutii naamansa puhtaaksi. Jotain on kuitenkin vialla, Agnés ei reagoi muutokseen mitenkään. Sama nollavastaanotto on luvassa ystäväpiirin juhlissa, joihin pari menee samana iltana. Marc alkaa ahdistua ja tiukkaa Agnésilta syitä outoon käytökseen. Vaimo kuitenkin pudottaa pommin ilmoittamalla, ettei herralla koskaan ole viiksiä ollutkaan. Samaa laulavat työtoverit. Mistä on kyse? Onko kaikki Agnésin outoa leikkiä? Vain onko Marc hajoamassa lopullisesti?

La moustache [1]
La moustache [2]

Viikset alkaa otoksella öisestä vesimassasta uhkaavan äänimassan velloessa taustalla; pinnan alla muhii jotakin. Itse tarina käynnistyy hyvin nopeasti, hahmot on tuskin ehditty esitellä kun ollaan jo keskellä mysteeriä viiksien potentiaalisesta olemassaolosta ja elämän subjektiivisuudesta. Jo Carréren kirja oli tiukaksi kokonaisuudeksi hiottu, ja filmiversio noudattaa samaa kaavaa. Hetkissä, katseissa ja eleissä viipyilevä elokuva sijoittuu osuvasti ylemmän keskiluokan kiillotetun ulkokuoren alla sykkivää synkkää onttoutta kuvaavien elokuvien joukkoon, joita viime aikoina ovat edustaneet mm. Dominik Mollin Lemming sekä Michael Haneken Caché (molemmat 2005). Carréren elokuva on lopulta lähempänä Lemmingiä, sillä hän ei halua vetää teemoistaan vertauskuvia maailmanpolitiikkaan kuten Haneke.

Carréren ja Jérôme Beaujoirin työstämä sovitus on varsin uskollinen alkuteokselle lähes loppuun asti, joka on elokuvassa ratkaisevasti erilainen. Onkin kiehtovaa nähdä jonkun tulkitsevan uudelleen omaa työtään näin mittavalla aikavälillä, kun etäisyyttä on ehtinyt kertyä runsain mitoin. Kirjan raju, brutaali ja shokeeraava lopetus teki kokonaisuudesta yhden miehen vuoroin hykerryttävän ja kauhistuttavan syöksyn hulluuteen. Elokuva puolestaan muodostaa enemmänkin kertomuksen avioliitosta, joka on ajautunut molemmilta osapuolilta teille tietymättömille; puolisoista on tullut toisilleen osa rutiinia, mutta samalla jotain vierasta ja uhkaavaa. Loppu ei tarjoa niinkään helpotusta kuin uuden mysteerin; Carrére kieltäytyy kertomasta, mistä oikein oli kyse ja mihin lopulta saavuttiin. Siinä missä kirja jätti lukijan keräämään itsensä suorasukaisen järkyttyneenä, katsoja jää elokuvan jäljiltä epämääräiseen epätasapainoon, purkautumista vailla olevaan jännitystilaan.

La moustache [3]
La moustache [4]

Tämä johtuu paljolti siitä, että elokuvan näkökulma pysyy koko ajan tiukasti Marcin perspektiivissä, eikä katsojalle tarjota mitään ulkopuolista tarttumapintaa. Näemme vain mitä Marcin mahdollisesti harhainen mieli havaitsee. Tämä tekee Emmanuelle Devosin hahmosta melko lailla totaalisen mysteerin, joka ei avaudu katsojalle sen paremmin kuin Marcillekaan. Selviä vastauksia odottavien kannattaa tosin muutenkin jättää elokuva väliin.

Viikset on lupaava aloitus aiemmin yhden dokumentin tehneen Carréren ohjaajanuralle, vaikkei siitä välitöntä mestariteosta muodostukaan. Toisinaan meno juuttuu epätietoisesti paikalleen, aivan kuin Marc yhdessä vaiheessa tarinaa seilatessaan kahden rannan väliä samalla lautalla edestakaisin kokonaisen päivän. Epätodellinen ilmapiiri ja hiipivä jännitys purevat silti, ja etenkin muutamien äkkiväärien huumorihetkien myötä on hauska huomata porvariston hillityn charmin rakoilevan yhä vuosikymmeniä Buñuelin jälkeen (vaikkei samoissa sfääreissä liikutakaan). Carréren tuore tulkinta vanhasta teoksestaan on siis enemmän kuin tervetullut.

***½-
© Ilja Rautsi, julkaistu: 18.1.2006
keskiarvo
toimitus
3.75/5.00 (2)
 JSIR
  4.0 3.5
keskiarvo
lukijat i
3.00/5.00 (6)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  3 (14)
21%
La moustache (2005)  La moustache (2005)Viikset