Caroline Munro

Slugs, muerte viscosa (1988) :: Slugs

aka Slugs: The Movie; Krypande hot; Mutations; Slugs - vortice d'orrore

Slugs, muerte viscosa #1 Slugs, muerte viscosa #2
IMDb

Tappajahait, psykoottiset simpanssit, ampiaiset, päästäiset, muurahaiset, sammakot... ihmiskuntaa ovat elokuvissa uhanneet monenmoiset luomakunnan kummajaiset. Usein ihmisen ylimielisten syntien (lue: tieteen) vuoksi. Harvoin on kuitenkaan päästy yhtä pitkälle katsojan epäuskon venytyksessä kuin Juan Piquer Simónin Slugsissa, jossa maanvaivana ovat mutanttilihansyöjäetanat. Etanat kun ovat kauhukuvana yhtä pelottava kuin uhrejaan kohti vierivät neliraaja-amputoidut koalakarhut - vain pienempiä ja hitaampia. Simón ei tietenkään anna sen (tai minkään muunkaan järkeen liittyvän) estää itseään ja tuloksena on tutun nautinnollinen elämys J-P:n villien visioiden lobotoidussa joutomaassa.

Slugs, muerte viscosa [1]
Slugs, muerte viscosa [2]

Kenenkään tuskin tarvitsee tietää juonesta enempää kuin perusidea saasteiden mutatoimista etanoista, jotka ryömivät hitaasti mutta vääjäämättömästi pitkin viemäriputkia kohti pahaa-aavistamattomia uhrejaan. Päähenkilönä nähdään terveysviraston virkamies Mike Brady (Michael Garfield), jolle karmiva totuus kaupunkia riivaavista kuolemista vähitellen selviää - ja jota kukaan ei tietenkään usko. Garfield yltää suorituksessaan melkein yhtä vaikuttavaan moni-ilmeisyyteen kuin elokuvan etanat.

Tappajaetanat on konsepti joka venyttäisi lahjakkaankin ohjaajan kyvyt katkeamispisteeseen. Simónia tämä ei tietenkään vaivaa, sillä herra tuntuu olevan itse jatkuvassa katkeamispisteessä todellisuuden suhteen. Slugs pysyy 92 minuutin kestonsa ajan suhteellisen mukavasti kasassa lähinnä siksi, että tasaisin väliajoin tarjoillaan joko järjettömän merkityksetöntä dialogia yhdistettynä riemastuttavan lahjattomiin näyttelijöihin, tai riehakkaita, verimössöä tulvivia etanahyökkäyksiä. Parhaisiin hetkiin lukeutuu pienen pienten etanapoikasten väkivaltainen purkautuminen miehen ruumiista varsin räjähtävin tuloksin, sekä nautinnollinen seksituokio, jonka päätteeksi nainen astuu etanoiden aktin aikana valtaamalle lattialle ja joutuu ahmituksi (miehen seuratessa perässä peniksineen kaikkineen). Tuotos pursuaa muutenkin yli äyräidensä pöyristyttävän typeriä pehmopornohetkiä, joista ei oikein osaa sanoa kumpi meinaa räjäyttää pään ensin; ihmisiä simuloivien androidien puheelta kuulostava umpiavuton dialogi vai sitä seuraava änkyröivä kieriskely lakanoiden päällä.

Slugs, muerte viscosa [3]
Slugs, muerte viscosa [4]

Huippupojot Simón vetää kotiin kuitenkin melko aikaisessa vaiheessa nähtävällä kohtauksella, jossa kasvihuoneessaan puuhaileva mies joutuu salakavalasti etanan (aivan, yhden... ainoan... etanan) raatelemaksi. Limainen koltiainen ryömii ensin puutarhurin hanskaan ja puree tätä käteen. Mies käyttäytyy kuten kuka tahansa meistä todennäköisesti kokisi luontevaksi vastaavan tilanteen kiemuroissa: hän toteaa kipakkaan sävyyn "Au! Jokin puree minua käteen!" Niin kovin totta. Tästä eteenpäin tilanne muuttuu oudoksi yhdistelmäksi elokuvia Mies ja alaston ase sekä Evil Dead II ukon kompuroidessa ympäriinsä, kaataen päälleen kukkatelineen ja hakaten kirveellä irti kätensä (!) hysteerisen vaimon kirkuessa vieressä. Kohtaus huipentuu kasvihuoneen räjähtämiseen. Go figure.

Elokuva perustuu Shaun Hutsonin samannimiseen kauhuromaaniin. Lähtökohta on siis yhtä kunniakas kuin Lawrence Kasdanin Stephen Kingin kirjan pohjalta elokuvaksi kätilöimällä Dreamcatcherilla (2003). Etanat jopa hyökkäävät usein vessanpöntön kautta, aivan kuin "paskanäädät" Kasdanin kiehtovassa katastrofissa. En ole Hutsonin tuotosta lukenut, mutta ehkä mönkiäiset heräävät kirjan sivuilta paremmin uhkaavaan eloon kuin selluloidilta. Tai sitten eivät.

Slugs, muerte viscosa [5]
Slugs, muerte viscosa [6]

Lisähupia voi nykiä irti samasta seikasta kuin Simónin elokuvissa yleensäkin, eli bongailla Espanjassa kuvatuista osuuksista epätoivoisiin mittasuhteisiin venyviä yrityksiä vakuuttaa katsoja elokuvan tapahtuvan Amerikassa. Tässä tapauksessa (espanjalaisten näyttelijöiden osuudet kuvattiin Espanjassa ja amerikkalaisten USA:ssa) Simón tyytyy jenkkifutiksen peluuseen asiaankuuluvissa paidoissa sekä yliannokseen Amerikan lippuja. Myös tuttuja Simón-kasvoja piisaa näyttelijöiden hurmaavan kyvyttömässä joukossa. Slugs kiellettiin Australian Queenslandissa muutamaksi vuodeksi. On vaikea kuvitella, kenelle nämä matelevat murhaajat voisivat olla liikaa sulatettavaksi tosielämässä (olkoonkin että gorea elokuvassa piisaa), mutta Australia nyt onkin maa joka tuotti maailman kulttuurin hyväksi Crocodile Dundeen.

***--
© Ilja Rautsi, julkaistu: 20.2.2006
keskiarvo
toimitus
3.14/5.00 (7)
 JSSMJMJM*IREMPI
  3.5 3.5 3.0 4.0 3.0 2.5 3.0
keskiarvo
lukijat i
3.40/5.00 (5)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  7 (11)
64%
Slugs, muerte viscosa (1988)  Slugs, muerte viscosa (1988)Slugs  

kommentit

odota...
Neon Maniac kommentoi (15.12.2016 11:03:47)
user avatar Tämä osoittautui olemattomia ennakko-odotuksia vasten todelliseksi yllätykseksi, sanan positiivisimmassa muodossa. Täysin järjettömästä ideasta on kieli poskessa puskettu toimiva kokonaisuus, joka on paitsi hauska myös viihdyttävä. Paria paikallaanjunnaavaa puolihuolimatonta sudenkuoppaa lukuunottamatta puolitoista tuntinen suorastaan hurahtaa paikoin hyvin hyödynnettyjen kamera-ajojen ja goren keskellä, kun kerronnan dynaamisuutta vertaa vaikkapa totaalisen paskaa Squirm - Matalijat -elokuvan pystyyn kuollutta yleistunnelmaa vasten. Simónin kalkkunagrafian ehdottomia helmiä (!), josta nyttemmin pääsee nauttimaan blu-ray:na.
vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa