Caroline Munro

Santo y Blue Demon contra el doctor Frankenstein (1974) :: Santo & Blue Demon vs. Doctor Frankenstein


Santo y Blue Demon contra el doctor Frankenstein #1  
IMDb

Supersankarivapaapainija El Santoa ja siten koko vapaan maailman tulevaisuutta uhkaa tällä kertaa 113-vuotias tohtori Frankenstein (tai Frankestein, on vaikea sanoa koska nimi vaihtelee). Kyseessä ei kuitenkaan ole ikiaikainen pirulainen Viktor Frankenstein, vaan arvon tohtorin pojanpoika... Irving Frankenstein (Jorge Russek)! Sääli ettei hänellä ole kaverina Bernard Dracula. Irving on pitkittänyt ikäänsä luonnottomiin mittoihin voidakseen kehittää täydellisen aivosiirtometodin. Irving ei kuitenkaan tahdo siirrellä aivoja vain iltapuhteikseen, vaan hänellä on pirullisten toimiensa takana jalo päämäärä; vaimonsa henkiin herättäminen. Rouva on hyvässä säilössä ja odottaa vain tuoretta nuoren naisen ruumista aivojaan varten. Niinhän me kaikki.

Santo y Blue Demon contra el doctor Frankenstein [1]
Santo y Blue Demon contra el doctor Frankenstein [2]

Irvingin apurit kidnappaavat naisia kaduilta ja raahaavat näitä kammottaviin kokeisiin. Poliisi tietysti kiinnostuu asiasta ja tuo mukaan tutkimuksiin - kenet muunkaan kuin - Santon (Santo). Santolla on apunaan kollegansa Blue Demon (Blue Demon), jonka katsoja erottaa Santosta kätevästi sinisen naamion avulla. Voimakaksikko ei kuitenkaan tiedä, että Irvingillä (en voi hyvällä omallatunnolla kutsua miestä Frankensteiniksi) on apunaan voittamaton epäkuollut Golem. Valveutunut katsoja voisi tässä vaiheessa luulla, että kyse on pään sisään laitetulla ohjelappusella luonnottomaan eloon puhalletusta savipatsaasta, mutta kyseessä on vain kalju musta mies. Lihaksikas, autistisen oloinen kalju musta mies. Kun Golem kohtaa poliiseja, hän epäröi. Irving kuitenkin ilmoittaa salaperäisesti radion kautta Golemille, että tällä on paitansa alla luodinkestävä liivi. Katsoja toivoisi santonkestäviä aivoja. Kuten varmasti poliisitkin, jotka eivät ymmärrä ampua Golemia päähän. Irving paljastaa myös toisen tavoitteensa: hän haluaa hallita maailmaa siirtämällä Santon superaivot Golemin voittamattomaan massaan, näin luoden kaikkien aikojen übermenschin. Henkilökohtaisesti en ole aivan vakuuttunut, että maailmaa voisi hallita vapaapainijan aivoilla varustetun lihaksikkaan miehen kautta, mutta kaipa Irving tietää mitä tekee.

Santo y Blue Demon contra el doctor Frankenstein [3]
Santo y Blue Demon contra el doctor Frankenstein [4]

Sitten säntäillään ympäriinsä, vapaapainitaan, ratkotaan rikoksia, vapaapainitaan, käydään illallisella, vapaapainitaan... sekä pelataan shakkia. Blue Demon jopa murtaa Santo-elokuvien sankarien yleensä platonisen naissuhdekäytännön moiskauttamalla typyään siveellisesti poskelle. Loppukliimaksissa vapaapainitaan. En paljasta kuka voittaa, niin voit tämän luettuasikin elää jännityksen huumaavassa poltteessa.

Santo y Blue Demon contra el doctor Frankenstein on valitettavasti tylsemmästä päästä näkemiäni Santo-seikkailuja. Nimisankari on lähes sivuosassa omassa elokuvassaan, Blue Demon on kiinnostava vain Santon yhteydessä, eikä kukaan muu Golemin lisäksi onnistu edes osittain täyttämään tätä rotevan muotoista aukkoa universumin kudoksessa. Irving on kovin tylsä pahis, eikä pärjää millään tasolla Santo contra la hija de Frankestein -elokuvassa nähtävälle Frankensteinin tyttärelle, joka hänkin halusi Santon kokeisiinsa (en ole aivan perillä elokuvien välisestä aika-todellisuus -jatkumosta). Irvingillä on ulkoisesti kaikki kohdallaan; hän on hullu, hänellä on epämääräisiä apureita, veikeä laboratorio, halu hallita maailmaa, naurettava nimi... mutta Jorge Russek saa puristettua vähemmän tunteita naamalleen kuin Santon maski. Sääli sinänsä, etenkin kun ohjaaja Miguel M. Delgadolla oli jo kaksi Santo-elokuvaa takanaan, joten uskaltaisi odottaa herran tietävän mitä tekee.

Santo y Blue Demon contra el doctor Frankenstein [5]
Santo y Blue Demon contra el doctor Frankenstein [6]

Eivät uutiset kuitenkaan ole auttamattoman huonoja, kyllä elokuva nimittäin sisältää lähes vaadittavan määrän vapaapainia ja santoismeja avittaakseen katsojan läpi puuduttavimpien hetkien. Painimatsien selostaja on tuttuun tapaan omassa ulottuvuudessaan ja monessa välissä tarjoillaan surrealistisuudessaan riemastuttavia lehtiotsikoita sekä uutislähetyksiä Golemin edesottamuksista. Autotakaa-ajot ovat myös mitalin arvoinen suoritus tirehtööri Delgadolta, joita selventääkseni haluan lukijan osallistuvan pieneen mielikuvitusleikkiin: kuvittele olevasi kamera. Hyvä. Kuvittele sitten eteesi pitkä ja suora tienpätkä. Vieressäsi on puu. Hienoa. Nyt kuvittele kaukaisuudesta ilmaantuva auto, joka hitaanlaisesti köröttelee sinua kohti, ennen pitkää jopa ohittaen asemasi. Ei, älä liikahda tai katso sen perään - kaukaisuudessa siintää vielä toinen auto. Sekin köröttelee hitaasti ohitsesi. Ja nyt hämmentävä osa: olet yhtäkkiä samassa asemassa saman suoran tien varrella, mutta vieressäsi on eri puu. Ensimmäinen auto näkyy taas kaukaisuudessa... Tämä toistuu jopa kolme kertaa. Santo -elokuvat ovat usein jo valmiiksi yhtä suurta deja vú -elämystä, mutta Delgadon tempaus pääsee ihan omaan luokkaansa.

Summa summarum: luvassa puolitoista tuntia satunnaisen surrealismin lievittämää puisevuutta. Mutta kyllä sitä aina Santoa katsoo ennemmin kuin ei.

**---
© Ilja Rautsi, julkaistu: 20.2.2006
keskiarvo
toimitus
2.00/5.00 (1)
 
keskiarvo
lukijat i
2.50/5.00 (1)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!