Caroline Munro

Farewell to the King (1989)

Jäähyväiset kuninkaalle

aka Adiós al rey; Addio al re; L'adieu au roi; Der Dschungelkönig von Borneo; Farewell to the King - Sie nannten ihn Leroy; Huvudjägarnas konung

Farewell to the King #1 Farewell to the King #2
IMDb

John Milius tunnetaan kärjistetysti sanottuna jonkinlaisena militanttina oikeistolaisrakkikoirana, mutta hänen ohjaustyönsä eivät tällaista mainetta oikeuta. Itse asiassa Miliuksen ohjaustyöt ovat harvinaisen vaihtelevia, vaikka tietyssä valossa samoja ideoita kierrätetäänkin runsaasti ja taustalla kummittelevat usein samankaltaiset poliittiset kannanotot. Milius on kuitenkin onnistunut luomaan monia erinomaisia teoksia lajityypeistä, joista monet muut ohjaajat eivät ole saaneet parhaimmillaankaan irti muuta kuin keskinkertaista ajanvietettä. Otetaan esimerkiksi vaikka tunnelmallinen kasvukuvaus Big Wednesday (1978) ja tietysti action/pulp-henkinen Conan the Barbarian (1982). Nyt käsiteltävä Apocalypse Now'n ajatusten jälkimainingeissa liikkuva Farewell to the King (1989) edustaa Miliuksen tuotannon pohdiskelevampaa puolta.

Farewell to the King [1]
Farewell to the King [2]

Kourallinen sotilaita karkaa veneellä yksiköstään kenraalinsa esimerkkiä seuraten tyynellä valtamerellä 1942. Rantautuessaan lähes koko joukkio joutuu japanilaisten vangiksi ja teloittamaksi. Nick Nolten esittämä Learoyd onnistuu kuitenkin pakenemaan viidakkoon ja harhailtuaan hulluuden partaalla hän päätyy paikallisen heimon vangiksi. Seuraavan vuoden aikana Learoyd opettelee heimon kielen, symboliikan, luonnollisen elämän ja haastaa pahimman vihamiehensä. Taistelun jälkeen hän nousee heimon johtoon, osaksi kamppailun lopputuloksen, mutta myös vaimonsa synnyinoikeudellisen asemansa vuoksi. Lempeällä ja oikeudenmukaisella hallinnolla hän yhdistää heimot ja julistautuu kuninkaaksi. Learoyd nousee johtoon nimenomaan heimon luonnollisia valtarakenteita hyväksi käyttäen, eikä niinkään hyödyntämällä länsimaista tietotaitoa tai tekniikkaa.

Joitain vuosia myöhemmin brittiläinen upseeri Fairbourne (Nigel Havers) hyppää radistinsa (Frank McRae) kera viidakkoon tarkoituksena kääntää heimot japanilaisia miehittäjiä vastaan syrjäisellä Borneon saarella. Parivaljakko kohtaakin pian Learoydin johtaman heimon. Seuratessaan heimon hämmentävää elämää Fairbourne pyrkii saamaan heimon mukaansa japanilaisten häätämiseen. Lopulta vastahakoinen Learoyd lupautuu auttamaan liittoutuneita vaatien vastapalvelukseksi aseita, joilla vapautta voi puolustaa. Heimo käy yksityistä sissisotaansa liittoutuneiden neuvonantajien avustuksella, kunnes lopulta sodan raadollisuus saavuttaa myös heidät. Kuten arvata saattaa, yhden miehen ihanteista rakennettu idealistinen maailma on jo alun perinkin tuomittu epäonnistumaan. Sodan kaaoksessa Learoydin paratiisi on mahdollinen, mutta viimeistään rauhan aika tuo tullessaan väistämättömän tuhon.

Basil Poledouriksen ja John Miliuksen pitkä yhteistyö kantaa hedelmää myös tässä elokuvassa. Normaalista poiketen musiikki on huomiota herättämättömästi taustalla ja toimii enemmänkin tunnelmanluojana kuin tunnekuohujen nostattajana. Miliuksen audiovisuaaliseen tyyliin on myös aina kuulunut loppumattomien ja komeiden maisemien kuvaus taustalla. Aikaisempien elokuvien meret, erämaat ja aavikot saavat loogisen jatkeen viidakon peittämistä jylhistä vuoristoista.

Farewell to the King [3]
Farewell to the King [4]

Ideologioiden syvissä vesissä liikkuvat yleensä sulassa sovussa sellaiset retoriikat kuin luonto, vapaus ja veljeys. Farewell to the Kingin maailma on karikatyyrimäisesti rakennettu tämän kolminaisuuden pohjalle. Kaikki hyveellisyys lähtee luonnosta ja luonnollisesta elämästä. Heimossa vallitsee lähes täydellinen tasa-arvo, vapaus ja luonnollinen elämäntapa. Miesten rakkaus naisiin ja lapsiin on suojelevaa ja miehiin veljeyttä. Miehen mitta on lojaalisuudessa ja korkein saavutettu kunnia onkin vertaisensa toverin lausuma tunnustus. Vaikka sisältö kuulostaakin kornilta, niin tietyllä tapaa elokuva on vain moderni sovitelma niistä ihanteista, joita antiikin kirjallisuus on pullollaan. Sillä juuri tämänkaltaisista valtakuntien perustajista, ehdottomista ja omasta kohtalostaan määräävistä miehistä Homeroksen teosten ihannoima mieskuvakin tulee.

Ehyin kokonaisuus elokuvassa on Learoydin kahtiajakoisuuden kuvauksessa. Tasapainotellessaan länsimaita kohtaan tuntemansa epäluulon ja sympatian välillä hän kiperissä tilanteissa pakenee takaisin fatalistiseen paratiisiinsa, jossa osavastuussa päätöksistä ovat viidakon henget ja luonto. Puolueettomuudesta luopumisen jälkeen Learoydin kuvitelmat sukkuloida kahden maailmansa välillä osoittautuvat yhtälailla fantasiaksi. Fairbournen sarkastinen kommentti nyt kun heillä on aseita, heitä ei voi sanoa enää villeiksi kiteyttää tapahtuman merkittävyyden, joka päättää heimon aikaisemman elämän. Se on samalla hyppy kivikaudesta nykyaikaan, nousu harmittomasta puoli-ihmisestä varteenotettavaksi vastustajaksi sekä hyvästijättö luonnon ja ihmisen väliselle ykseydelle. Sivilisaation mitta on suoraan määriteltävissä sen aseistuksesta. Ennen kuin elokuva on ohi, Learoyd joutuu käymään koko tunneskaalansa läpi vihasta voimattomuuteen ja anteeksiantoon. Japanilais-sotilaiden esittäminen demonisina raakalaisina kuvaa onnistuneesti sitä kapeaa näkökulmaa, jonka sokeassa raivossa toimiva ihminen vastapuolestaan näkee. Lopulta, vasta vihan sammuessa ihminen kykenee kasvamaan suuremmaksi (jokainen voi arvata, millä keinoin näissä maailmoissa viha sammutetaan). Tämänkaltaiset äärimmäiset itsensä koettelut ovat olleet aina olennainen osa Miliuksen maskuliinissa hahmoissa.

Farewell to the King [5]
Farewell to the King [6]

Elokuvan suurin ongelma on paha rönsyilevyys. Yksittäisiä asiapointteja ja ideoita on paljon, joiden soisi johtavan jonnekin. Valitettavasti liian usein ideat unohdetaan saman tien ja muutamat päälangat sidotaan yhteen lopussa turhankin kiireessä. Yksittäiset dialogit ovat myös usein liian irrallisia ja liioitellun eeppisiä. Kliseemäinen hengen pelastaminen on myös mukana, joka pistää miettimään, että voiko tosiaan miesten syvällinen ystävyys syntyä vain konkreettisen (ja usein sankarimaisen) toiminnan kautta. Käsikirjoitus olisi voinut olla hieman viimeistellympi, koska nyt tuntuu, ettei elokuvan syvin sanoma ole välttämättä täysin selvillä - edellyttäen tietysti, että sellainen on olemassa.

Versioinfo (29.3.2006):

Elokuvasta ei ole olemassa kunnollista DVD-julkaisua. R2-alueen julkaisut (UK ja Suomi) ovat extrattomia ja teknisesti erittäin huonolaatuisia.

***½-
© Jarkko Lehtola, julkaistu: 29.3.2006
keskiarvo
toimitus
2.83/5.00 (3)
 JLMH
  3.5 3.0
keskiarvo
lukijat i
3.17/5.00 (3)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  0 (4)
0%
Farewell to the King (1989)  Farewell to the King (1989)Jäähyväiset kuninkaalle