Caroline Munro

The Gingerdead Man (2005)


The Gingerdead Man #1  
IMDb

Ota yksi desi lahjattomuutta, lisää kolme teelusikallista typeryyttä ja sekoita mukaan hippusellinen käsittämättömät läjät kaikenlaista paskaa tuottaneen Charles Bandin kuivunutta aivokudosta. Annetaan nousta elinikä ja laitetaan paistumaan toiseksi mokomaksi. Mädältä haiseva lopputulos on uutuuselokuva The Gingerdead Man. Sisäistä ja jaa kavereiden kanssa, koska jaettu tuska on kaksinkertainen tuska.

The Gingerdead Man [1]
The Gingerdead Man [2]

Joskus ihan ihka oikeaa uraakin nimissään pitänyt Gary Busey (mies hämmästyttää tuoreeltaan myös turkkilaisessa, amerikkalaisvastaisuudestaan mediahuomiota saaneessa toimintaspektaakkelissa Kurtlar vadisi - Irak) on murhaaja Millard Findlemeyer, joka listii heti alussa lähes kokonaisen perheen. Tytär Sarah (Robin Sydney) jää kuitenkin eloon, koska Millard ei raaski tappaa tyttöä päänsisäisten ääniensä vaatimuksista huolimatta. Sarah todistaa yllättäen Millardia vastaan oikeudessa ja tämä joutuu tuota pikaa teloitettavaksi. Tuhkat saanut äiti kuitenkin kostaa postittamalla ne Sarahin perheen leipomolle piparkakkutaikinan seassa. Työntekijä leikkaa käteensä haavan, josta valuu verta mömmöön - äiskä-ilkimys varmaankin näki tämän ennalta - josta huolimatta Sarah tekee valmiista taikinasta säästeliäästi yhden ainoan piparkakun paistettavaksi, kaiketi siksi ettei leipomolla mene erityisen hyvin.

Tuhkat, veri, ja taikina herättävät Millardin uudelleen henkiin murhanhimoisena (ja 30-senttisenä) Gingerdead Manina ja hän alkaa piinata Sarahia sekä tämän lähipiiriä. Tämä saattaa olla tyhmimpiä lauseita, mitä olen eläessäni ylös kirjannut.

The Gingerdead Man [3]
The Gingerdead Man [4]

The Gingerdead Man muodostaa 70 minuuttia kestävän viha-viha-suhteen katsojaan, joka jää kuitenkin kiitolliseksi juonen köyhyydestä siinä mielessä, että sitä on vain 60 minuutin verran. Loput 10 menee äärihitaasti rullaaviin krediitteihin, muutenhan kyseessä olisi jo lyhytelokuva. Ei sinällään, että aineksia olisi edes 10 minuutin lyhäriä suureellisempaan tuotokseen. Band on eri kapasiteeteissa tehtaillut tällaista jo muutaman vuosikymmenen, missä ajassa voisi olettaa tyhmemmänkin puoleisen yksilön oppivan edes jossain määrin ymmärtämään tiettyjä perusasioita. Jos nyt ei välttämättä elokuvakerronnasta, niin ainakin lähtökohtaisesti umpikökköjen kauhuelokuvien yleisöä kiinnostavista elementeistä. Seuraa monivalintatehtävä hra Bandille:

Jos elokuva kertoo tappavasta piparkakusta, niin olisi hyvä panostaa...

a) ...minuuttitolkulla huonosti näyttelevien pallinaamojen "tunteikkaaseen" itseilmaisuun?
b) ...minuuttitolkulla huonosti näyttelevien pallinaamojen taustatarinoihin?
c) ...minuuttitolkulla huonosti näyttelevien alastomien pallinaamojen ääriveriseen listimiseen?

Kyllä, alan vankkana veteraanina Band on valinnut kaksi ensimmäistä vaihtoehtoa.

The Gingerdead Man [5]
The Gingerdead Man [6]

Mikä kaikkein oudointa, The Gingerdead Man vaikuttaa jossain määrin tosissaan tehdyltä; se ei pilkkaa genren konventioita saati sitten kommentoi niitä, tai edes sisällä yletöntä määrää törkyilyä. Tarkemmin sanottuna se ei sisällä yhtään törkyilyä. Ja mikäs siinä jos kyseessä olisi oikea elokuva tuottajan takapihalla kuvatun umpivammaisen pilipalisähläilyn sijaan. Tarina on suoraan Chuckylandiasta kotoisin, mutta ei kahden viimeisen Chuckyn jälkeen luulisi olevan enää mahdollista tehdä mitään tällaista ns. tosissaan. Leprechaunit ovat jumalauta citizenkaneja tämän rinnalla! Tuskin Band itsekään on odottanut nostavansa Gingerdead Maniä uudeksi kauhuikoniksi, mutta tällä näytöllä piparimies löytää itsensä pikavuorosta ideoiden kaatopaikalle, mätänemään jonnekin Uwe Böllin ja Johannes Robertsin äpärälasten väliin.

*----
© Ilja Rautsi, julkaistu: 2.5.2006
keskiarvo
toimitus
1.25/5.00 (2)
 JSIR
  1.5 1.0
keskiarvo
lukijat i
1.33/5.00 (3)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!