Caroline Munro

Fear and Loathing in Las Vegas (1998)

Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa

aka Angst und Schrecken in Las Vegas; Las Vegas parano; Miedo y asco en Las Vegas; Paura e delirio a Las Vegas; Peur et dégoût à Las Vegas

Fear and Loathing in Las Vegas #1 Fear and Loathing in Las Vegas #2
IMDb

Monty Pythoneista elokuvallisen uransa aloittanut ohjaaja Gilliam on luonut itsenäisellä urallaan maailmoja, joissa räikeä humoristisuus ja pinnan alla oleva synkempi todellisuus ovat läsnä vastustamattomalla tavalla. Termit pätevät oleellisesti myös itsepäisen ja todellisuutta riepotelleen yhdysvaltalaisen journalisti Hunter S. Thompsonin (1937-2005) legendaariseen matkakirjaan Fear and Loathing in Las Vegas, joka sinkoutui päivänvaloon vuonna 1971. Kyseinen teos on voimakas kirjallinen matka tuolloisen amerikkalaisen yhteiskunnan arvomaailman sydämeen ja median oleelliseen rooliin siinä. Yhtenä Thompsonin tulituksen kohteena voi pitää ajatonta ongelmaa totuuden suhteellisuudesta ja väärän tiedon potentiaalisesta leviämisvauhdista tiedotusvälineissä ja kaikessa kirjoitetussa, minkä taustalla aina piilee yksilö ja hänen edustamansa järjestö ja tarkoitusperät. Esimerkkinä tästä muistuu välittömästi mieleen kirjan loppupuolen pitkällisesti alustettu huumausainekonferenssi, jossa ei juuri keskustella aiheesta rakentavasti. Tärkeintä on aiheen yksipuolinen takominen tuomion suuntaan, ja puhujat sattuvat kuulumaan joukkoon, joka päättää totuudesta. Tällöin on hyvä, että joukkoon on soluttautunut yksi Thompson ja läski asianajaja.

Elokuva on kuuliaisesti kuvin kerrottu versio kirjasta. Kirjan tavoin se alkaa hysteerisellä nopeudella Auringon kärventämällä tyhjällä valtatiellä kohti Las Vegasia. Heti käy myös selväksi, että elokuvassa dialogi on kirjan hyödyntämää häiritsevän autenttista sekavuuden ja selkeyden rajatilaa, jota Thompsonia esittävä Johnny Depp kertojaäänenä lausuu vieressä matkustavalle asianajajalleen (Benicio Del Toro). Valintaan filmata kirja yhdenmukaisesti ei liity mitään ongelmaa, sillä kirjan subjektiivinen ja mielipuolisuudessaan välillä epäuskottavakin kerronta avautui samanlaisena kiehtovana haasteena kuin William S. Burroughsin Naked Lunchin kuvaaminen David Cronenbergille (elokuva 1991). Kumpikin kirja edellytti voimakkaan subjektiivisia maailmoja, ja ainakin jälkimmäistä kirjaa kutsuttiin jopa mahdottomaksi filmata. Gilliam oli kuitenkin jo Brazilillaan (1985) todistanut hallitsevansa erikoiset visiot, joten univajeen ja pitkäkestoisesti vaikuttavien psykedeelien yhteisvaikutuksen toteuttaminen valkokankaalle oli päätynyt oikean miehen käsiin.

Fear and Loathing in Las Vegas [1]
Fear and Loathing in Las Vegas [2]

Elokuva etenee välillä niin rajulla logiikalla, että monet yksityiskohdat jäävät huomaamatta kokeneeltakin katsojalta ja kirjan lukijalta. Tämä tarkoittaa että elokuva kestää ja vaatii useita katseluita, ja samalla se todistaa, että Gilliam ymmärsi mitä kirjan lähtökohdat vaativat: paljon sellaista mitä päähenkilöt eivät havaitse, mutta katsoja voi havaita, ja paljon sellaista mitä päähenkilöt (sisäisesti) havaitsevat, mutta katsoja ei havaitse. Havainnolla tarkoitetaan tässä tapauksessa sekä näkö- että kuuloaistihavaintoja. Kuvasto vilisee ihastuttavia viitteitä siihen, mitä ei enää tarvitse turhaan selitellä sanoin. Pelkkä hotellihuoneen pitkä ja suora käytävä, jonka lattiaa peittää loputtomiin symmetriakuvioinen matto ja jonka seinätapetointikaan ei ole mitään tavanomaista suoraa, riittää viestimään siitä sisäisestä maailmasta, jonka myös kirja tavoittaa tehokkaalla tilannekuvauksellaan. Kirja ja elokuva tavoittavat nämä kuitenkin eri tavalla, sillä kirjan on pakko käyttää kirjoitettua sanaa siinä missä elokuva voi esittää pelkkiä kuvia, värejä ja valoja. Kirjan vahvimpiin puoliin lukeutuu myös kyky liittää runsas määrä huumausaineita kahteen päähenkilöönsä ilman alituista korostamista ja muistuttamista siitä, että nyt vedetään huumeita. Aineet ja yrtit on liitetty kirjan hahmoihin niin "individualistisesti", että kaikenlainen hätäinen esittely sotisi jo koko kirjan ideaa vastaan.

Fear and Loathing in Las Vegas [3]
Fear and Loathing in Las Vegas [4]

Johnny Depp paljastaa suorituksensa myötä olevansa myös kaikkea muuta kuin tylsä Hollywood-laatunäyttelijä. Pelkästään miehen silmät kertovat suurta ymmärrystä näyttelemisen olemuksesta ja pienten eleiden tärkeydestä. Tässä kyseisessä elokuvassa eleet eivät kuitenkaan ole pieniä, vaan Depp osoittaa olevansa varmasti sisällä myös hyvin haastavassa roolissa, jossa täytyy lähes koko ajan nähdä ja säikähtää asioita, joita ei välttämättä ole edes olemassa. Kyse ei todellakaan ole pelkästä naaman vääntelystä ja silmien muljahteluista, vaan taitavan ohjaajan käskyjen täydellisestä tulkinnasta. Ei ole perusteetonta väittää, että Ingmar Bergman olisi tehnyt hedelmällistä työtä Gunnar Björnstrandia suuresti muistuttavan Johnny Deppin kanssa. Deppin kertojaääni kuulostaa siltä, kuin se olisi äänitetty miehen pitäessä jatkuvasti savuketta huulillaan, mikä tuo ääneen tietyn matalan monotonisuuden ja koomisenkin määrätietoisuuden. Se tavoittaa saman kuin Thompson tavoitti omalla kirjoitetulla kertojaäänellään romaanissaan. Del Toro tavoittaa myös arvaamattoman tri. Gonzon roolin ainutlaatuisesti. Kirjan pöyristyttävimpiin tilannekuvauksiin lukeutuu kohtaus, jossa Gonzo on hakeutunut lsd:n vaikutuksesta hotellihuoneen ammeeseen pakokauhun vallassa hirvittävällä metsästyspuukolla varustautuneena. Elokuva toteuttaa tämänkin kohtauksen vailla pienintäkään epävarmuutta tai toimimattomuutta; kohtauksen absurdius ja intensiivisyys ovat silkkaa Thompsonia. Myös eetteri-nuuhkinnan vaikutukset välittyvät unohtumattoman humoristisella tavalla kuvin kerrottuna Las Vegasin valomeren keskellä. Kirja korostaa myös useaan kertaan Thompsonin hahmon päälle kasautuvaa epäinhimillistä väsymystä usean yön valvomisen jälkeen - tämä on yksi asia, joka oli jätettävä pois kaksituntisen elokuvan kapasiteetista, vaikka sitä huomaamatta sivutaankin.

Fear and Loathing in Las Vegas [5]
Fear and Loathing in Las Vegas [6]

Ainutlaatuisesta filmatisoinnista kertoo myös tapa hyödyntää lukuisia sivuhahmoja, joiden takaa paljastuu nimekkäämpiäkin yksilöitä. Cameron Diaz hississä on vielä jokseenkin huomattavissa, mutta kasvoiltaan brutaali Gary Busey maantiepoliisina on jo hienosti kätketty Thompsonin sumean tajunnan taakse. Vastaavasti useat kirjan nasevasti ja piikikkäästi esittämät pikkunilkit kuten autonvuokraaja sekä hotellin vastaanotossa räyhäävä punaniskapoliisi ovat oleellisia yksityiskohtia, jota tuovat usein myös ainakin pinnallisesti mieleen Gregg Arakin öisen ja helvetillisen matkan Doom Generationissa (1995). Jokaisen hahmon kautta Thompsonin ja asianajajan matka "amerikkalaisen unelman" ahneeseen, itsekeskeiseen ja mätään ytimeen lähestyy saaden aikaan sen mitä kirja oivallisesti korostaa myös elokuvassa nopeasti hyödynnettävien uutisväläysten ja lehtireportaasien muodossa. Ihmisryhmien ja joukkojen välillä esiintyy konflikteja, väkivaltaa ja epäoikeudenmukaisuutta, ja todellisten syiden ja mätäpaiseiden paljastaminen journalismin (tai elokuvan) keinoin on aina sodanjulistus, usein epätoivoinen ja riskialtis, mutta tärkeä. Thompsonin kirja ei ole nihilistinen tai pessimistinen, mutta se luottaa vain yksilöön.

Elokuvan keinoin Fear and Loathing in Las Vegasin filmatisointi tekee oikeastaan kaiken niin hyvin kuin mahdollista. Pakostakin elokuvaversio joutuu jättämään pois kirjassa oleellisempaan asemaan jääviä yksityiskohtia tai tilannekuvauksia, mutta siinä piilee myös osa kirjafilmatisointien haastetta käsikirjoittajalle ja ohjaajalle: päättää mitä sisällyttää mukaan ja mitä jättää pois, jotta kirjan henki saavutettaisiin. Esimerkiksi lehtireportaasit sotakidutuksista, huumekuolemista tai kyseenalaisista vankilatuomioista eivät nouse niin näkyvään asemaan kuvakerronnassa kuin painetussa kirjassa. Kirjan hengen Gilliam kuitenkin tavoittaa kiitettävästi paljastaen jälleen kerran että hän on visuaalinen ohjaaja parhaalla mahdollisella tavalla: mikään kuvastossa ei ole itsetarkoituksellista, vaan kaikki tukee ja rakentaa elokuvalle valittua maailmaa.

****½
© Juho Malanin, julkaistu: 1.10.2006
keskiarvo
toimitus
4.00/5.00 (9)
 JSSMJLTPJM*MHMMEMPI
  4.0 4.5 4.5 4.5 4.5 4.0 3.5 2.5 4.0
keskiarvo
lukijat i
4.23/5.00 (44)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  90 (163)
55%
Fear and Loathing in Las Vegas (1998)  Fear and Loathing in Las Vegas (1998)Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa