Caroline Munro

Rampe & Naukkis - Kaikkien aikojen superpari (1990)

aka Rampe & Naukkis; Rampe och Naukkis

Rampe & Naukkis - Kaikkien aikojen superpari #1 Rampe & Naukkis - Kaikkien aikojen superpari #2

Genre

IMDb

"Kymenlaakso, sun laulusi soikoon /
Yli kaunihin Suomenmaan, /
se lapsesi haltioikoon /
sinun eestäsi toimintaan. /
Kymenlaakso, sä seuduista kallein oot, /
sua vallat valkeat varjelkoot. /
Kymenlaakso, sun laulusi soikohon /
yli kaunihin Suomenmaan."

Ei, näitä kauniita Aukusti Simojoen sanoja ei kuulla Hannu Seikkulan elokuvassa Rampe & Naukkis - kaikkien aikojen superpari. Valitettavasti näin, sillä reippaan kansanvalistusaatteen hengessä on aidosti todettava, että missään tapauksessa Kymenlaakson laulun sisällyttäminen edellä mainittuun elokuvaan tuskin olisi lopputulosta ainakaan katastrofaalisesti huonontanut. Niille jotka eivät ymmärrä sanaakaan edellä jauhetun paskan relevanssista selvennettäköön sen verran, että käytännössä koko Rampen ja Naukkiksen "seikkailu" tapahtuu kyseisen perinteikkään maakunnan sisällä.

Rampe & Naukkis - Kaikkien aikojen superpari [1]
Rampe & Naukkis - Kaikkien aikojen superpari [2]

Musiikkia elokuvassa kuullaan tietysti paljon, sekä sankareidemme itse tulkitsemaa, että levyltä soitettua, kertoohan Rampe ja Naukkis sentään kahden iskelmämuusikon tarinan. Ostetun musiikin biisivalikoima on muuten sen verran tunnettu ja kansainvälinen, että voi epäillä tekijänoikeusmaksujen lohkaisseen leijonanosan Rampen ja Naukkiksen pienestä budjetista. Kyseisiä, ilmeisen kalliita kappaleita ei sitten kyllä elokuvassa hyödynnetä millään lailla, suurin osa kappaleista käytetään taustamusiikkina pitkien dialogikohtausten välisillä siirtymillä.

Ennen kuin lytätään Seikkulan "elokuva" on syytä ottaa vielä esille yksi narinan aihe liittyen rakkaaseen Kymenlaaksoon: nimittäin murre. Seikkulan "elokuvassa" iso joukko aikansa kärkikaartin, tai ainakin kakkoskategorian näyttelijöitä puhuu "Kymenlaaksoa". Ja vitun posket: parhaimmillaan muutamassa kohtaa muutaman näyttelijä puhuu "jotain", jonka saattaa hyvällä tahdolla tunnistaa Etelä-Karjalan murteeksi. Haluaisin tavata sen "ihmisen", jolla vielä siinä kohtaa on yhtään hyvää tahtoa jäljellä. Hyvä esimerkki ja sitä kautta vertailukohta taidolla ja tunteella toteutetusta Kymenlaakson murteen käytöstä asiasta kiinnostuneille löytyy muuten sketsisarjasta Ranuan kummit.

Rampe & Naukkis - Kaikkien aikojen superpari [3]
Rampe & Naukkis - Kaikkien aikojen superpari [4]

Tämä luo mukavasti ontuvan aasinsillan siihen tunnettuun faktaan, että suositusta sketsisarjastahan Rampe ja Naukkiskin ponnistaa. Peteliuksen ja Kallialan Pulttiboisissahan kyvyttömät muusikkomme, alistuneina ikuiseen kiinnitykseen huoltoasemalla, sanailivat tiensä kymmenien suomalaisten sydämiin kertomalla toisilleen huonoja muusikkovitsejä. Ja sanomattakin lie selvää, että sama formaatti jatkuu elokuvassakin. Turha tappaa lypsävää lehmää.

Rampe ja Naukkis, nuo kotimaan Bluesin veljekset, kaksi suuren läpimurron karttamaa iskelmätaivaan himmeintä tähdettä joutuvat epäonnistuneen stadionkeikan jälkeen ottamaan vastaan pysyvän kiinnityksen huoltoaseman kaupan, ei siis baarin, vaan sen puolen minne bensat maksetaan, puolelle. Paljastettuaan vahingossa huoltsikanpitäjän hämäräbisnekset alkaa poikien pakomatka kyseisen gangsterin seuratessa tiiviisti perässä. Pääpahista esittää muuten Kari Franck, jonka ylinäytteleminen on sen verran kaameaa katseltavaa, että en tähän hätään muista toista yhtä heikkoa roolisuoritusta mistään elokuvasta. Pakomatkalla pojilla on muuten allaan niinkin kuumaa rautaa kuin FSO Polonez -avolava, tuttavallisemmin Polle.

Rampe & Naukkis - Kaikkien aikojen superpari [5]
Rampe & Naukkis - Kaikkien aikojen superpari [6]

Suomalaisessa elokuvakirjoittelussa on joskus ollut havaittavissa määrätty kritiikittömyyden perinne: se on se, missä kotimaiselle elokuvalle annetaan aina lisäpisteitä ja sanotaan, että olihan se nyt aika hyvä kotimaiseksi elokuvaksi. Otan täysin rinnoin osaa kyseiseen perversioon ja paljastankin tässä nyt tämän arvostelun huikean lopputwistin: komeat 1,5 tähteä! Niille, jotka eivät sitä rivien välistä osanneet lukea: summassa on puoli tähteä mainittua kotimaisuuslisää.

Puoli tähteä plussaa tulee kolmesta yksityiskohdasta, joihin palaan arvostelun lopussa, täytyyhän tähänkin tarinaan nimittäin onnellinen loppu saada. Sitä ennen täytynee kuitenkin kaiketi hieman valottaa sitä, minne ne loput 3,5 tähteä hävisivät.

Rampe & Naukkis - Kaikkien aikojen superpari [7]
Rampe & Naukkis - Kaikkien aikojen superpari [8]

Ohjaaja Seikkula työryhmineen ei pysty pelastamaan päätähtien kirjoittamaa armottoman huonoa käsikirjoitusta. Toisaalta mikään elokuvassa ei viittaa minkään sensuuntaisen olleen työryhmän tavoitteenakaan. Elokuviin on sitten vuoden 1896 vakiintunut muutamia konventioita, jotka osaltaan tekevät elokuvista kiinnostavampia tai edes helpompia katsoa. Näitä ovat, vain kaksi esimerkkiä mainitakseni, esimerkiksi kuva-vastakuva -leikkaaminen, jota erityisesti näkee käytettävän dialogikohtauksissa. Perinteisesti käytettynä tällä tekniikalla, joka muuten tuli yleiseen käyttöön jo mykällä kaudella, saadaan eloa staattiseen, puheaktin määrittämään kohtaukseen ja parhaimmillaan sen avulla voidaan jopa rytmittää ja painottaa kohtauksen luomia merkityksiä, esimerkiksi näyttämällä toisen puhekumppanin reaktio toisen juuri päästämään pistämättömään letkautukseen.

Ilmeisesti Seikkula työryhmineen ei ole kuullut kyseisestä mullistavasta tekniikasta, tai ehkä sen käyttö ei ollut rantautunut kotimaiseen elokuvaan vielä vuonna 1990, tiedä häntä. Suurin osa Rampen ja Naukkiksen dialogikohtauksista on nimittäin yhdellä otolla kiinteästä kuvakulmasta kuvattuja. Näistä pisin kestää kiduttavat neljä minuuttia ja neljä sekuntia. Ja se on todella pitkä aika ilman leikkausta, uskokaa pois.

Rampe & Naukkis - Kaikkien aikojen superpari [9]
Rampe & Naukkis - Kaikkien aikojen superpari [10]

Toinen yleisesti käytössä oleva konventio on lopettaa kohtaus viimeistään silloin kun kaikki olennainen on sanottu tai tehty. Mutta ei. Rampessa ja Naukkiksessa kohtaukset jatkuvat puuduttavan pitkään kaiken "hupaisan" jo tauottua, ja pääsääntöisesti nämä kohtausten loppuhännät koostuvat yleensä turhasta, improvisoidun oloisesta jaarituksesta, joka todella raskaalla kädellä hidastaa "elokuvan" tempoa. No, tämä on kyllä ollut kotimaisen komedian helmasynti aivan alusta alkaen, eikä näin ollen voi olla Seikkulan (työryhmineen) omaa keksintöä. Joskus vain toivoisi, että kotimaisessa elokuvakomediassa perinnetietoisuutta ilmennettäisiin jollain muullakin tavalla.

Narinan tauottua on kuitenkin jaettava hieman ruusujakin. Itse asiassa kolme kappaletta. Ensiksikin, elokuvan aloittavassa kastajaisjaksossa Seikkula työryhmineen luo hieman jopa tunnelmaa leikkauksilla ja hieman myöhemmin yhdessä kohtaa kamera todistettavasti jopa liikkuu. Tämä tosin luo vääriä odotuksia loppuelokuvaa kohtaan: erityisesti loppupuolen hautajaiskohtaus on staattisessa huonoudessaan kuin alun ristiäisten rampa äpäräveli. Toiseksi, muutamassa Rampen ja Naukkiksen keskinäisessä dialogissa on havaittavissa hento, uskottava kaiken voittavan ystävyyden alavire. Toki se suurimman osan aikaa hautautuu rutiininomaisen "komedianäyttelemisen" liioittelun paskakasan alle, mutta ihan yhdessä tai kahdessa paikassa sen läsnäolo on havaittavissa.

Rampe & Naukkis - Kaikkien aikojen superpari [11]
Rampe & Naukkis - Kaikkien aikojen superpari [12]

Lopuksi on pakko spoilata elokuvan ainoa hyvä kasku. Tämä ilmestyy kohtauksessa, missä pahisten iso musta amerikanrauta ajaa takaa poikien punaista Pollea sillä seurauksella, että Rampen hurmiossa kepittämä Polle päätyy komean ilmalennon päätteeksi hiekkakuopan pohjalle. Kiivetessään ulos rikkoutuneen tuulilasin läpi ilmeisen vahingoittumaton Naukkis puistelee paskat vaatteistaan ja kommentoi savuavan ja täysin romuttuneen Pollen kuntoa tokaisten: "täst kuule saatto mennä aurauskulmat siihen kuntoon et tää viep varmaan vasemmal aika paljon". Tämä toimii, koska se yllättää katsojan ns. "housut kintuissa". Siinä on sellaista absurdiuden voimaa ja oikea-aikaisuutta, jota pitäisi olla Rampen ja Naukkiksen jokaisessa kohtauksessa jotta elokuva toimisi.

Rampe ja Naukkis - kaikkien aikojen superpari on niin huono elokuva, että sen huonous estää sen katsomisen viihteenä. Se on elokuvallisesti niin alkeellinen, että suuren osan aikaa katsoja ei pysty menemään mukaan sankareidemme maailmaan, koska se on esitetty niin kömpelösti että se estää kaikenlaisen samaistumisen. Jäljelle jää vajaa puolitoistatuntinen sellaista katsojan vieraannuttavaa elokuvaa, mihin Godard pyrkii, mutta ilman sitä intellektuellia sisältöä mitä Jean-Lucin elokuvista parhaimmillaan hihaan tarttuu. Rampe ja Naukkis on ehkä huonoin mahdollinen tapa tuhlata 80 minuuttia elämästään.

*½---
© Markus Sorsa, julkaistu: 31.10.2006
keskiarvo
toimitus
2.25/5.00 (4)
 JSMSMHPI
  2.0 1.5 4.0 1.5
keskiarvo
lukijat i
1.82/5.00 (14)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  -12 (16)
0%
Rampe & Naukkis - Kaikkien aikojen superpari (1990)  Rampe & Naukkis - Kaikkien aikojen superpari (1990)  

kommentit

odota...
QCine kommentoi (13.10.2009 11:49:30)
user avatar Oletin sentään, että tälle olisi voinut antaa kaksi tähteä, joista toinen olisi ollut "Tanssimuusikon näkökulma" -bonustähti. Mutta kun ei. Tämä ei kertakaikkiaan toimi millään tasolla. Järkyttävää, että tämmöinenkin perseily on saanut elokuvasäätiön tukea.
vastaa »
Ilja Rautsi kommentoi (13.10.2009 13:40:31)
user avatar Kerran nauttinut tämän läpi krapulassa, tai oikeastaan yhä kännissä. Noita kuvia kun katselee niin herää kyllä kaiken järjen vastainen mielihalu kokea kaikki uudestaan. Night Visionsiin!
vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa