Caroline Munro

Grizzly Man (2005)


Grizzly Man #1  
IMDb

Yhdysvaltalainen Timothy Treadwell oli mies, joka vietti elämänsä 13 viimeistä kesää samassa ympäristössä ja mahdollisimman kaukana ihmisten sivilisaatiosta. Eläinrakas mies oli päätynyt tulokseen, että hän olisi Alaskan uhanalaisen harmaakarhukannan kaipaama suojelija, minkä jälkeen elo ihmisten yhteiskunnassa alkoi tuntua entistä vastenmielisemmältä. Hän selosti ja kuvasi fanaattisesti digivideokamerallaan syrjäisen erämaan tapahtumia niiltä lukuisilta kuukausilta, jotka hän vietti Alaskassa yksin tai muutamien samanhenkisten tyttöystäviensä kanssa. 13 vuoden jälkeen syksynä vuonna 2003 kävi kuitenkin niin, että sattuman kautta miehen ja häntä seuranneen mutta siinä vaiheessa jo hermostuneen tyttöystävän poistuminen villimetsästä viivästyi ja suuri karhu hyökkäsi nälissään ihmisparivaljakon kimppuun ja söi heidät kameran ja teltan vieressä. Ystävä kääntyi ystävää vastaan ja muistoksi tästä jäi vain tuona hetkenä kamerassa ollut nauha sekä liki 100 tuntia aiempina vuosina kuvattua materiaalia. Uransa aikana kiehtovasti ja paljastavasti ihmisyyttä ja luontoa kuvannut ohjaaja Werner Herzog kiinnostui materiaalista ja leikkasi siitä elokuvateoksen, dokumentin.

Treadwellin kuvaama materiaali vallitsee Grizzly Mania, vaikka Herzog itse kuvasi muutamia maisemakuvia karhujen asuinseuduilta sekä Treadwellin läheisten ja tuttavien haastatteluja. Treadwellin amatöörikuvaajan asema ei juuri paista läpi, sillä jalustalta kuvatut otokset voimakkaan vihreitä maisemia vasten ovat huolella sommiteltuja ja valittuja. Pelkästään näiden luontokuvien myötä voi kuvitella lumoavan ja raadollisen Aguirren ohjaajan mieltyneen niihin eikä Treadwellin itse kuvaama materiaali pitkää käsivaralla tärisevää kuvaa lukuun ottamatta ole vähempää kuin kiehtovaa jälkeä. Kiehtovin on kuitenkin se lopputulos, jonka Herzog on luonut leikkauksen ja harkitun kertojaäänensä avulla. Materiaalin valitseminen, rajaaminen ja yhteen liittäminen on toteutettu ainutlaatuisella tavalla, jonka mahdollisti kuvaajan äärimmäisyys ja leikkaajan hätkähdyttävä näkemys siitä miten tuon äärimmäisyyden voisi esittää sanomaa kantavan elokuvan keinoin.

Grizzly Man [1]
Grizzly Man [2]

Itse vainaja on usein läsnä kuvissa selostamassa kärjistettyjä ja voimakkaita näkemyksiään eläintensuojelusta, ihmisten sivilisaation turhamaisuudesta ja siitä epäreiluudesta, että kaikki eivät ole toisilleen ystäviä niin luonnossa kuin ihmisten maailmassa. Treadwell on kuin lapsuuden yksipuoliseen onnellisuuteen jäänyt henkilö, joka tekee kaikkensa että elämä pysyisi tasapainossa ja vakaana keskellä primitiivisintä luontoakin. Pienen villiketunpoikasen ruumiille saapunut kärpänenkin pahoittaa Treadwellin mielen. Hän piti itseään valtavien villikarhujen henkitoverina, suojelijana ja ystävänä, ja oletti ilman muuta suhteen olevan molemminpuolinen. Treadwell puhuu materiaalissaan jatkuvasti sekä kameralle että eläimille, joista useille hän on antanut ihmisen nimen. Treadwell mainitsee usein selostuksissaan ettei usko luojajumalaan, mutta hän ei myöskään tullut ajatelleeksi että luonto on ihmisen ja ihmisen useiden tarpeiden näkökulmasta järjetön ja sokea; Treadwell ei tuntenut kaaoksen tai tarkoituksettomuuden käsitteitä. Hän rakasti luontoa ja eläimiä kauas yli ihmisten, mutta unohti luonnon voimakkaimman tunnuspiirteen ja olomuodon, vietin ja voimat, jotka eivät toimi niiden sääntöjen mukaan, mitkä ihmisjärki rakkaudesta tai muusta tunteesta sokaistuneena uskaltaa nähdä.

Grizzly Man [3]
Grizzly Man [4]

Kun ottaa huomioon ne elokuvalliset maisemat ja maailmat, joissa Treadwell vietti elämänsä 13 viimeistä kesää ja jotka hän tarkasti kuvasi, on lopputuloksella pitkä kantama perinteisen kertovan dokumentin ulkopuolelle. Treadwell on kirjaimellisesti onnistunut vangitsemaan 100 tuntinsa joukkoon taianomaista materiaalia, jollaista voi löytää Luis Buñuelin hienoimmista surrealistisista hetkistä liittyen usein eläimiin. Lukuisat köyhän kaupungin olotilaa ja arvaamattomuutta tarkkailevat eläimet Los olvidadosissa, pienet hevoskoirat Viridianassa, skorpionit ja lehmä villissä Kulta-ajassa tai kumoon hakatun suuren puun kannolle odottamattomasti hyppäävä orava Ingmar Bergmanin Seitsemännessä sinetissä. Grizzly Manin epätodellisin ja lähielokuvahistorian hämmästyttävin hetki onkin pitkällinen jakso, jossa karhujen vieressä kyykistelevän Treadwellin vierelle saapuu kaksi villikettua, joiden eleet ja leikkisyys kaikessa aitoudessaan vangitsevat kuvaston tunnelman täydellisesti. Tilanne ei jää pelkästään siihen, vaan alkaa siirtyä mainittuun surrealistiseen suuntaan siinä vaiheessa, kun pieni kettu onnistuu tavoittamaan hampaillaan Treadwellin lippalakin maasta. Hetken aikaa hatun kanssa leikittyään nopea eläin alkaa hakeutua pois paikalta viherkasvuston suojiin vaatekappale pitävän purennan kantamana. Seuraa pitkä käsivaralla kuvattu takaa-ajo hattunsa menetyksestä aidosti hermostuvan Grizzly Manin ja auttamattomasti nopeamman pienen ketun välillä sillä seurauksella että hattua ei enää ikinä nähdä.

Grizzly Man [5]
Grizzly Man [6]

Kuvattu jakso on yhtä lumoava ja suurenmoinen kuin mikä tahansa oleellinen jakso Herzogin omissa mestariteoksissa. Eläimiin liittyvää kuvaushetkellä ehkä tahatonta mutta koostamisvaiheessa harkittua ilmaisua edustavat myös sankat hyönteisparvet, jotka tunkeilevat myös kameran linssille haitaten näkyvyyttä. Grizzly Manin tunnelma on ajoittain myös yliluonnollisen pahaenteinen, jonka tavoittaminen vaatii katsojalta halua ja kärsivällisyyttä uppoutua kuviin ja niiden lukuisiin yksityiskohtiin, jotka ovat nousseet todellisesta luonnosta. Fiktiivisistä elokuvista lähellä Grizzly Manin eristäytynyttä uhkaavuutta on Peter Carterin vuoden 1976 elokuva Rituals, jossa joukko miehiä kokee henkisesti kammottavan ja selittämättömän sarjan katoamisia ja pelkoa syrjäisellä erämaalla. Elämän sokeaa ja häikäisevää moninaisuutta kuvannut kokeellinen ja sanaton Ron Fricken dokumentti Baraka (1992) kantaa samoja suuremman mittakaavan näkemyksiä kuin Grizzly Man.

Grizzly Man [7]
Grizzly Man [8]

Treadwellin menneisyydestä paljastuu tiettyä lohduttomuutta, jonka Herzog esittää huolella valitsemiensa haastattelujen kautta. 13 vuotta kestäneen elämänvaiheensa aikana Treadwell kohdisti kaiken energiansa Alaskan ystäviensä suojeluun ja heidän elämästään kertomiseen. Hän ei halunnut julkisuutta tai ihmisten aplodeja, ja osittain saman ihmisetäisyyden myötä hänen voimakkaimmat raivonpurkauksensa kameran edessä eivät pysykään enää vakavuuden tai rakentavuuden puolella. Treadwell oli fanaatikko ja sellaisena äkkipikainen ja usein harkitsematon. Näitä piirteitä paljastuu pitkin elokuvaa, jonka tarinan peruuttamatonta päätepistettä sävytetään myös muistutuksilla siitä, että Treadwellin mukana alkukantaisen kuoleman koki myös nuori nainen. Haastatteluosuudet ovat usein hiljaisia ja surumielisiä, mihin tiettyä elitististä omituisuutta tuo Treadwellin ja naisen jäännöksiä tutkinut ruumiinavaaja, jonka tunkeutuva ja puhelias olemus kertovat tarinaa villieläimen nälästä; hän kertoo tapahtuneista kylmäksi jäähtyneen metallisen ruumiinavauspöydän näkökulmasta.

Treadwellin kuolema sisältää suunnatonta runollisuutta ja elokuvallisia mahdollisuuksia niin tarinan kuin kuvien osalta. Tapahtumaketju nälkäisestä karhusta, joka söi kaksi paikalle leiriytynyttä ystäväänsä koska lohia ei ollut voisi olla Jodorowskyn tai Polanskin aihe elokuvalle.

****½
© Juho Malanin, julkaistu: 12.11.2006
keskiarvo
toimitus
4.09/5.00 (11)
 JSSMJLTPJMJM*MHMMMK*EMPI
  4.5 4.0 3.5 4.0 4.0 4.5 4.0 3.0 4.0 4.5 5.0
keskiarvo
lukijat i
4.23/5.00 (30)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  57 (73)
78%
Grizzly Man (2005)  Grizzly Man (2005)