Caroline Munro

Calvaire (2004) :: The Ordeal

aka L'epreuve

Calvaire #1 Calvaire #2
IMDb

Nuoren belgialaisohjaajan elokuva on loistava esimerkki pienellä budjetilla toteutetusta eristäytyneen uhkaavasta kauhuelokuvasta, jonka tärkeimmät elokuvalliset osa-alueet toimivat kiehtovasti. "Koettelemus" alkaa nuhjuisesta pienestä kylästä, jossa päähenkilömme Marc Stevens, laulaja, lopettelee illan esiintymistään ja valmistautuu meikin poistojen jälkeen jatkamaan matkaansa vielä yötä vasten kohti seuraavaa esiintymislavaa. Nuori rakkauslaulujen ihailija ja esittäjä kuljettaa itse itseään sinisellä ja nimellään maalatulla pakettiautolla ilman turhia agentteja tai kuskeja. Matka alkaa synkkää pimeyttä vasten ja alkaa tiivistyä omituisiin lähikuviin päähenkilömme kasvoista, kun tie alkaa muuttua kapeammaksi ja sade entistä paksummaksi. Erinäisten vastoinkäymisten kautta Marc päätyy yöksi läheiseen majataloon vanhemman mieshenkilön seuraksi. Aamulla olisi määrä katsoa Marcin autoa ja jatkaa matkaa.

Calvaire [1]
Calvaire [2]

Calvaire perustuu elokuvakerronnallisesti kenties hienoimpaan keinoon kertoa asioita: ilman sanoja kuvauksen korostuessa. Elokuvassa puhutaan hyvin vähän ja samalla kerrotaan tai vihjataan huomattavasti eri asioista, jotka liittyvät majatalon ja sitä ympäröivän maaseudun ilmapiiriin. Pian käy selväksi, että seutu on hyvin kaukana suuremmista ihmisjoukoista ja majatalon pitäjän varoittamaa "ympäristöä" asuttavat hiljaiset ja primitiiviset hahmot. Primitiivisyyden kirkuna, sodomoitavan vasikan kammottava ääni varjoisan latorakennuksen heinien päällä saa aikaan hyvin epämiellyttävän olon niin katsojassa kuin Marcissa, eikä kohtauksen jälkeen enää ole epäselvyyttä siitä kuinka pian Marc haluaisi autonsa kuntoon. Teema raadollisesta hyväksikäytöstä ja alkukantaisimpien viettien seuraamisesta laajentuu kuitenkin mielisairauteen ja suunnattomaan suruun, kun selviää että majatalon vanha mies on itse joskus rakastanut naista, joka oli laulaja.

Calvaire [3]
Calvaire [4]

Ihmisen muuttaminen toiseksi ja totaalisen vallan edellyttäminen toisen ruumiiseen ovat teemoja, jotka kantavat usvaisen painostavaa elokuvaa sen keston ajan. Samalla du Welz siirtää hienosti Marcin aseman päähenkilönä majatalon isännälle, jonka veriseksi viillelty mieli tai "sydän" kertovat vaarallisesta läsnäolostaan Marcille pakotetun muodonmuutoksen merkeissä. Marc on hyvin passiivinen koko loppuelokuvan, ja mukaan tunkeutuvat myös ympäristön muut miehet väkivaltaisessa yhteenotossa, jossa ihmisen ruumiiseen kajotaan ylivoimaisen yläkuvakulman valinneen kameran ja pitkän ajon hitaudessa. Tästä kaikesta raadollisuudesta huolimatta elokuvassa on kieroa huumoria ja harmittomampaa outoutta, kuten kenties elokuvahistorian limaisimman ja nuhjuisimman näköisessä kapakassa tapahtuva äkillinen tanssirituaali pianon tahdissa. Tanssikohtaus sisältää samankaltaista leikkisyyttä synkkien teemojen keskellä kuin Dreyerin Vampyrissa vuodelta 1932; siinä vain tanssivat varjot.

Calvaire [5]
Calvaire [6]

Calvairen hahmot ovat saastaisia ja primitiivisiä, he puhuvat hyvin vähän ja ovat valmiita käyttämään väkivaltaa saadakseen haluamansa, vallan toisen koko mieleen ja ruumiiseen. Tämä kaikki on toteutettu erittäin vakuuttavalla elokuvallisella osaamisella, sillä kuvaaja Benoît Debien kamera hakeutuu alusta lähtien vähemmän tavallisiin kuvakulmiin ja kuvakokoihin. Gaspar Noén armottoman ja elokuvallisesti haastavan Irréversiblen (2002) kuvanneen Debien työ lumoaa katsojan sisälle siihen vaaralliseen maailmaan, jossa Marc jo kahlaa. Viimeistään siinä vaiheessa kun Marc on jäänyt passiivisemmaksi vastakkaisten voimien varjoon, tajuaa katsoja myös kuinka kiehtovasti ja huomaamatta hänet on ohjattu sisälle elokuvan maailmaan. Debie kuvasi myös Lucile Hadzihalilovicin elokuvan Innocence (2004), joka myös sijoittuu syvälle metsän vaanivaan nieluun.

Calvairen loppuratkaisu tuntuu toivottomalta päähenkilön ja myös tunkeutujien kannalta, sillä loputtomalta tuntuva metsä alkaa osoittaa ylivoimansa takaa-ajajille ja -ajetulle. Tihenevässä usvassa kuvatut ajot soilla ja alkeellisilla poluilla tuovat kuvina pakostakin mieleen Tarkovskin Peilin (1975) tai Ivan's Childhoodin (1962). Du Welzin elokuva on hypnoottinen ja häiritsevä painajaisuni, jonka käsikirjoitus kiehtoo tehokkaissa käänteissään ja etenkin vihjauksissaan siitä mitä päähenkilön ympärillä tapahtuu. Samalla se ei sisällä mitään, mitä ihmisluontoon ei todellisuudessa kuuluisi, joten mistään kovin valoisasta tai harmittomasta elokuvasta ei ole kyse.

****-
© Juho Malanin, julkaistu: 4.2.2007
keskiarvo
toimitus
4.17/5.00 (6)
 JSSMJMKKJM*EM
  4.0 4.0 4.0 4.5 4.0 4.5
keskiarvo
lukijat i
3.70/5.00 (10)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  16 (22)
73%
Calvaire (2004)  Calvaire (2004)