Caroline Munro

Nude per l'assassino (1975) :: Strip Nude for Your Killer

aka Assassino per fotomodelle

Nude per l'assassino #1 Nude per l'assassino #2
IMDb

Italo-ohjaaja Bianchi on jokseenkin verrattavissa toiseen, usein pöhkön kömpelöitä mutta itsepäisiä ja pöyristyttäviä genre-elokuvia tehneeseen Bruno Matteihin. Kummankin elokuvat parhaimmillaan ovat jotain käsittämätöntä tajunnan riippumattomuutta ja outoutta, jossa ei tietenkään edistetä vakavahenkistä elokuvakulttuuria juurikaan mutta jossa mennään vietin tai fetissin tavoin tiettyyn, usein hyvin lihaiseen tai rosoiseen suuntaan. Vastaavasti nämä kaksi vanhan polven filmille kuvaajaa lukeutuvat niihin genre-italo-ohjaajiin, jotka selvästi erottuvat tyyliltään vähäpätöisempien tekijöiden joukosta. Bianchi toi edelleen tulkintoja raastavan mielisairauden zombie-kauhuihin elokuvallaan Le notti del terrore (1981) ja Mattei on sekoillut muutamien osuvien naisvankilaelokuvien ja melko hillittömän Rats - Notte di Terrorensa (1983) kanssa. Myös espanjalainen Jess Franco on mahdollista rinnastaa Bianchiin, sillä Francon tyyli on usein tunnistettavissa ja vaikka katsojan suhde hänen lukuisiin elokuviinsa voi olla ajoittain hyvinkin ristiriitainen, löytyy ohjaajan omapäisestä tuotannosta kiehtovia oivalluksia, jotka eivät uppoa genre-elokuvien massaan.

Nude per l'assassino [1]
Nude per l'assassino [2]

Nude per l'assassino on tarinaltaan kaavamaisempi giallo, murhamysteeri, jonka viehätys piilee kuitenkin astetta alhaisemmissa tasoissa kuin esimerkiksi parhaimpia Bavan, Argenton tai Martinon gialloja leimaavassa suurenmoisessa tunnelmassa ja kuvallisuudessa. Bianchin elokuva on samanaikaisesti hupaisaa seksploitaatiota, jossa ensimmäiset murhattavat ovat vielä miehiä. Muotivalokuvatalon ympärille sijoittuva kehys kattaa mustiin moottoripyörävaatteisiin pukeutuvan murhaajan, joka puukottaa jengiä hengiltä. Tekijää yrittävät jäljittää tavallista typerämmät poliisit samanaikaisesti kuin päähenkilö (Nino Castelnuovo) viettää laatuaikaa kauniin Edwige Fenechin (mm. Carnimeon The Case of the Bloody Iris ja Martinon mieletön All the Colors of the Dark) kanssa. Tätä seurataan lahjakkaan kuvaaja Franco Delli Collin (Questin Django Killin kuvaaja) linssien läpi nähtynä, eli mitenkään vastenmielinen kokemus ei ole kyseessä elitistisestä vaihtoehtonäkökulmasta katsottuna.

Nude per l'assassino [3]
Nude per l'assassino [4]

Elokuvan ympäristönä muotikuvaamo tarjoaa alituisia mahdollisuuksia esitellä ihmisiä alastomina ja pian toisiinsa kietoutuneina. Dialogi näihin kohtauksiin liittyen on tietenkin välillä hyvin hauskaa ja typerää, sillä kaikesta "juonesta" kuljettaa tarina läpi paistaa luonnollinen tarkoitus siirtää henkilöt vain seuraaviin nakuiluihin tai sitten teurastettaviksi ajoittain melko graafisestikin esitettynä. Italialaistenkin mittakaavassa eräänlainen sleaze-huippu saavutetaan pitkässä jaksossa, jossa rutkasti ylipainoinen naimisissa oleva muotitalon taustalla toimiva rahamies kerjää kauniilta mallilta seksiä rahatukkoa vastaan. Nainen päättää myöntyä tarjoukseen, mutta miehen innokkuus latistuu heti naisen päälle päästyään. Tässä vaiheessa yliotteen koko kohtauksen tunnelmaan saanut vaaleaverikkö pukee takin takaisin ylleen ja poistuu paikalta jättäen miehen traagisesti tyhjentyneen puhallettavan naisnuken pariin litisemään. Tässä vaiheessa on jälleen vaikea syyttää Bianchin elokuvaa turhasta massaan vajoamisesta tai helposti unohdettavissa olemisesta, mihin viitataan jo ensimmäisen kappaleen selostuksella.

Nude per l'assassino [5]
Nude per l'assassino [6]

Parasta Bianchin sekoituksessa verta ja sukuelimiä on kuitenkin se, että se ei laahaa juuri missään vaiheessa. Tapahtumat ovat vuorotellen joko tyylikkäitä, omituisia, aistillis-sleazyja, häikäilemättömän verisiä tai naurettavan typeriä. Nämä elementit oikein kuvattuina ja yhteen liitettyinä löytyvät parhaista alan teoksista. Kuten Fulcilla usein nimekkäimpien kauhuteostensa ulkopuolellakin, myös Bianchin tukena tässä on lahjakas kuvaaja, joka osaa rakentaa mielenkiintoista kuvan sisäistä leikkausta ja sommitteluja, jotka mahdollistavat kerronnan ilman ainaista kuvien leikkausta tai kerronnallista tylsyyttä. Värimaailma ei tietenkään ole mitään Mario Bavaa, mutta hahmojen vaatetus ja asunnot ovat selkeästi lavastettuja ja kaikessa pinnallisuudessaan tyyliteltyjä. Tämä eloisuus ja tavanomaisesta asetelmasta ilon irti ottaminen tekee Bianchin strippauksesta miellyttävän esimerkin italialaisen hämyelokuvahistorian kulta-ajasta, jonka arvaamattomalla rinnalla moni nykypäivän etäisistä vastaavuus-yrityksistä etupäässä haukotuttaa.

****-
© Juho Malanin, julkaistu: 27.2.2007
keskiarvo
toimitus
3.14/5.00 (7)
 JSSMJMJM*EM
  3.5 4.0 2.5 4.0 4.0
keskiarvo
lukijat i
3.39/5.00 (9)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  10 (16)
63%
Nude per l'assassino (1975)  Nude per l'assassino (1975)Strip Nude for Your Killer