Caroline Munro

Cannibal (2005)


Cannibal #1 Cannibal #2
IMDb

Alkuvuodesta 2001 tapahtui Saksassa kannibaalimurha, joka pakotti oikeuslaitoksen ja muut tapausta tarkkailleet tahot arvioimaan uudelleen rikoksen määritelmää. Armin Meiwes (s. 1961) päätti etsiä vastapuolen erikoiselle ja harvinaiselle fetissilleen internetin lähes rajattomien mahdollisuuksien kautta. Hän teki hakuilmoituksen, jossa etsittiin hyvävartaloista ja enintään 30 vuotta täyttänyttä henkilöä tapettavaksi ja syötäväksi. Meiwes sai positiivisen vastauksen tietokone-ekspertti Bernd Brandesilta, nuorelta mieheltä, joka halusi päättää elämänsä ja viimeisenä nihilistisenä tekonaan vielä todistaa oman lihansa tuleminen syödyksi. Kaksikko kuvasi parituntiselle videonauhalle kammottavan leikkelyillan tapahtumat. Teon jälkeen Meiwes eli ihmislihavarastonsa kanssa muutamia kuukausia kuluttaen kiloittain kuolleen kumppaninsa lihaa ennen kuin jäi kiinni poliiseille. Rikos oli kohauttava Saksassa, jonka laissa kannibalismin asema rikollisena tekona tai fetissinä ei ollut yksiselitteinen. Aiheesta on tehty Saksassa jo ainakin kaksi elokuvaa, joista toinen, Marian Doran elokuva Cannibal lähestyy aihetta kiehtovan vähäpuheisesti.

Cannibal [1]
Cannibal [2]

Elokuvan alkupuolella ei ole lainkaan dialogia. Kaljupäinen Meiwes esitellään yhteiskunnasta selvästi syrjäytyneenä vaeltajana, joka ei ole tyytyväinen siihen, mitä elämä ihmisille hänen ympärillään ja hänelle itselleen voisi tarjota. Yksinäisen miehen keino löytää jotain päräyttävää elämäänsä löytyy internetin hämyisemmistä keskustelualueista, joilta hän löytää fyysisesti sopivan nuoren miehen. Kaksikon kohtaaminen nurminyppylän päällä on aavemainen, sillä tavattuaankin hahmot puhuvat toisilleen hyvin vähän ja epäoleellisia. Pääsääntöisesti tämä sanaton vaeltelu ja kehittely toimii eikä elokuva juuri vieraile suurempien väenpaljouksien keskellä. Kaikkea leimaa syvä riittämättömyys siitä mitä niin sanottu normaali elämä hahmoille voisi tarjota. Kaksikon homoseksuaalinen mutta lyhyeksi jäävä suhde saa pitkällisesti aikaa kuvastossa, mikä pakottaa entisestään näkemään tarkemmin Meiwesin ja Brandesin lyhyttä mutta intohimoista suhdetta.

Cannibal [3]
Cannibal [4]

Homorakastelukohtausten huuman jälkeen on aika toteuttaa itse teko, jonne asti päästyään elokuva alkaa käydä hyvin häiritseväksi ja painostavaksi. Tapahtumat esitetään Meiwesin oman videonauhan julkaisemattoman ja oikeusjournalisteja järkyttäneen sisällön mukaisesti lähes reaaliajassa. Brandesin toiveesta Meiwesin oli tarkoitus purra ensiksi mainitun penis irti ja syödä se Brandesin kanssa. Operaatio ei toiminut, ja kiinni pysytellyt elin jäi vuotamaan verta Brandesin nauttiessa suuria määriä Stilnoxia ja vahvaa alkoholia. Veitsellä suoritetun peniksen irrotuksen jälkeen uhri alkoi heiketä nopeasti verenhukan takia, minkä jälkeen Meiwes surmasi miehen ja ripusti ruhon jaloista kattoon. Kyseessä ei ole pelkästään näiden julmien ja visvaisten tapahtumien mässäilevä esitys, sillä kaikkea siivittää erittäin ahdistava ja tehokas äänimaailma sekä tarkoituksenmukainen videokuvausformaatin hyödyntäminen hyvällä valaisulla.

Cannibal [5]
Cannibal [6]

Meiwesin raahatessa vuotavaa Brandesia latomaiseen huoneeseen viimeistä kuolinpistoa varten tila muuttuu vallitsevaksi kuolonkammioksi. Kävely on pitkä eikä ajan ja hermojen kulumista helpoteta katsojan kannalta lainkaan. Sekä Meiwes että Brandes jännittivät teon suoritusta eikä kumpikaan halunnut kärsiä fyysisesti oman erikoishimonsa luonteesta huolimatta. Tunnelma ennen Brandesin kuolemaa on äärimmäisen painostava ja hankala, sillä väkivalta on kohdistunut elimeen, joka merkitsee seksuaalisuutta, nautintoa ja elämän synnyttämistä. Aiheen ollessa tämä ei elokuva häpeile esittää alastomuutta ja jäykistyneitä elimiä, mikä lisää elokuvan kiehtovuutta ja lahjomattomuutta. Brandesin kuoltua ja raskaiden sisälmysten paljastuttua tunnelma muuttuu kuvottavien yksityiskohtien, ruumiin lukuisten nesteiden ja eritteiden sekä Meiwesin määrätietoisen työn ja tilanteen kuvaukseksi.

Cannibal [7]
Cannibal [8]

Ohjaaja-käsikirjoittaja Dora (joka myös kuvasi ja leikkasi) ei ole lisännyt elokuvaansa ainuttakaan vihjettä kaksikon teon oikeutuksesta tai siitä onko kumpikaan rikollinen. Hahmojen esittelyjakson myötä on selvää, että mitkään lakijärjestelmien näkemykset kuoleman haluamisesta tai itsemurhasta eivät koske näitä miehiä, joista uhri halusi kuolla kumpaakin kiihottavalla tavalla. Tämä kenties lisää elokuvan aavemaista tunnelmaa, sillä juuri muita hahmoja ei esitellä tai poliisiraportteja lueta. Cannibal on pinnaltaan äärimmäisen luotaantyöntävä, shokeeraava ja häiritsevä elokuva, jonka graafisesta luonteesta voi helposti olla montaa mieltä. Kaiken voisi myös esittää ilman tolkutonta sisälmysten määrää ja nesteiden valumista. Doran valitsema reitti ei ole kaunis, mutta taustalla vaikuttavat elokuvalliset elementit ja aiheen dokumentaarisen käsittelyn tehokkuus ja puolueettomuus tekevät siitä unohtumattoman kokemuksen. Vähäinen dialogi on usein kömpelöä ja huonosti äänitettyä eikä eleillä ilmaisu ole ilmeisen kokemattomien näyttelijöiden toimesta aina luontevaa, mutta hiljaisena kokonaisuutena Cannibal jättää jäljen ihmisviettien raadollisuuksia tutkivalle katsojalle.

***½-
© Juho Malanin, julkaistu: 9.4.2007
keskiarvo
toimitus
3.33/5.00 (3)
 JSSMJM*
  3.0 3.5 3.5
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!