Tšekkiläinen ohjaaja/käsikirjoittaja/näyttelijä Oldrich Lipský (1924-1986) tunnetaan maailmalla varmasti parhaiten vuonna 1964 valmistuneesta virvoitusjuomateollisuuden mainospropagandalle kepeästi vittuilevasta, Jirí Brdeckan samannimiseen romaaniin pohjautuvasta, länkkärimusikaali-ilottelusta Lemonade Joe. Lipskýn kattava filmografia sisältää kirjavan kokoelman hyvinkin erityylisiä elokuvia, joista pääosaa voisi luonnehtia satiirisiksi komedioiksi. Uransa aikana Lipský ehti työskennellä yhteistyössä muun muassa sarjakuvapiirtäjä/käsikirjoittaja/ohjaaja Milos Macourekin (Kdo chce zabít Jessii?) ja animaatioguru Jan Svankmajerin (Lunacy) kanssa.

Lemonade Joe'a pari vuotta myöhemmin valmistunut Lipskýn käsikirjoittama ja ohjaama Happy End käynnistyy tavanomaisuudesta poiketen varsinaisten tapahtumien päätepisteestä, giljotiinin alla olevasta korista, josta teurastaja Bedrich Frydrychin (Vladimír Mensík, Kdo chce zabít Jessii?'n Kolbaba) pää pomppii hilpeästi takaisin kiinni ruumiiseen. Giljotiinilta matka jatkuu takaperoisesti läpi Bedrichin elämän, aina iloiseen loppuun (lue: alkuun) saakka.

Koko elokuva on siis kuvattu alusta loppuun väärinpäin. Ei väärinpäin, kuten Mementossa, jossa elokuvan kohtauskokonaisuudet esitetään takaperoisessa järjestyksessä, vaan kelaamalla filmiä taaksepäin. Idea takaperin kuvaamisesta saattaa alkuun tuntua liiankin helpolta ja ala-arvoiselta tavalta yrittää naurattaa, mutta Lipský tietää mitä tekee, ja onnistuu tällä yksinkertaisella kikalla luomaan älykkään ja mukaansa tempaavaan komedian. Taaksepäin etenevää tarinaa tukee takaperoinen dialogi, jossa vuorosanat alkuperäisistä asiayhteyksistä irrottamalla on onnistuttu luomaan toinen toistaan huvittavampia lauseyhdistelmiä (itse audioraitaa ei sentään pyöritetä takaperin).

Happy End pursuaa koko matkaltaan erittäin mustaa ja makaaberia huumoria. Paikoin hyvinkin graafisia kohtauksia höystetään tilanteeseen täysin sopimattoman kepeällä, ja juuri siksi äärimmäisen huvittavalla, dialogilla. Elokuva on täynnä sekopäisiä, lähes surrealistisia, kohtauksia: vaimon palat liimataan takaisin yhteen keittiöveitsellä, teuraslehmän nahat kiinnitetään takaisin lihaan, eläintarhassa virtahevot ja hylkeet sylkevät leipiä ja kaloja ihmisille evääksi, jne. Mukana on sattumalta(?) myös Buñuelin Kulta-ajan lähes vastaavan kohtauksen mieleen tuova otos, jossa makuuhuoneessa raivoava Bedrich pöllyttää höyhenpeitteen höyhenet ilmasta takaisin peitteen sisään.

On harmillista, että jopa kovan luokan elokuvaharrastajien keskuudessa Lipskýn Happy End on jäänyt valitettavan pienelle huomiolle. Elokuva kun on ehdottomasti yksi Lipskýn parhaista, ja samalla yksi 60-luvun parhaista komedioista.

Happy End sijoittuu Elitistin kaikki parhaat -listan sijalle #4198

anonyymi kommentoi (17.7.2010 19:50:19)

Kateeksi käy kun katsoo näitä tsekkiläisiä menneiden vuosikymmenien elokuvia. Toinen toistaan kummallisempia ja samalla hienoja teoksia. Vaikea edes verrata suomalaiseen jäykistelyyn. Kertonee vain tsekkiläisen kulttuurin leveydestä ja vankasta pohjasta, että taso on näin korkealla.

vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa