Caroline Munro

Open Water (2003)

aka Océan noir; Open water - En eaux profondes

Open Water #1 Open Water #2
IMDb

Yhdysvaltalainen Chris Kentis teki yhdessä vaimonsa Laura Laun kanssa ääripienen budjetin elokuvan, jonka asetelma on niin minimalistinen, että sen ympärille elokuvan rakentaminen on suuri haaste. Kahden pitkän linjan sukellusharrastajan ja elokuvantekijän ajatuksena oli kuvata tosielämässä äärimmäisen harvinainen tapaus siitä, että avomerelle sukeltajia kuljettava laiva unohtaa sukeltajia pinnan alle poistuen paikalta. Kentisin tutkimukset paljastivat tätä tapahtuvan harvoin. Tässä elokuvassa nuori pariskunta matkustaa eksoottiseen rantamaahan tavoitteenaan päästä sukeltamaan aidolle avomeren korallimatalikolle merieläinten ja lumoavien värileikkien keskelle. Sukellusaikaa annettiin 45 minuuttia, mutta kymmenkunta sukeltajaa kuljettanut vene kuitenkin lähti muutamia minuutteja aikaisemmin unohtaen Danielin ja Susanin pinnan alle hieman ennen kuin kello oli 10:30.

Open Water on loistava saavutus usealla elokuvakerronnan osa-alueella. Näistä asetelmista hyytävän jännittävän "trillerin" tekemisen täytyy perustua hyvään rytmitykseen niin hahmojen psykologisessa kehityksessä kuin draamallisen ajan kulumisessa, tuntien kulumisessa. Käsikirjoitus kuvaa taidokkaasti sitä viatonta optimistisuutta, mikä vallitsee pitkään parin välillä senkin jälkeen, kun he ovat jo hetken aikaa kelluneet avomerellä ilman merkkiä noutoveneestä. Kello alkaa tikittää eteenpäin piinaavalla hitaudella, vaikka normaalisti vuorokausi kuluu terveeltä ihmiseltä nopeasti. Danielin ja Susanin keskustelu pinnalla on harkittua dialogia ja sen toteuttamista. Väistämätön riita ja äänen korottaminen saapuvat hetkenä, jolloin ne eivät tunnu ylimääräiseltä meteliltä tai liioittelulta. Tätä seuraava epätoivo ja synkkenevän yön tuoma kauhu vetoavat katsojaan, joka malttaa eläytyä tähän minimalistiseen mutta painajaismaiseen asetelmaan ihmisen, laskevan lämpötilan ja hämärtyvän syvyyden välisistä suhteista.

Open Water [1]
Open Water [2]

Kentisin elokuva hyödyntää hienosti ympäristöään, jota kaikessa yksinkertaisuudessaankin voi kuvata lukuisilla eri tavoilla, kunhan ymmärtää kameran ja leikkauksen kannalta keskeisiä asioita. Keskellä aamupäivää parin juuri noustua pinnalle näkee katsoja sen toivottoman yksitoikkoisuuden, joka vallitsee ympyrän muotoisella alueella. Kuva horisontissa nähtävillä olevasta, mutta tosiasiassa jossain äärettömän kaukana sijaitsevasta etäisyyden pehmentämästä laivasta virittää tunnelman jopa samalle tasolle kuin Dali kuvatessaan ja tavoitellessaan lukuisissa maalauksissaan "avaran tilan kauheutta." Kyky nähdä kaukana laiva tai vene ei lupaa vielä mitään inhimillisestä välimatkasta tai laivalaisten kyvystä havaita pinnalla kelluvat ihmiset, kuten elokuva lukuisina tuskaisina tunteinaan todistaa.

Open Water [3]
Open Water [4]

Toinen tärkeä tehokeino elokuvassa on kauhuelokuvan perinteen hienovaraisin ja useimmin graafisuuden nimissä laiminlyöty ja vesitetty ajatus asioiden näyttämättä jättämisestä, vihjailusta ja lopullisen näyttämisen ajoituksesta. Ennen pitkää alkavat Daniel ja Susan tuntea kosketuksia kehoissaan pinnan alla. Tämä käy ilmi katsojalle dialogin myötä, mutta katsoja ei tiedä parin tavoin mitä pinnan alla tapahtuu; on vain epämiellyttäviä aavistuksia ja pelkoja, joiden läsnäolo muistuttaa siitä, että on ehkä rauhoittavampaa olla näkemättä kaikkea mitä ympärillä ui. Pinnan alla oleva vilinä saa avaran tilan kuvaamisen tavoin lumoavan runollisia ja jopa surrealistisia piirteitä kuvissa, joissa pieni puhdistajakala käy näykkimässä Susanin vereslihalle järsittyä jalkaa. Surrealismille tärkeät luontoelementit ja eläimet, etenkin vesieläimet, tiivistävät Open Waterin porottavaa maailmaa meduusojen, lintujen ja uteliaiden haiden muodossa.

Open Water [5]
Open Water [6]

Open Water on äärimmäisen intensiivinen ja painostava elokuva. Sen elokuvalliset ansiot ovat huomattavat, eikä elokuvan aikana välttämättä tule ajatelleeksi, että tämä on tositapahtuman filmatisointi. Kentis on sanonut, että ei edes pyrkinyt jäljittelemään lähteenään toimineen pariskunnan katoamisen yksityiskohtia, vaan häntä kiinnosti kuvata ihmisen fysiologisia ja psykologisia muutoksia tällaisessa tilanteessa. Jälkimmäiseen liittyen elokuvan loppuratkaisu on pysäyttävä ja rankka. Elokuva on tiivistunnelmainen jännitysnäytelmä, jonka psykologinen kuvaus ihmisistä sietokyvyn äärirajoilla vakuuttaa ja herättää inspiroivia ajatuksia ihmisen toiminnasta turvallisen arjen ulkopuolella. Erittäin kevyellä digikalustolla ja uskomattomalla kahden tai kolmen hengen kuvausryhmällä toteutettu pieni elokuva ei myöskään hyödynnä ainaisia tietokonetehosteita, vaan kaikki elikot terävine hampaineen ovat todellisia aidoissa elinympäristöissään. Tämä rakentaa entisestään sitä koleaa autenttisuutta, mistä jokaisen lähellä parveilevan hainevän loiskahdus viestii.

****½
© Juho Malanin, julkaistu: 2.7.2007
keskiarvo
toimitus
3.50/5.00 (8)
 JSSMTPJMJM*MK*EMPI
  4.0 2.0 3.0 4.0 4.5 3.5 3.5 3.5
keskiarvo
lukijat i
3.23/5.00 (15)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  9 (32)
28%
Open Water (2003)  Open Water (2003)