Caroline Munro

Yakuza's Law (1969)

aka Yakuza keibatsu-shi: Rinchi - shikei!; Yakuza's Law: Yakuza Keibatsushi: Rinchi; Yakuza's Law: Lynching; Yakuza Punishment: Lynch

Yakuza's Law #1 Yakuza's Law #2
IMDb

Länsimaisissa kulttielokuvapiireissä Teruo Ishii tunnetaan parhaiten sensaationhakuisista kidutuselokuvistaan, vaikka ohjaaja oli tärkeä tekijä varhaisen japanilaisen rikostoimintagenren kehityksessä. Erityisesti mittavaksi sarjaksi (joiden jatko-osistakin Ishii ohjasi enemmistön) paisunut The Flower, the Storm and the Gang (1961) nauttii tunnustusta sekä Yakuza-elokuvan merkkipaluuna että lähtölaukauksena kenties ikonisimman kunniakkaan Yakuza-arkkityypin ilmentäjän Ken Takakuran hienolle uralle. Harmillisesti Ishiin varhaisille klassikoille ei ole vieläkään löytynyt kunnollista levitystä Aasian ulkopuolella, joten hänen tuotantonsa arvottaminen pääasiassa 60- ja 70-lukujen taitteeseen sijoittuneen sadismieksploitaatiovaiheen töiden perusteella jatkuu.

Yakuza's Law [1]
Yakuza's Law [2]

Yakuza's Law on sekä uskomattoman tiiviiseen tahtiin 1968-1969 filmatun seitsenosaisen "kidutuksen ilot" -sarjan huipennus (Ishii palasi aiheeseen vielä kahdeksannen kerran vuoden 1973 Bohachi: Clan of the Forgotten Eightilla) että jatkumossa teeman ainoa sovellus ohjaajan varhaistuotannon alamaailmoihin. Rakenteellisesti se noudattaa samaa kaavaa kuin ensimmäinen iloinen kidutus The Joy of Torture (1968): intron värikkäässä kollaasissa demonstroidaan Yakuzan lakia rikkoneiden monimuotoisia käsittelytapoja eri vuosisadoilla ja -kymmenillä, joihin sisältyy muun muassa kaivinkoneella kauhalla tapahtuvaa murjontaa sekä vartaassa nuotiolla käristämistä. Tästä käynnistyvä loppuelokuva on kolmeen osaan jaettu antologia.

Edeltäjiinsä verrattuna Yakuza's Law'n väkivaltaisuudet ovat aihepiiristä johtuen suurilta osin toimintaorientoituneita ja uhrit miehiä. Niiden sadistisuudesta ei sen sijaan ole tingitty tippaakaan, minkä lisäksi mukana on monia suorastaan splatteriksi laskettavia hetkiä. 60-luvun pienellä rahalla loihdituissa veritehosteissa ei varmasti ole nykypäivän huolella toteutettujen vastaavien visioiden (Takashi Miiken Ichi the Killer, Eli Rothin Hostel ja kumppanit) jälkeen jäljellä minkäänlaista aitoa järkyttävyysarvoa, mutta niistä paistaa vilpittömän yritteliäs häijyn tekemisen meininki ja oikeisiin kohtiin rytmitettyinä ne saavat kökköydessäänkin yhä virnistämään tai ainakin hörähtämään, mistä Yakuza's Law on hyvä, joskin hieman juosten kustu esimerkki. Tuotantobudjettia on kiristetty The Joy of Torturen ajoista melkoisesti.

Yakuza's Law [3]
Yakuza's Law [4]

Yakuza's Law'n varsinainen lyhäritrilogia alkaa kronologisesti klassisten samurai-elokuvien Edo-kaudelta, johon hyppäämme keskelle vimmaista miekkataistelun tiimellystä. Kertomusta pohjustetaan esittämällä kaksi Yakuza-sääntöä: älä varasta, äläkä makaa naimisissa olevien naisten kanssa. Arvaahan sitten, mitä paheita pian erehdytään suorittamaan. Kauaa ei tarvitse odotella, ennen kuin mainostettu rangaistusväkivalta pääsee valloilleen perinteisen pikkusormenleikannan muodossa. Tästä jatketaan astetta groteskeimmilla ruumiinosien poistoilla. Myös miekkailut huipentuvat luultavasti hilpeimpään läträykseen, mitä 60-luvulla on toimintaotoksissa nähty. Pakostakin puhkeaa vähintään spontaanin hihitykseen kun kesken kamppailun tuisketta irtileikatulle silmälle keksitään jatkokäyttöä ja kun takaraivon halkaisua mukailevan hulppean roiskekaaren jälkeen kuolemiskohtaus viimeistellään loiskauttamalla polvilleen putoavan näyttelijän kasvoille vielä täysi ämpärillinen verta kuva-alan edestä.

Episodissa on jonkinlaista yritystä Yakuza-elämäntavan oikeutuksen pohdintaan ja kunnian käsitteen tutkailuun, mutta puolessa tunnissa niihin ei ehditä paneutua mitenkään kiinnostavasti ja heitot jäävät irtonaisiksi tyypillisyyksiksi. Punaisella nesteellä sotkemisten lisäksi draamapuoleltakin irtoaa hyviä kohtauksia, joiden keskiössä tuleva psyko-yakuza-suosikki Bunta Sugawara on kuitenkin hieman vaisu. Myös sekä liian runsaiden päähenkilöidensä mielenliikkeiden avaamisessa että tarinallisesti tyydyttävänä kokonaisuutena ensimmäinen minielokuva jää eniten keskeneräiseksi.

Yakuza's Law [5]
Yakuza's Law [6]

Ongelmallisten Yakuza-jengiläisten karkottamiseen ohjeistavaan pykälään pohjautuva keskimmäinen tarina siirtyy vuosissa 1900-luvun alkupuolelle. Väkivaltaa vähennetään ja samalla myös kertomuksen päähenkilöitä. Ehkä puhtaasti sattumalta elokuvan vähiten eksploitatiivisin jakso on selkeästi paras. Koko episodin aikana ei nähdä mitään huomionarvoisen veristä ja käytössä on ainoastaan yksi melko ikävä, mutta nopeasti suoritettava kidutusmenetelmä.

Tason nostosta vastaa merkitsevimmin Minoru Ohkin (Lone Wolf & Cub -elokuvien Yagyu Retsudo) jylhä roolisuoritus Ogatana, vankilasta vapautuvana yakuzana, joka kolme vuotta istuttuaan huomaa astuneensa keskelle muuttuneita valta-asetelmia ja herää ymmärtämään kiven sisään joutumisensa todelliset syyt. Kakkososan juoni on kestoon nähden juuri sopivan suoraviivainen, tarjoten kuitenkin hyviä vastakkainasetteluja ja monikerroksisia konflikteja. Otomon lisäksi kiitettävästi suoriutuu Yoshiko Fujita naisena, joka joutuu mahdottomaan tilanteeseen kuolleeksi valehdellun entisen rakastajansa palatessa: naisen nöyryytykseltä pelastanut uusi siippa kun on Ogatan vastapuolen etevin miekankäyttäjä.

Yakuza's Law [7]
Yakuza's Law [8]

Finaalikolmannes sijoittuu tietysti nykyaikaisiin 1969-maisemiin. Tarinassa enää pelkäksi kuriositeetiksi jäävä Yakuza-laki naputellaan ruudulle kirjoituskoneella: "perheen" tuhoamista suunnittelevat tai sen salaisuuksia vuotavat eliminoidaan. Kohtalaisella autotakaa-ajolla alkava osuus paljastuu pian kehnosti näytellyksi ja huolimattomasti realisoiduksi roskailuksi, tosin ihan siedettävän viihdyttäväksi sellaiseksi. Tavallaan brutaali lähestymistapa ennakoi Kinji Fukasakun Outlaw Killer (kaksi elokuvaa 1972) ja Battles Without Honor and Humanity (1973-1976) -elokuvasarjoja, mutta Yakuza's Law'ssa karuus ulottuu kokonaisvaltaisesti myös itse elokuvan tekemiseen.

Kidutuskuviot ovat jälleen vahvasti mukana heti alusta: miestä vedetään narulla maata pitkin helikopterin (!) perässä ja toisen silmät poltetaan kiinni sytyttimellä. Kaikki tietysti vähän sinne päin toteutettuina. Huonojen efektien huipentumana klassisesti kuutioksi rutistettavan auton sisään jätetyn petturi-yakuzan litistyminen saadaan aikaan venyttämällä horisontaalisesti kuvaa verisistä kasvoista. Tissejäkin heiluu (totta kai piestäväksi joutuvan) kauniin Noriko Kurodan muuhun vartaloon kiinnittyneinä. Mitättömät hahmot ja kultaharkkojen varastamisen jälkipuintia kuvaava joutava juoni tekevät episodista kuitenkin kolmikon ainoan, minkä aikana ehtii sen kompaktista mitasta huolimatta jo hieman tylsistyä.

Yakuza's Law [9]
Yakuza's Law [10]

Yakuza's Law tarjoilee Teruo Ishiin epätasaisuutta harvinaisen selkeästi pilkottuina kimpaleina. Ensimmäisen osan turhan isoa palaa tavoittelevaa gore-miekkailua, toisen hyvin tehtyä vakavampaa kotiinpaluudraamaa ja kolmannenkin modernia gangsterihutilointia seuraa joka tapauksessa mainiosti viihtyen. Kokonaisuuden kannalta laki ja rangaistus -teemaa mietitympi tarinoiden läpi sujautettu punainen lanka tai Yakuza-ohjeiston seuraamisen merkityksen käsittely eri aikakausien protagonistien elämässä olisivat voineet olla sisältöä, mikä nyt jää puuttumaan, mutta toisaalta: ennakko-odotukseni kohdistuivat ainoastaan sadististen kidutusmenetelmien kuvaamiseen, millä saralla Yakuza's Law pitää sen, mitä lupaa.

Versioinfo (1.7.2007):

Japan Shockin ainoastaan Hollannissa - tosin myös englanninkielisin tekstein - julkaiseman Yakuza's Law PAL R0-dvd:n kuvanlaatua ei pysty väittämään hyväksi, mutta pienituloisten tv-vastaanottimista katsottuna se on aivan kelvollinen. Flopin esityksestä tekee kuitenkin 1:2.35-kuvan kroppaaminen n. 1.85:1-leveyteen, minkä jälkeen sitä on vielä venytetty pystysuunnassa. (Mm. IMDb väittää elokuvan filmatun 1.85:1 -formaattiin, mutta dvd:n kuvasta leikkautuu selvästi tavaraa molemmilta sivuilta ja on vaikea kuvitella, että Ishii ja Toei olisivat vaihtaneet kapeampaan suhteeseen tämän yksittäisen elokuvan ajaksi.) Hintavahkoa import-levyä ei pysty suosittelemaan kuin itsensä tosissaan ottaville Yakuza-tylytyksen ja Teruo Ishiin faneille, joilla uhkaa loppua laadukkaammin kotivideomarkkinoille saatettu katsottava kesken.

***--
© Tatu Piispanen, julkaistu: 1.7.2007
keskiarvo
toimitus
2.88/5.00 (4)
 TPJM*MMMK*
  3.0 2.0 3.0 3.5
keskiarvo
lukijat i
3.00/5.00 (2)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!