Caroline Munro

The Hitcher (1986)

Liftari

aka L'auto-stoppeur; Carretera al infierno; Hitcher, der Highway Killer; Liftaren; The hitcher - la lunga strada della paura

The Hitcher #1 The Hitcher #2
IMDb

Robert Harmonin valtatielle sijoittuvan psykotrilleri Liftarin asema yhtenä 1980-luvun aavemmaisimmista kauhu- ja jännityselokuvista perustuu hyvin yksinkertaiseen seikkaan ja ajatukseen siitä, että katsojan oma psykologinen osallistuminen on tärkeintä hänen naulitsemisensa kannalta. Voimakkaan tunnelman rakentaminen vähäisen dialogin ja vaikuttavan kuvauksen avulla edellyttää hyvää käsikirjoitusta ja tarkkaa elokuvallista näkemystä ohjaajalta. Yksinkertainen asia olla näyttämättä kaikkea ja näyttää harkitusti vihjaillen asioita leikkausten rytmittäminä saa parhaimmillaan aikaan sen, että katsoja uppoutuu elokuvan maailmaan intensiivisesti ja huomaamatta. Liftarin tarina amerikkalaisesta nuoresta Jim Halseysta (C. Thomas Howell), joka ottaa sateisena yönä kyytiinsä pitkään takkiin pukeutuneen ja varjoisan liftarin voisi olla perinteinen verinen psykoslasher, mutta käsikirjoittaja Eric Redin toimesta elokuvan karmivuus piilee muualla kuin epätoivoisissa yrityksissä säikyttää tai kauhistuttaa katsojaa graafisuudella.

The Hitcher [1]
The Hitcher [2]

Elokuva alkaa hienolla öisen sateisella alkutekstijaksolla, jonka myötä itse tarina käynnistyy pahan Liftarin (Rutger Hauer) ilmetyessä pian tien oikealle puolelle kyyditettäväksi. Tilanne on omituinen ja pahaenteinen, vaikka hahmo ei ole vielä edes puhunut mitään. Juuri tässä hiljaisuudessa ja salaperäisyydessä käynnistyy koko hahmoa kantava voima epätodellisena ja etäisenä vastavoimana, jota ei ole edes yritetty kirjoittaa täysin realistiseksi ihmishahmoksi, kuten pian elokuvan tapahtumien myötä käy ilmi. Liftarin hahmo pystyy ilmestymään paikkoihin hetkinä, jolloin sillä on voimakkain psykologinen vaikutus epätietoiseen nuorukaiseen, joka alkaa nähdä tilanteen vakavuuden ensimmäisten veripisaroiden tipahdeltua hänen kengilleen. Liftaria on aiheetonta syyttää yksipuolisesti epäuskottavaksi, sillä meidän maailmamme fyysisiin rajoitteisiin tätä pahantekijää ei ole kirjoitettu.

Käsikirjoituksen alkupuoli sisältää huomattavan määrän vaaratilanteita ja muita väkivaltaisia tapahtumia ja ajatuksia, joilla elokuvan piinaava tunnelma viritetään äärimmilleen hyvissä ajoin ennen puolimatkaa. Nämä tilanteet tuntuvat mahdottomilta tai ainakin hyvin epätodennäköisiltä, jos niitä ajattelee elokuvan eristäytyneessä ympäristössä pitkien etäisyyksien leimaamalla erämaatiellä. Mitään syytä John Ryderiksi esittäytyneen vaalean ja kalpeakasvoisen miehen tekoihin ei anneta, ainoastaan vihjataan niinä harvoina hetkinä, kun hän puhuu Halseylle. Intiimillä tavalla lähelle tuleva Ryder puhuu myyttisen vihjailevasti ja vähäsanaisesti, missä piilee elokuvan vähäisen dialogin voima.

The Hitcher [3]
The Hitcher [4]

Liftarin hahmo on mahdollista tulkita jonkinlaiseksi painajaiseksi tai kummitukseksi, joka pyrkii houkuttelemaan Halseyn itselleen joko fyysisesti tai henkisesti. Henkinen omistaminen tarkoittaisi sitä, että Halsey päätyisi itse käyttämään väkivaltaa, mihin Ryder häntä jatkuvasti yrittää kiihottaa. Fyysinen suhde taas kehittyy kiehtovalla tavalla Ryderin koskettaessa kauhun lamaannuttamaa ja todellisuudentajuaan arvioivaa nuorta Halseyta huoltoaseman penkillä tai autossa. Joka tapauksessa John Ryder on katsojan tulkinnan varaan jäävä erittäin pelottava ja uhkaava hahmo, joka kulkee paikasta toiseen ihmisruumiissa, joka on verhoutunut vähintään yhtä kolkkoon kaapuun. Tämän lisäksi liftarihahmo muistuttaa rauhallisuudessaan ja hillitsevyydessään David Fincherin sadistista sarjamurhaajaneroa (Kevin Spacey) elokuvassa Seven (1995). Kumpikin murhaaja muuttuu omistautuneisuudessaan ja nihilismissään äärimmäiseksi hahmoksi, kun käy ilmi, että kenties koko mielettömyyden tarkoitus on tulla itse tapetuksi järjettömillä henkisillä koettelemuksilla lastatun uhrin toimesta.

Visuaalisesti tämä kaikki on toteutettu fantastisesti. Elokuvan kuvannut John Seale osaa tallentaa koko laajalle filmin kuva-alalle taianomaisia sommitelmia eri vuorokaudenaikojen erämaasta. Tunnelma muistuttaa ajoittain Redin käsikirjoitukseen perustuvaa Kathryn Bigelown ohjaamaan vampyyrielokuvaa Near Dark (1987). Liftarin visuaalinen omapäisyys saa ehkä intensiivisimpiä muotojaan lukuisissa hidastetuissa kuvissa, jotka saavat liioitellusti kolaroinnin takia lentävät ja eteenpäin pyörivät poliisiautotkin nöyrtymään sen ahdistavan tunnelman edessä, mitä Ryderin hahmo huokuu. Hidastuksia on suhteellisen paljon, mutta ne luovat samanlaista hienoa näkemystä ja tulkintaa tilanteesta kuin monissa Sam Peckinpahin ohjauksissa. Lumoavan kuvauksen ja synkän visuaalisuuden lisäksi Liftarin tunnelmaa rakentaa Mark Ishamin minimalistinen musiikki, joka yhdessä kameranliikkeiden kanssa luo tiivistä kuvan ja äänen yhteistyötä. Ishamin mukaan elokuvamusiikki parhaimmillaan voi jopa korvata dialogin kerrontavälineenä.

The Hitcher [5]
The Hitcher [6]

Liftarin maailma on kyynisen synkkä, painostava ja jopa itsetuhoinen. Karmeimmat lausutut ajatukset ja tapahtumat jätetään konkreettisesti näyttämättä, minkä johdosta se mitä näytetään on kylmintä ja kolkointa mahdollista väkivaltaa tässä epäreilulta tuntuvassa takaa-ajossa. Liftarin kanssa yhtäläisyyksiä sisältävä toinen pienen budjetin kunnianhimoinen, visuaalisesti upea ja tunnelmaltaan rankka sarjamurhakuvaus on Donald Cammellin elokuva White of the Eye (1987), joka sekin sijoittuu pienelle ja syrjäiselle paikkakunnalle Amerikassa. Liftari tuntuu välillä vieraannuttavalta ja kömpelöltä, sillä Ryderin hahmo on niin voittamaton ja täsmällinen. Tätä unimaista maailmaa olisi voinut tiivistää sillä tavoin, että irvokkaat tuhotyöt yhdellä luodilla tai muut fyysisesti epätodennäköiset kohtaukset eivät lainkaan kiinnittäisi katsojan huomiota. Rakennettu maailma on kuitenkin niin voimakas ja epätavallinen, että Liftarin asema yhtenä 1980-luvun aavemaisimmista psykologisen painostuksen tai yksinkertaisesti painajaisen kuvauksista on ansaittu.

Tämän elokuvan kohdalla nousee mieleen Robert Harmonin haastattelussa kertomansa tarina eräästä amerikkalaisesta toimittajasta, joka kirjoitti elokuvan valmistumisen jälkeen elokuvan väkivaltaa moralisoivaan sävyyn arvostelleen lehtiartikkelin nimeltä "How do these movies get made?" Kysymys on hyvä, sillä Liftarin kaltaisia intensiivisiä painajaisia eivät ketkä tahansa kykene kirjoittamaan tai ohjaamaan.

****-
© Juho Malanin, julkaistu: 2.7.2007
keskiarvo
toimitus
3.75/5.00 (10)
 JSSMJLTPJMJM*MMMK*EMPI
  4.0 4.0 4.0 3.5 3.5 4.0 3.5 3.5 4.0 3.5
keskiarvo
lukijat i
4.03/5.00 (36)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  77 (121)
64%
The Hitcher (1986)  The Hitcher (1986)Liftari  

kommentit

odota...
perkele kommentoi (22.7.2012 09:31:10)
user avatar Lukijat arvostavat tätä näemmä toimitusta enemmän ja samaa mieltä. Kyllähän tälle laatuelokuvalle ilman omantunnovaivoja antaa 4.5 tähteä empimättä.

Hauer ihan asiallinen näyttelijä ja ollut muissakin kelpo elokuvissa kyllä leimaantui mestatiteos liftarin vuoksi itselleni niin pahasti etten muista rainoista ole pystynyt ehkä nauttimaan niin paljon kuin mahdollista olisi ollut.
vastaa »
Meller kommentoi (22.7.2012 15:00:14)
user avatar The Hitcher on kieltämättä siitä outo ja tenhoava leffa, että ajoittaisesta muovisuudesta, kaavamaisuudesta ja epäuskottavuudesta huolimatta se osuu monessa kohtaa suoraan tuntohermoon ja onnistuu olemaan kokonaisuutena melko piinaava tapaus. En osaa sanoa onko se loppujen lopuksi yli-, ali- vai juuri sopivasti arvostettu, mikä on aika toissijaista, kun vain itse diggailee.
vastaa »
anonyymi kommentoi (22.7.2012 15:27:51)
lainaus:
The Hitcher on kieltämättä siitä outo ja tenhoava leffa, että ajoittaisesta muovisuudesta, kaavamaisuudesta ja epäuskottavuudesta huolimatta se osuu monessa kohtaa suoraan tuntohermoon ja onnistuu olemaan kokonaisuutena melko piinaava tapaus. En osaa sanoa onko se loppujen lopuksi yli-, ali- vai juuri sopivasti arvostettu, mikä on aika toissijaista, kun vain itse diggailee.
user avatar Itsessään oikeastaan aika tyhjä elokuva jos ei se olisi niin COOL
vastaa »
Jaakko kommentoi (22.7.2012 15:29:42)
user avatar ^huups, ei pitänyt Mellerille vastata vaan ylipäänsä kommentoida. Känni se on mikä kannattaa.
vastaa »
perkele kommentoi (22.7.2012 16:57:21)
lainaus:
^huups, ei pitänyt Mellerille vastata vaan ylipäänsä kommentoida. Känni se on mikä kannattaa.
user avatar "Känni se on mikä kannattaa. "Puhut paljon mutta asiaa...
vastaa »
perkele kommentoi (22.7.2012 17:12:17)
lainaus:
The Hitcher on kieltämättä siitä outo ja tenhoava leffa, että ajoittaisesta muovisuudesta, kaavamaisuudesta ja epäuskottavuudesta huolimatta se osuu monessa kohtaa suoraan tuntohermoon ja onnistuu olemaan kokonaisuutena melko piinaava tapaus. En osaa sanoa onko se loppujen lopuksi yli-, ali- vai juuri sopivasti arvostettu, mikä on aika toissijaista, kun vain itse diggailee.
user avatar "En osaa sanoa onko se loppujen lopuksi yli-, ali- vai juuri sopivasti arvostettu, mikä on aika toissijaista, kun vain itse diggailee. "

Juuri näin ja rutger hauer psykopaattina on eräs tai jopa paras hahmo länsimaalaisissa elokuvissa.
vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa