Siinä missä jotkut pystyvät tekemään yksinkertaisen ilmeisistä pulp-lähtökohdista taidetta, onnistuvat toiset tarttumaan korkeakulttuuriin ja syöksymään suoraan audiovisuaaliseen käsittämättömyyden kurimukseen. Näin kävi myös Teuvo Tuliolle viimeiseksi jääneen elokuvansa Sensuelan kanssa. Omia töitään usein ryöstöviljelleelle Tuliolle tulkinta Aleksandr Pushkinin novellista Postimestarin tytär oli jo toinen mokoma suopeamman vastaanoton saaneen Rakkauden ristin (1946) jälkeen.

Sensuelan piti alun perin putkahtaa ulos jo 60-luvun lopulla, mutta rahavaikeuksien takia elokuva saatiin valmiiksi vasta 1972, jolloin sitä ei kukaan halunnut esittää. Ajalle shokeeraava, ylitse vyöryvä, avoin eroottisuus oli yksi syy (taaten elokuvalle ensimmäisenä suomalaisena K-18-leiman) - toinen saattoi olla teoksen yleinen taso, joskaan se ei yleensä ketään estä tässä maassa. Paitsi ettei rahaa ollut, ehti yhdessä pääosassa oleva Ossi Elstelä kupsahtaa kuvausten välissä ja jo valmiiksi kamala jälkiäänitys singahti uusiin sfääreihin. Englanniksi puhuttu elokuva kun oli tarkoitettu valloittamaan muu maailma.

Viattoman luonnonlapsen turmeltuminen kaupungin armottomassa otteessa oli Tulion suosikkiaihe ja Sensuelassa se todella puhkeaa kukkaansa. Toisen maailmansodan jälkipuoliskolta käynnistyvä elokuva alkaa hillittömänä Lapin matkailumainoksena, jossa upouusissa kansallispuvuissaan riemukkaasti säntäilevät aslakit kaitsevat ja kuohivat poroja. Poron eunukkihuudon nyt hoitaa karjuva ihminen, mutta mitä pienistä. Sama mies tarjoaa ulvonnan myös täytettyjen susien lähikuville. Kertojanääni latisee latteuksia.

Lappiin tipahtaa saksalainen homomannekiini Hans (Mauritz Åkerman), johon parin puikon verran huulipunaa naamaansa kerralla sotkenut luonnonlapsi Laila (Marianne Mardi) "ihastuu kuin vain luonnonlapsi voi" (toistuvan lauseen merkitystä ei koskaan täsmennetä, leikitään siis että se on mysteerisen romanttista viattomalla tavalla). Muotikuvaajaksi esittäytyvä Hans heittää peliin täydet pepsodentit ja valkaisuaineen voima viettelee jo melkein isä-Aslakinkin (Elstelä) puolelleen. Väliin tulee kuitenkin käänne sodassa kun suomalaisten vihollinen muuttuu venäläisistä saksalaisiksi. Hans pakenee, sota loppuu, vuodet kuluvat, kukaan ei vanhene, pari törmää taas ja rakkaus roihahtaa. Hans ilmoittaa: "Tule kanssani Helsinkiin - kaupunkiin jossa nykyisin asun!"

Hans nyt tietysti osoittautuu varsinaiseksi hepsankeikaksi ja Laila saa Aslakin vihat niskoilleen. Mukana pyörii myös tissit paljaana keikaroiva "rahahuora" Greta (Maria Pertamo), jota salaperäinen Sutenööri-Joni on pettänyt. Huippu-urheileva tehdastyöläinen Pekka (hieman shatnermainen Ismo Saario) kantaa kortensa kekoon ja soppa on sotkettu. Huipentuma tapahtuu aikanaan pois leikatussa bordellikohtauksessa, joka löytyy tuoreelta dvd-julkaisulta.

Seksuaalisuuden maalaamisessa kankaalle Tulio oli jo 40-luvun melodraamoissaan edellä aikaansa. Sensuelassa mennään kuitenkin räikeän avoimista viittauksista räikeään pehmopornoon, joka esittäytyy nykykatsojalle lähinnä kömpelönä kuriositeettina. Tsaikovskin tahtiin loputtomasti jatkuvat aneemiset hivelykohtaukset eivät jaksa huvittaa (shokeeraamisesta tai kiihottamisesta puhumattakaan) läheskään yhtä paljon kuin ulkomaan markkinoita silmällä pitäen tehdyn tuotoksen Suomi-eksotiikkayritystä pursuavat hilpeät saunatuokiot. Kyllä, ne istuvat tuolla kuumassa. Kyllä, ne piiskaavat itseään noilla vihdoilla. Juu, ne myös nauttivat siitä. Jos saunassa kuohittaisiin vielä pari poroa samalla naiden, niin saataisiin vihdoin tästäkin maasta turistirysä.

Juonta ja pehmopornoa kiehtovampaa onkin häilyvä ajankuva jostain ajankulun tuolta puolen. Kaiken järjen mukaan sodan jälkeen ehti kulua vain pari vuotta ennen nuorenparin uutta kohtaamista, joten kaiken pitäisi tapahtua 50-luvulla. Osa ihmisistä jopa näyttää siltä. Kuvausaika 60- ja 70-lukujen taitteessa on kuitenkin vuotanut paitsi paikoin villin värikylläisiin lavasteisiin, myös sekakäyttöorgioihin, joissa riettaat go-go -tytöt vatkaavat paljaita tissejään punaviinin ja vapaan seksin hengessä. Tulio näytti paitsi tippuneen uuden aallon kärryiltä, myös todellisuudesta sellaisena kuin me sen halusimme.

Ja samalla hän kuitenkin astuu rohkeasti yhtä aikaa seksploitaation ja feminismin ristiriitaiselle maaperälle. Sensuela herkuttelee, tai ainakin yrittää herkutella, häpeämättömästi tirkistelyksi valahtavilla otoksilla tisseistä ja pakaroista, mutta maalaa samalla kuvaa maailmasta, jossa viattomat rakkaudennälkäiset naisparat joutuvat kaikenlaisten sutenöörien lypsylehmiksi. Lopussa suoraan kameralle eli katsojalle toimitettua pöljää monologia tehokkaammin viestin vie perille itsekseen kiroillen jupisevan isä-Aslakin Hansille raivon vallassa suorittama kliimaksinen kuohiminen. Hetki, joka itsessään nostaa Sensuelan kiinnostavammaksi kuin n. 99 % tässä maassa koskaan tehdyistä elokuvista. Luova hulluus, tökeröä tai ei, voittaa heti kättelyssä tasapaksun kansallisromantiikan, hölmöilevät ääliöt tai urbaanit city-sinkut.

Kaiken kaikkiaan Sensuela on kuin Lappiin varusteenaan pelkkä elokuvakamera tiputetun seksinnälkäisen Ed Woodin ohjaama kooste noin kuudesta ideasta, jotka vaihtavat prioriteettiaan satunnaisessa järjestyksessä kuvausten edetessä. Se on ontuva, kömpelösti rönsyilevä ja ylettömän nolo, naiivi ja samalla hävyttömän eksploitatiivinen elokuva. Mutta se on myös loputtoman kiehtova, logiikan ja kerronnan sääntöjä rikkova sekä mielikuvituksekas sekoilu selvästi ajastaan tippuneen ja teknisiltä kyvyiltään surkastuneen visionäärin vimmaisesta mielestä. Sensuela on riemastuttavan hämmentävä. Täydellisyyteen päästäkseen se kaipaisi vain lievää typistämistä (enkä olisi uskonut ihan heti tätä sanovani) seksikohtausten saralta.

Sensuela sijoittuu Elitistin kaikki parhaat -listan sijalle #857

anonyymi kommentoi (22.8.2010 14:32:39)

Sinänsä mielenkiintoista, että arvostelija toteaa Tulion "ryöstöviljelleen" omia elokuviaan. Hieman äärimmäisyyksiin menevä kommentti. Voisi kai pikemminkin sanoa Tulion kehitelleen teemojaan läpi vuosikymmenien. Selvä kehityskulkuhan elokuvista paistaa läpi. Ryöstöviljely terminä kuulostaa siltä kuin Tulio olisi sattumanvaraisesti ja laiskuuttaan tehnyt saman elokuvan uudelleen kun ei ole muutakaan viitsinyt keksiä. Satunnaiselle katsojalle voi helposti em. kaltainen kuva tullakin, sillä esimerkiksi Sensuelassa toistuu jo kolmannen kerran Tulion uralla repliikki: "Tässä minä olen, sellaisena kuin sinä minut halusit".

vastaa »

Ilja Rautsi kommentoi (22.8.2010 15:29:13)

lainaus:
Sinänsä mielenkiintoista, että arvostelija toteaa Tulion "ryöstöviljelleen" omia elokuviaan. Hieman äärimmäisyyksiin menevä kommentti. Voisi kai pikemminkin sanoa Tulion kehitelleen teemojaan läpi vuosikymmenien. Selvä kehityskulkuhan elokuvista paistaa läpi. Ryöstöviljely terminä kuulostaa siltä kuin Tulio olisi sattumanvaraisesti ja laiskuuttaan tehnyt saman elokuvan uudelleen kun ei ole muutakaan viitsinyt keksiä. Satunnaiselle katsojalle voi helposti em. kaltainen kuva tullakin, sillä esimerkiksi Sensuelassa toistuu jo kolmannen kerran Tulion uralla repliikki: "Tässä minä olen, sellaisena kuin sinä minut halusit".

Tulion kohdalla ovi heilahtelee kyllä molempiin suuntiin teemojen kehittelyn ja ryöstöviljelyn välillä. Monta kertaa eri leffoissa esiin popsahtelevaa yhtä tukinuittoa koskella tuskin voi hyvälläkään tahdolla sanoa teeman kehittämiseksi. Aikalaisena olisin varmaan ollut nyreissäni, mutta onhan se nykykatsojana aina yhtä riemastuttavaa Tulion tuotantoa läpi kahlatessa kun sama musiikki lähtee soimaan, tukit valuvat ja yleisö hurraa.

vastaa »

anonyymi kommentoi (22.8.2010 16:19:51)

Nuo yksittäiset toistot voi kai nähdä pikemminkin johdatuksena teemoihin. Sinänsä tuo aikalaiskatsojen näkökulma on kyllä mielenkiintoinen pointti myös.

vastaa »

Seppö kommentoi (10.11.2015 23:06:07)

Tuli elokuvaa katsoessa mieleen, ettei Tulio oikein koskaan päässyt ymmärrykseen värielokuvien kuvaamisesta. Etenkin Lappi-kohtauksissa puvustus, taustat ja "tehosteet" olivat todella silmiinpistäviä. Jopa Bruno Mattei käytti arkistofilmiä paremmin hyväkseen. Ei sen puoleen, että tämä huono juttu olisi; huumoriarvoahan ne vain lisäävät! Leffan isoin vika ovat akvartitksi hipelöimiseksi menevät seksikohtaukset, jotka venyttävät leffaa ainakin 20 minuutilla. Ja oliko sitä Joutsenlampea pakko joka kerta taustalla soittaa?

vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa