Caroline Munro

Mudhoney (1965)

Onnettomat

aka Mud Honey; Rope; Rope of Flesh; Rope of Love; Esclave de ses passions; Im Garten der Lust

Mudhoney #1 Mudhoney #2
IMDb

Lornan (1964) jälkeen Russ Meyer jatkoi kyseisen elokuvan viitoittamalla roughies-tiellä Mudhoneylla, joka on selkeästi Lornan sisarteos. Kuten edeltäjässään, Mudhoneyssakin pikkukylän arki häiriytyy muukalaisen saapuessa. Lornassa kyseessä oli vankikarkuri, Mudhoneyssa ex-vanki. Roolit ovat vain vaihtuneet sikäli, että hyvän saapuminen pahan sijaan käynnistää silti väkivaltaan johtavan tapahtumakierteen. Vaikka Mudhoneyn sisältö ei millään tavalla oikeuta varttia Lornaa pidempää kestoa, onnistuu Mudhoneyn silti esitettää teemansa iskevämmin. Myös Meyerin kuvaus ja leikkaus alkavat olla kohdillaan, ja Mudhoneya katsoessa voikin jo aistia mitä tuleman pitää.

Mudhoney [1]
Mudhoney [2]
Mudhoney [3]

Jo Lornassa sikaillut Hal Hopper toistaa samaa roolia viinaan menevänä tyhjäntoimittajana Sidney Brenshawna, joka on jotenkin onnistunut pokaamaan itseään yli kymmenen vuotta nuoremman vaimon Hannahin (Antoinette Christiani), jota enemmän Sidneyta kiinnostaa kuitenkin naisen tuleva perintö, sedän ylläpitämä tila, sekä naapuritalon meiningit. Siellä Maggie Marie (Princess Livingston) keittelee pontikkaa lievästi nymfomaanisten tyttäriensä, kuuromykän Eulan (Rena Horten) ja enempi rahan perään olevan Clara Bellen (itse Lorna Maitland) kanssa. Erityisesti Maggie Marien maissipontikka kiehtoo Sidneyta, eikä Clara Bellen kähmiminenkään ole poissuljettua. Sidney kuitenkin ajetaan mäkeen viimeistään rahan loppuessa.

Paikalle saapuva Calif (John Furlong) saa työpaikan Brenshaw'n tilalta, ja Sidneyn terrorisoinnista huolimatta tai takia, on pian Califin ja Hannahin välillä pientä vipinää. Ei kuitenkaan Meyer-tyyliin, vaan perinteisemmin. Clara Belle on lievästi bitch, ja Eula yksinkertainen luonnonlapsi, mutta seksuaalisesti aktiivisten naisten osalla Mudhoney ottaa lievää takapakkia Meyerin filmografiassa. Sivusuun lipsuva perintö ja entistä paremmin maistuva brenkku saavat Sidneyn käyttäytymään entistäkin huonommin, ja on itsestäänselvää, että onnellista loppua ei ole tiedossa.

Mudhoney [4]
Mudhoney [5]
Mudhoney [6]

Mielenkiintoinen on Mudhoneyn tarjoama kuva uskonnosta. Kylän pappi saadaan manipuloitua kädenkäänteessä ajamaan suurimman väärintekijän asiaa, ja uskonnon varjolla koko kylä kääntymään huorintekeviä Hannahia ja Califia vastaan. Eikä pappi tunne anteeksiannon käsitettä, vaan ammentaa oppinsa Hammurabilta. Entisenä vankina Calif on omat syntinsä sovittanut, ja elokuvan sankari. Meyerillä on selvästi jotain sanottavaa aiemman pseudofilosofisen jaarittelun sijaan.

John Furlong on Califina varsin pliisu, ja reilusti päälle kolmekymppisenä tämän kutsuminen pojaksi ja lapseksi ei tunnu luontevalta edes vanhempien ihmisten toimesta, sillä ironiasta ei vaikuttaisi olevan kyse. Hopper ei keksi ördäämiseensä lisäpotkua alun jälkeen, mutta Frank Bolgerin esittämä pastori ja Princess Livingstonin Maggie Marie ovat sentään värikkäitä hahmoja. Alastomuutta Mudhoneyssa ei juurikaan ole, mutta viattomana kissaa jatkuvasti pusero auki silittävä kuuromykkä Rena Horten on meyermaisen vinksahtanut naishahmo. Kuuromykkyyden selittää fakta, että Meyerin edellisessä elokuvassa Fanny Hill (1964) esiintynyt Horten ei yksinkertaisesti osannut englantia.

**½--
© Mikko Kojo, julkaistu: 21.1.2008
keskiarvo
toimitus
2.25/5.00 (4)
 JSTPMK
  2.0 2.5 2.5
keskiarvo
lukijat i
3.17/5.00 (3)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  0 (5)
0%
Mudhoney (1965)  Mudhoney (1965)Onnettomat