Caroline Munro

Missionary Man (2007)

aka El arcángel

Missionary Man #1 Missionary Man #2
IMDb

80-luvun puhevammaiset toimintaikonit täyttävät tätä nykyä vuokraamoiden hyllyjä Itä-Euroopassa sarjatuotantona kuvatuilla tunkkaisilla digivideorymistelyillä, joissa käytännössä säännönmukaisesti epäonnistutaan ymmärtämään kömpelöiden machotunteiden tulkkien rajoittuneita vahvuuksia. Seagal on sopertavaa pullamössöä ja Van Dammen hämmentyneet silmät pälyilevät maailmaa kokaiinikerroksen läpi. Elämän jätemyllystä on vedetty läpi myös arjalaisena superlihasklimppinä debyyttinsä tehnyt ruotsalaisuros Dolph Lundgren, joka on nyt elämänsä ehtoopuolen alkuvuosina siirtynyt myös kameran taakse.

Esikoisohjaus oli vuoden 2004 The Defender ja seuraavana vuonna Dolph avasi jo sanaisen arkkunsa kostovigilanteilun The Mechanik yhtenä kirjoittajana. Tälläkin kertaa on ollut aapisapua, mutta ohjaaja Lundgrenia voi jo alkaa pitää visionäärinä.

Missionary Man [1]
Missionary Man [2]

Tosin ei hyvänä sellaisena. Missionary Man on varsin vaisu kyhäelmä kostotoiminnan ja ns. modernin westernin välimaastossa. Vanhemmiten yhä enemmän kävelevältä patsaalta näyttävä Lundgren täyttää kyllä mystisen nimettömän miehen veistokselliset raamit ja yrittää parhaansa mukaan saada suulliseen ulosantiin vakuuttavuutta heikolla Sean Connery -imitaatiolla, mutta räiskinnästä puuttuu pallit eikä verikään roisku vaaditun räväkästi.

Texasissa digivideolle tallennettu kuva näyttää luvattoman tunkkaiselta jatkuvien lähikuvien seuratessa toisiaan. Värifiltterit on väännetty kaakkoon ja visuaalinen ilme turruttaa haaleudellaan. Aikaa hukataan loputtomasti latteaan pälisemiseen, eikä intiaanireservaatin uhkapelitulevaisuuden (!) kiistoista matelevan antinsa ammentava juoni ole täsmälleen ottaen ideatynnyrin pintakerroksesta kaavittu.

Missionary Man [3]
Missionary Man [4]

The Mechanik onnistui vaisusta pahiksesta huolimatta jopa herättämään lieviä b-toimintaodotuksia Lundgrenin nykyseikkailujen saralla, mutta hienosti nimetty Missionary Man ei niitä lunasta. Olkoonkin että Dolph ymmärtää pitää repliikkinsä vähäisinä ja yrittää rakentaa hahmolle persoonallisuutta mm. vakiodrinkillä sekä Raamatun lukemisella. Vaan kai se on tunnustettava itselleen kovat tosiasiat elokuvan laadusta, kun sen muistettavin kohtaus on Dolph Lundgrenin Raamattu-oppitunti lapsille.

*----
© Ilja Rautsi, julkaistu: 22.1.2008
keskiarvo
toimitus
1.67/5.00 (3)
 JSJLIR
  2.0 2.0 1.0
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!