Caroline Munro

Blissfully Yours (2002)

aka Sud sanaeha

Blissfully Yours #1 Blissfully Yours #2
IMDb

Nyt puhutaan alkuteksteistään "lähtien" hieman erikoisesta elokuvasta. Nuoren thaiohjaaja Apichatpong Weerasethakulin elokuvallinen rentoutusmalli on tarina Myanmarista laittomasti Thaimaahan astuneesta nuoresta Ministä (Min Oo) sekä hänen thaimaalaisesta tyttöystävästä Roongista (Kanokporn Tongaram), jotka päätyvät yhden päivän aikana piknikille trooppiseen metsään jossain Thaimaan maaseudulla. Elokuva alkaa tohtorin vastaanotolta, jolla Min on hoidattamassa pahanlaatuisesta ihottumasta kärsivää kehoaan. Paljastumisen pelossa hän ei voi itse puhua sanaakaan. Ensimmäisen kuvan aikana käy selväksi millaista kerrontamuotoa elokuva tulee hyödyntämään; kuva kestää pitkään paikoillaan ilman leikkausta jonka saavuttua siirrytään seuraavaan yhtä pitkään kuvaan.

Blissfully Yours [1]
Blissfully Yours [2]

Koko elokuva huokuu tätä rauhallisuutta ja levollisuutta. Min ja Roong tietävät voivansa tehdä saman päivän aikana vielä jotain vapauttavaa ja terveellistä. Tästä alkaa muodostua elokuvan päähenkilöiden kaipuu ja siirtymä syrjemmäksi vakiintuneesta, koneiston määräämästä ja kliinisestä elosta ihmisyhteisön ja kaupungin sisuksissa. Min ja Roong eivät ole "normaaleja" kansalaisia, vaan ajautuvat toistensa voimin vain toistensa seuraan aurinkoisen ja kostean metsän mielettömään hehkuun. Ohjaaja esittää tämän erilaisella ja paikoitellen jopa haastavan omituisella tavalla mitä tulee lukuisten pitkien otosten, kuvan päälle ilmestyvien piirrosten tai yleisen sanattomuuden, eleettömyyden ja uneliaisuuden tihenevään läsnäoloon.

Blissfully Yours [3]
Blissfully Yours [4]

Elokuvan ansioksi on laskettava se, kuinka tuntuvasti elokuvan sisäisessä maailmassa ajan merkitys katoaa, kun ollaan niin sanotusti vapaita kaikista velvoitteista tai elämäntapojen aikataulusta. Koska hahmot puhuvat hyvin vähän ja koska heitä kuvataan pitkällisesti ja pitkin kuvin niin autossa kuin kalliollakin, huomaa katsoja jossain vaiheessa olevansa "siirretty" tarkkailemaan hahmoja melko intiimiltä etäisyydeltä. Tämän kaltainen levollinen intiimiys edellyttää myös pitkällistä alustamista ja kehittelyä, jolloin on myös riskinä uppoutua liian syvälle muodon ja sisällön suhdelukuun sisällön vahingoksi. Tässä mielessä elokuvan yli kaksituntinen pituus on hieman liikaa. Takeshi Kitano kuvasi samanlaista suunnatonta vapautta, leikkisyyttä ja kaupunkikiireen hylkäämistä gangsterielokuvassaan Sonatine (1993), joka hyödyntää yhtä lailla hiljaisuutta ja pitkiä kuvia ollen lähes täydellisen antoisa muodon ja sisällön sulautuma.

Intiimiyden lisäksi etenkin elokuvan ensimmäisellä puoliskolla tavoitellaan erikoista vaikutelmaa siitä, että katsoja tarkkailee hahmoja ikään kuin ollen itse elokuvan maailmassa sivullisena; tätä tukevat monet kuvat, joissa katsoja ei näe mitä hahmot tekevät autossa tai kuka tuo omituinen tiellä häiritsevä mopokuski on. Koska nämäkin kohtaukset ovat pitkiä, joutuu katsoja jossain vaiheessa tiedostamaan sen, että häntä pyritään näin siirtämään asemaan, jossa tietoa muiden tarkoista tekemisistä ei sallita, siis "kauemmaksi" kuin elokuvan maailmaa kattavasti seuraavaksi katsojaksi. Minin ja Roongin suhde ei ole mitenkään tyypillinen elokuvarakastuneiden kiihkeä kanssakäyminen, vaan enemmän inhimillistä tunnustelua, kiinnostusta ja hiljalleen lämpenevää läheisyyttä painottava matka, jolle syrjäinen trooppinen metsä luo hyvän ympäristön.

Blissfully Yours [5]
Blissfully Yours [6]

Blissfully Yours sisältää myös kiehtovia näkymiä trooppisen maan landepuolesta ja siitä, millaiselta eksoottisessa maassa näyttää seikkailijan ja "anti-turistin" näkökulmasta. Elokuvan aikana syntyviä aistimuksia leimaa myös taustalla usein hyvinkin vallitsevana myhäilevä viidakon ääniraita, jonka hyönteis-orkesteri revittelee taukoamatta samalla kun hahmot nauttivat toistensa seurasta häikäisevän kirkkaan viidakkojoen rannalla. Kuvallisista tehokeinoista korostuu usein myös kuvan tahallinen ylivalottaminen ja niin sanottu puhki polttaminen, joka puolestaan perustelee kuvien pitkän keston silloin kun kameraa operoidaan kesken kuvan. Auton ajaessa kamera tärisee tolkuttoman korostuneesti, mikä lienee tarkoituksenmukaista etäännyttämisyritystä, mutta tuntuu sellaisena kömpelöltä muuhun elokuvaan nähden.

Elokuvaa voi myös katsoa eräänlaisena muistona tai unimaisena paluuna paikalle, jossa kerran oltiin. Elokuvan lopussahan uneliaisuus korostuu sillä että kaikki nukahtavat. Tässä mielessä Blissfully Yours ei kuitenkaan ole yhtä moniulotteisen rikas kuin esimerkiksi Andrei Tarkovskin Peili (1975), tuo subjektiivisten muisteluelokuvien itsenäinen helmi, jossa kaikille tapahtumille rakentuu myös voimakas kehys hahmoja ympäröivästä yhteiskunnasta sen lisäksi, että siinä myös hahmojen historiaa valotetaan huomattavasti myyttisemmin, hienovaraisemmin ja elokuvallisemmin.

Blissfully Yours [7]
Blissfully Yours [8]

Weerasethakulin elokuvan ansioksi nousee kuitenkin sen ylistämä näkemys rauhoittumisen tai rentoutumisen tärkeyden löytämisestä elämään. Thaimaalaiset löytävät luonnon rauhalliset ja syrjäiset paikat omalta trooppiselta maaperältään, jonka kunnioittamisen ohjaaja mainitsee olleen yksi elokuvan motiiveista. Sonatinen tavoin elokuvan hahmot tahtovat paeta liian kiristävää ja väsyttävää tilannettaan sellaiseen paikkaan, jossa ajalla ei ole merkitystä. Min ja Roong elävät täten hetken aikaa vain itselleen tietoisina myös siitä, että kaupunkiin ja maahanmuutto-byrokratiaan on pian palattava. Samalla he ovat oppineet jotain oleellista elämänmyönteisestä ajankäytöstä eli itsestään huolehtimisesta.

***--
© Juho Malanin, julkaistu: 8.2.2008
keskiarvo
toimitus
3.00/5.00 (1)
 
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!