Caroline Munro

La terza madre (2007) :: Mother of Tears: The Third Mother

aka Exhumed

La terza madre #1 La terza madre #2
IMDb

Tarina alkoi vuonna 1977, jolloin Dario Argento ohjasi yhden suurimmista mestariteoksistaan: unenomainen ja satumaisen kaunis Suspiria oli neljän giallon ja yhden komedian jälkeen hänen ensimmäinen kokeilunsa kauhuelokuvan ohjaajana. Kolme vuotta myöhemmin tarina sai jatkoa yhtä mykistävän kauniin, vaikkakin jokseenkin sekavan Infernon (1980) muodossa. Tarkoitus oli ohjata saman tien myös kolmas osa, eli tarinan päätösjakso. Sen sijaan Argento kuitenkin palasi takaisin rakastamiensa giallojen pariin ja Tenebre, yksi hänen kuuluisimmista elokuvistaan, valmistui vuonna 1982.

Neljännesvuosisata on kulunut ja välissä Argenton elokuvallinen ura on kokenut sekä huippuhetkiä että selviä rimanalituksia, joista Il fantasma dell'opera (Phantom of the Opera, 1998) on se kaikkein pahin. Vuosien 2005-2006 aikana Argento ohjasi kaksi jaksoa amerikkalaiseen Masters of Horror -sarjaan ja sai sen avulla potentiaalisia tuottajia kiinnostumaan trilogian päätösjakson, La terza madren (Mother of Tears: The Third Mother), rahoittamisesta. Argento-fanien pitkäaikainen ja harras toive pääsi viimeinkin toteutumaan.

La terza madre [1]
La terza madre [2]

Trilogian päätöksen kokonaisuus on varmasti pyörinyt Argenton päässä ajoittain 80-luvulta saakka ja käsikirjoituksesta on ollut olemassa ainakin jollakin lailla lopullista tulosta muistuttava versio. Vaikka lopullinen käsikirjoitus perustuukin Argenton tarinaan, on siihen kreditoitu hänen lisäkseen muutama muukin kynäilijä: Jace Anderson ja Adam Gierasch tunnetaan mm. Tobe Hooperin elokuvien Toolbox Murders (2003) ja Mortuary (2005) -käsikirjoittajina.

Dario Argenton tytär Asia Argento näyttelee museon kuraattoria Sarah Mandya (museossa, jossa Asian roolihahmo vietti aikaa myös elokuvassa La sindrome di Stendhal, 1996), joka saa käsiinsä vanhalta hautausmaalta löytyneen uurnan. Avatessaan uurnaa avustajansa kanssa he päästävät vapaaksi siihen vangitut demoniset henget, jotka ovat selvästi vihaisia pitkän vankeutensa johdosta. Pian järjettömän ja sattumanvaraisen väkivallan, massaitsemurhien ja yleisen kaaoksen aalto pyyhkäisee Rooman ylitse. Kaaosaallon vanavedessä kaupunkiin saapuu noitia ympäri maailmaa (noidat näyttävät lähinnä ihan tavallisilta goottitytöiltä) juhlistamaan kolmannen äidin, Mater Lachrymarumin eli kyynelten äidin paluuta. Sarah Mandyn tehtäväksi jää estää pahisten julmat aikeet ennen kuin on liian myöhäistä.

La terza madre [3]
La terza madre [4]

La terza madren onnistuneimpia puolia on suhteellisen sujuva juonenkulku, ainakin jos vertailukohteina käytetään trilogian aiempia osia. Näyttelijöistä Asia Argenton suoritus on rutiininomainen ja sellaisenaan ei kovinkaan mieleen jäävä. Muutama sivuhenkilö on mainitsemisen arvoinen, etenkin Philippe Leroy Guglielmo De Witt -nimisen älykön roolissa sekä Udo Kier Isä Johanneksena. Pienestä roolistaan huolimatta Udo jättää muut näyttelijät varjoonsa.

Positiiviselle puolelle voidaan laskea La terza madren suoraviivainen ja anteeksipyytelemätön väkivalta. Suolet valuvat pitkin lattioita, kurkkuja viilletään auki ja silmät pulpahtavat ulos kuopistaan. Yhdessä kohtauksessa äiti heittää lapsensa alas sillalta ja vauva mätkähtää reunukseen matkalla (yksityiskohta, jota voitaneen pitää nyökkäyksenä Lucio Fulcin suuntaan). Sergio Stivalettin veriefektit ovat muutenkin todella mukavaa katsottavaa, koska suurin osa on tehty vanhaan tyyliin ilman tietokonetta ja tuovatkin pariin otteeseen mieleen verisen 80-luvun ja etenkin juuri Fulcin pahamaineisimmat elokuvat. Lisäksi La terza madre sisältää runsaasti paljasta pintaa ja yleistä pervoilua. Etenkin itse Mater Lachrymarum (Moran Atias) on sen verran MILF, että saisi kaikin mokomin nuolla kyyneleet minunkin poskiltani.

La terza madre [5]
La terza madre [6]

Gore-efektien ollessa nautinnollista katsottavaa on kolikon kääntöpuolella kuitenkin todella noloja ja halvan näköisiä CGI-efektejä. Elokuvan lopullinen budjetti oli vain murto-osa alkuperäisestä rahakkaimpien tuottajien vetäydyttyä projektista jo sen alkuvaiheilla. Se ei kuitenkaan millään riitä tekosyyksi lopputulosta ajatellen. Esimerkiksi Sarahin äidin Elisa Mandyn (roolissa Daria Nicolodi, joka on Asia Argenton äiti oikeassakin elämässä) ilmaantuessa kehiin elokuvan puolenvälin tienoilla henkiolentona tunne on kuin noloa naulaa lyötäisiin päähän vielä nolommalla vasaralla. Tämä Casper-kummituksesta muistuttava delirium tremens -trippi on jotain niin noloa, että elokuvan loppupuolta on todella vaikeaa ottaa tosissaan.

Yllättävintä La terza madressa on sen tylsän kliininen kuvaus. Suspirian ja Infernon satumaisesta värimaisemasta ei ole tietoakaan ja kuvaajana toimineen Frederic Fasanon taidot tuntuvat sopivan paremmin tv-tuotantoihin, jos edes niihinkään. Claudio Simonettin musiikkikaan ei säväytä oikein millään tasolla mikä on sinänsä yllätys, koska mm. Non ho sonnon (Sleepless, 2001) ja Il cartaion (The Card Player, 2004) scoret ovat todella hyviä.

La terza madre [7]
La terza madre [8]

Trilogian päätösosa on varmasti pettymys useimmille Argenton faneille. Elokuva on melkein täysin erillinen aiemmista osista niin visuaalisen ilmeen, silkan laadun kuin tarinansakin puolesta. Elokuvassa on runsaasti viitteitä ohjaajan aiempiin elokuviin, erityisesti vuoden 1985 gialloon Phenomena. CGI-vapaan oldschool-goren ystäville La terza madre on kuitenkin varmasti vähintään tyydyttävää katsottavaa.

**½--
© Sakari Määttä, julkaistu: 5.3.2008
keskiarvo
toimitus
1.67/5.00 (6)
 JSSMJLTPJMME
  1.5 2.5 2.0 1.0 2.0 1.0
keskiarvo
lukijat i
2.13/5.00 (8)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!

kommentit

odota...
anonyymi kommentoi (15.3.2011 14:28:38)
user avatar Kuten varmaan monelle muulle Argenton elokuvien ystävälle, minullekin tämä oli melko suuri pettymys. Ja se on harmi kun ajattelee monia hänen vanhempia elokuviaan joita Mother of Tears ei muistuta kuin tarinaltaan. Gore-kohtaukset ovat pelkästään inhottavia eikä niissä ole samaa taiteellisuutta kuin esim. epävirallisen trilogian alkuosissa. Myöskään kyseisten osien musiikista, visuaalisuudesta tai ylipäätään tunnelmasta ei ole tietoa. Tämä on toisaalta ymmärrettävääkin, onhan elokuva paljon uudempi kuin edeltäjänsä. Mutta silti siinä olisi toivonut olevan edes jotain ohjaajalle ominaista. Nyt se näyttää miltä tahansa nykyajan kauhuryminältä tietokonetehosteineen ja voisi yhtä hyvin olla aivan jonkun muun ohjaama. Elokuvan noitakin on enemmän ärsyttävä kuin pelottava, samoin kuin tavallisilta gooteilta näyttävät kätyrinsä. Suomi-version lisämateriaaleissakaan ei ole kehumista, sen verran pienellä näyttelijätiedotkin on kirjoitettu ettei niitä jaksaisi edes lukea. Ainoa hyvä puoli elokuvassa on tarinan idea jonka toteutus vain ei ole onnistunut. Myös se että siinä esiintyy Argenton tytär (ja vielä tämän äiti) on kiinnostava yksityiskohta. Valitettavasti se ei vain ole niin onnistunut kuin olisi toivonut. *1/2
vastaa »
anonyymi kommentoi (1.5.2011 17:41:05)
user avatar Mainettaan parempi elokuva.Saumoja olisi ollut jopa 4/5 mutta 3/5 oma tuomioni.Yhden tähden vie hieman liiallinen punavärillä läträily, paljas pinta joka tuntuu trashmaiselta ottaen huomioon kyseessä on Argenton elokuva sekä Asia Argento on muutamassa kohtauksessa erittäin ärsyttävän oloinen.
Kiinnostava juoni pelasti melkoisen paljon Tearsin tapauksessa valitettavasti juoneen tai sen puuttumiseen kaatui visuaalisesti erittäin upea inferno.
vastaa »
Joona kommentoi (2.5.2011 00:11:57)
user avatar Patsaiden henkiinherääminen museossa oli upean surrealistinen kohtaus - sääli että se jäi leffan ainoaksi valopilkuksi Asian lisäksi..
vastaa »
Meller kommentoi (24.9.2011 13:57:01)
user avatar Okei - totta kai tämä nyt jää vähän helkkaristi edeltäjistään, mutta ei tämä nyt niin huono kokonaisuus ole kuin pisteytykset antaisivat ymmärtää. Arkisemman näköinen ja vähemmän tunnelmallsiempi kuin edeltäjänsä, mutta lyhyet väläykset kaaoksen käsiin ajautuvasta Roomasta ja noitien nousun suorat vaikutukset kaikkien arkipäivään ovat oikeasti hyviä ideoita, tehden tunnelmasta paikoitellen uhkaavamman kuin mitä saataisiin yksilötason satunnaisella säikyttelyllä. Ja väkivalta on kieltämättä törkyisen niljakasta - melko epä-argentomaista, mutta onko se nyt aina niin huono asia? Harvemmin enää näin intensiiviseen, käsipelillä toteutettuun roiskutukseen enää törmää.

Huonoja puolia on toki roppakaupalla - ne tulevat arvostelusta kiitettävästi ilmi - ja olisi toivonut Argenton käyttävän vähän vahvempaa itsesensuuria toteuttaessaan joitakin ideoistaan. Silti heikkouksineen lopputulos on juuri ja juuri nenänmitan verran ylempänä nykyistä tusinakauhun keskitason mädäntuoksuista pintaa. Sentään Argentolla on ollut tässä ideoita ja uskallusta toteuttaa niitä.
vastaa »
anonyymi kommentoi (26.9.2011 12:36:58)
lainaus:
Okei - totta kai tämä nyt jää vähän helkkaristi edeltäjistään, mutta ei tämä nyt niin huono kokonaisuus ole kuin pisteytykset antaisivat ymmärtää. Arkisemman näköinen ja vähemmän tunnelmallsiempi kuin edeltäjänsä, mutta lyhyet väläykset kaaoksen käsiin ajautuvasta Roomasta ja noitien nousun suorat vaikutukset kaikkien arkipäivään ovat oikeasti hyviä ideoita, tehden tunnelmasta paikoitellen uhkaavamman kuin mitä saataisiin yksilötason satunnaisella säikyttelyllä. Ja väkivalta on kieltämättä törkyisen niljakasta - melko epä-argentomaista, mutta onko se nyt aina niin huono asia? Harvemmin enää näin intensiiviseen, käsipelillä toteutettuun roiskutukseen enää törmää.

Huonoja puolia on toki roppakaupalla - ne tulevat arvostelusta kiitettävästi ilmi - ja olisi toivonut Argenton käyttävän vähän vahvempaa itsesensuuria toteuttaessaan joitakin ideoistaan. Silti heikkouksineen lopputulos on juuri ja juuri nenänmitan verran ylempänä nykyistä tusinakauhun keskitason mädäntuoksuista pintaa. Sentään Argentolla on ollut tässä ideoita ja uskallusta toteuttaa niitä.
user avatar Juu, olen miettinyt tätä elokuvaa vähän enemmän ja alkanut ajatella ettei sen tyyli välttämättä ole läpeensä huono. Ehkä kaikki se raakuus ja alastomuus onkin tämän elokuvan juttu. Mutta kyllä ne vanhemmat leffat ovat silti enemmän itseni mieleen. ("anonyymi nro. 1")
vastaa »
Meller kommentoi (26.9.2011 15:54:18)
lainaus:
Juu, olen miettinyt tätä elokuvaa vähän enemmän ja alkanut ajatella ettei sen tyyli välttämättä ole läpeensä huono. Ehkä kaikki se raakuus ja alastomuus onkin tämän elokuvan juttu. Mutta kyllä ne vanhemmat leffat ovat silti enemmän itseni mieleen. ("anonyymi nro. 1")
user avatar Kanssasi on erinomaisen helppo olla tästä aiheesta samaa mieltä. :)
vastaa »
Tatu Piispanen kommentoi (26.9.2011 16:21:08)
user avatar Alkupuolella nähtävä "äiti & lapsi sillalla" on odotuksia nostattavan hyytävä ja hyvin mieleen painunut kohtaus. Valitettavasti koko loppuelokuva on myötähävettävää skeidaa, josta en pysty nostamaan edellä mainitun lisäksi ainoatakaan positiivista seikkaa.
vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa