Caroline Munro

Medea (1988)

aka Medea

Medea #1 Medea #2
IMDb

Vuosisatoja ennen ajanlaskumme alkua syntyi kertomus Medeasta, naisesta joka nai Jasonin, eli kultaisen taljan löytäjän, mutta joutui miehensä pettämäksi ja punoi antiikin taruston synkimpiin lukeutuvan koston. Lars von Trierin vuonna 1988 valmistunut tv-elokuva pohjaa kreikkalaisen tragediakirjailijan Euripidesin samannimiseen näytelmään ja se tuotettiin Carl Theodor Dreyerin alkuperäisestä käsikirjoituksesta.

Medea [1]
Medea [2]

Haastatteluissaan Trier on kertonut kuinka hän 80-luvun lopulla kuvatessaan elokuvaansa saavutti mentaalisen yhteyden 20-vuotta aiemmin kuolleeseen kollegaansa. Tästä kommunikaatiosta syntyi lopputuloksena ainutlaatuinen tv-tuotanto; Trierin katse elokuvan haurauteen ja historiaan. Jo Medean roolissa nähtävä Kirsten Olesen on voimakkaine korostuneine kasvoineen ohjaajan vaalima muisto Jeanne d'Arcin kärsimyksestä. Lisäksi Trier on luonut 20-luvun tunnelmia prosessoimalla kuvaa ankarasti siten että värit kadottavat kaiken kirkkautensa ja tarkoituksella hajoavat katsojien silmien edessä. Toisaalta hän avaa monet kohtauksista hitaasti kätkien niiden jatkuvassa liikkeessä olevan sisällön useisiin vaihtuviin kuvakulmiin. Näin hän tarjoaa katsojille kohti tragedian päätepistettä vieviä mielikuvia, joita dialogi korkeintaan värittää.

Medea [3]
Medea [4]

Kertomus Medeasta oli omiaan Trierin kaltaiselle oman tien kulkijalle, sillä monien Antiikin ajan tarinoiden tavoin Medea kertoo ihmisen perimmäisistä peloista. Kuolema ja sen peruuttamattomuus sekä toisen ihmisen kyky riistää elämä tarjosivat ohjaajalle koskettavan lähtökohdan pohtia ihmiskunnan identiteetin kauheutta, jossa syvin viha syntyy muistoista ja kosto on tunteena suurempi kuin rakkaus. Medean tuntemassa surussa ei ole mitään, mikä ei olisi itsekästä. Kerran lähdettyään matkalle Trier ei esikuvansa Dryerin tavoin salli katsojien löytää ulospääsyä tai edes hengähdystaukoa, kun silmukka hiljakseltaan kiristyy Jasonin ympärille kohtaus kohtaukselta aina elokuvan ensimmäisistä otoksista alkaen. Sen sijaan hän maalaa Medean tyyneltä vaikuttavan vihan hänen ympärilleen ja paljastaa siten naisen sielussa kytevän myrskyn.

Medea [5]
Medea [6]

Syventääkseen kertomuksen sisältöä Trier hajotti kuvan pinnan siirtämällä 3/4 tuuman video-originaalin ensin 35 mm filmille ja edelleen videolle. Kuva on tarkoituksella likainen, rosoinen ja täynnä kulumia. Näin syntyy illuusio ajan hauraudesta: värit sulautuvat toisiinsa ja henkilöhahmot katoavat kohtausten taustoihin kuin uneen tai muistoon, mistä muodostuu olennainen osa Trierin syvällistä ja tunteilta hillittyä rakennetta. Mikään mitä on, ei ole tässä ja nyt, vaan kenties on joskus ollut ja elää enää ajatuksissa tai menneisyydessä. Historia, siinä missä ihminen ja aikakin, on katoavaista, kuten myös filmi. Ohjaajana Trier katsoo maailmaa ikään kuin säröille hakatun peilin kautta. Niin ikään Tarkovskin ajatus luonnosta ajattomine likaisine kontrasteineen välittyy hänen kuvakielestään.

Medea [7]
Medea [8]

Viimekädessä Medea saakin ajattelemaan elokuvataiteen olemusta, sillä kyseessä on paitsi elokuva myös sen keinoin rakennettu tutkielma ihmisen, ajan ja taiteen suhteesta; siis jotakin hyvin erilaista kuin ohjaajaan tulevalla vuosikymmenellä liitetty Dogma-suuntaus.

Versioinfo (19.5.2008):

Facetsin dvd-julkaisun (1.33:1) kuva näyttää jotakuinkin juuri niin karulta kuin miltä sen on tarkoituskin näyttää; ehkä jopa hivenen karummalta. Se on tuotettu alkuperäisestä videomasterista ja tanskankielisen version päälle on poltettu englanninkielinen tekstitys. Ekstroja ei ole. Markkinoilta löytyy myös italialaisen RaroVideon niin ikään tanskankielinen julkaisu englanninkielisellä tekstityksellä. Julkaisu sisältää mm. Massimo Fusillon haastattelun.

****-
© Jari Mustonen, julkaistu: 19.5.2008
keskiarvo
toimitus
4.00/5.00 (1)
 
keskiarvo
lukijat i
4.00/5.00 (1)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  4 (5)
80%
Medea (1988)  Medea (1988)