Caroline Munro

Platoon Leader (1988)

aka Cabeza de pelotón; Platoon Leader - Der Krieg kennt keine Helden

Platoon Leader #1 Platoon Leader #2
IMDb

80-luvun lähestyessä loppuaan Vietnam-veteraanien revanssivierailut Aasian viidakoihin olivat kuiviin lypsetty juonikaari. Vietnamin sota oli kuitenkin ajankohtainen lähes koko vuosikymmenen, muuttaen välillä vain hieman muotoaan. Jonkinasteiseksi vedenjakajaksi teemaan muodostui Oliver Stonen Platoonin (1986) odottamaton menestys. Sota nousi taas hetkeksi tärkeiden kansallisten aiheiden joukkoon ja elokuvapuolella se loi vastapainoa paikalleen jämähtäneeseen propagandistiseen Vietnam-eksploitaatioon.

Aaron Norrisin ohjausdebyytti tapahtui 1988 Missing in Action III:n myötä. Samana vuonna valmistui videomarkkinoille Platoon Leader. Missing in Action III oli juoneltaan auttamattomasti vanhentunut ilmestymisvuonna, mutta Platoon Leader taasen ehti ensimmäiseen Platoon-johdannaisten halpaelokuvien aaltoon (plagioiden esikuvaansa jo nimestä lähtien). Vietnam-elokuvien teemamuutos konkretisoitui osuvasti näissä kahdessa elokuvassa: supersotilas vaihtui sotilaskollektiiviin ja suoraviivaisen toiminnallisen tehtävän korvasi sodan kaoottisuus ja säännöttömyys. Puhdasoppinen toimintaelokuva lähestyi taas sotadraamaa.

Platoon Leader [1]
Platoon Leader [2]

Keltanokkaluutnantti Jeff Knight (Michael Dudikoff) saapuu syrjäiseen tukikohtaan komennukselle. Tukikohdassa majailee joukkueellinen rähjäisiä ja laiskottelemaan tottuneita sotilaita. Energiseen ja näyttämisenhaluiseen tulokkaaseen suhtaudutaan huvittuneesti ja konflikteja syntyy. Yrittäessään ansaita muodollisen arvoasemansa lisäksi miesten henkilökohtaisen kunnioituksen hän haavoittuu. Oppirahat alkavat olla maksettu ja takaisin palatessaan hänestä kasvaa toimelias viidakkotaktiikan asiantuntija. Samaan aikaan taisteluiden painopistealue on siirtymässä kohti aluetta.

Platoon Leaderin aikoihin Michael Dudikoff oli videomarkkinoilla uransa nousujohteisimmassa asemassa American Ninjojen jälkeen ja elokuvaa markkinointiinkin nimenomaan Dudikoff-elokuvana. Actiontähden maine saattaa kuitenkin olla katoavaista ja ura lähti saman tien laskuun, ei tosin (pelkästään) elokuvan ansiosta. Käytännössä ura kulminoitui Cannonin vuoden 1989 talousvaikeuksiin ja legendaarisen tuottaja-kaksikon Menahem Golanin ja Yoram Globusin keskinäiseen riitaan, josta tuotantoyhtiö ei enää kyennyt nousemaan. Cannonin omaperäiset eri näyttelijöille räätälöidyt roolit ja markkinointimetodit eivät oikein soveltuneet sellaisinaan muille tuotantoyhtiöille. Muista näyttelijöistä voi sanoa sen verran, että muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta heidän uransa toinen huippu lienee Walker Teksasista -sarjan yksittäisissä jaksoissa.

Platoon Leader [3]
Platoon Leader [4]

Eristyksissä oleva tukikohta sotilasjoukkioineen on teemana vain uudelleenlämmitelty western, jonkinlaisella puoliromantisoidulla rajaseutumentaliteetilla varustettuna. Kiintopisteenä toimii sotilaiden tukikohta (linnake), joka suojaa pientä Vietnamilaiskylää (uudisraivaajia), jota Vietkong (intiaanit) yrittävät valloittaa. Koko sotilaiden paikallaolon oikeutus perustuu tähän hataraan logiikkaketjuun, jota ei vaivauduta enempää selittämään. Tämänkaltaiset lähtökohdat ovat yleensä vahvoja imperialististen motiivien puolustuspuheita, onhan tarkoituksena tuoda kuitenkin nimenomaan oma laki ja järjestys rajaseudun näennäiseen kaaokseen. Lisänä käytetään halpaa Alamo-korttia: näissä tarinoissa on kovin helppo saada katsojan sympatiat puolelleen pelkästään sillä illuusiolla, että kamppailussa ylivoimaista ja kasvotonta vihollista vastaan olisi automaattisesti jotain ylevää.

Olennainen Vietnam-elokuvien tappion perustelemistavoista on sodan säännöttömyyden korostus. Tällä korostamisella on tärkeä merkitys, siinä tehdään pesäero toisen maailmansodan helposti nieltävään hyvä vs. paha -asetelmaan ja annetaan mielikuva huomattomasti vaativammasta sodasta kuin aikaisempien sukupolvien sodat. Sodan erikoisvaatimusten listaaminen uudelle joukkueenjohtajalle (ja katsojalle) tapahtuukin heti alussa. Kersantin ensimmäisellä oppitunnilla kysytään minne pitäisi M60:n piippu suunnata. Retorisen kysymyksen vastaus on, että konekiväärillä pitäisi tähdätä keskelle kylän pääkatua, koska siellä Vietkong piileksii. Tämänkaltainen tilanne ei tosin realisoidu koko elokuvan aikana, mutta pointti lienee selvä, ollaan vastatusten keinoja kaihtamattoman ja näkymättömän vihollisen kanssa. Toisesta näkökulmasta taas vastauksesta voisi aistia melkoisen haistatuksen koko sodalle ja lyijynkatkuiset terveiset kyläläisille, mutta elokuvan eteneminen osoittaa tämän luulon vääräksi: sotilaiden motiivit ovat loppuratkaisua myöten kovinkin yleviä ja epäitsekkäitä. Vietnamissa ollaan suojelemassa paikallisia ihmisiä Vietkongin julmuudelta.

Platoon Leader [5]
Platoon Leader [6]

Sotilaskollektiivia kuvaavissa elokuvissa olennainen osa sisältöä on usein eri henkilöiden dialogeihin kirjoitetut näkökulmat ja eri ryhmittymien sisäiset ristiriidat. Näiltä osin Platoon Leader menee sieltä missä aita on matalin. Sodanjohtoon (tai muuhunkaan) ei kohdisteta minkäänlaista kritiikkiä, ainoa konflikti on suupaltin sotilaan ja kokemattoman luutnantin alkukahinoissa. Auktoriteettiongelma on lopultakin vain jäävuoren huippu, sotilas paljastuu narkkariksi ja luonnollisesti myös pelkuriksi. Tapaus on oikeastaan elokuvan ainoa kohtaus, jossa annetaan sota-kritiikille jonkinlainen mahdollisuus myöntämällä, että kaikki sotilaat eivät välttämättä olleet kansakuntansa hyveiden edustajia. Toisaalta taas muriseva ja sadistinen sissien korvia ämpäriin keräilevä kersantti ansaitsee touhuistaan vain puolihalveksivan katseen ja saa jatkaa toimintaansa vapaasti. Tämä outo hyväksyntä selventyy sillä, että kyseinen kersantti on jonkinlainen synnynnäisen sotilaan arkkityyppi: tehokas, peloton ja aikaansaava. Platoon Leader on kuin Platoonin oikeistopopulistinen vastine, joka ei oikein keksi mitään muuta draamaa kuin kliseiset sotilaiden kuolemiseen liittyvät rituaalit.

Hahmot, dialogi, arvomaailma ja vaivaannuttavaan mahtipontisuuteen pyrkivä score ovat välillä myötähäpeääkin herättäviä, mutta tunne ei mene ihan luihin ja ytimiin asti. Huonon maun rajoilla poukkoilevan ja sujuvan toiminnan seoksesta syntyy kuitenkin jopa keskivertoa parempi pienen budjetin sotaelokuva.

Versioinfo (22.5.2008):

Dvd-versiota ei löydy toistaiseksi mistään päin maailmaa. Suomikasetti on yleinen ja kärsii yhdestä saksitusta kohtauksesta.

***--
© Jarkko Lehtola, julkaistu: 22.5.2008
keskiarvo
toimitus
2.75/5.00 (4)
 JSJLMHEM
  3.0 3.0 2.5 2.5
keskiarvo
lukijat i
2.50/5.00 (3)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!