Caroline Munro

Lo strangolatore di Vienna (1971) :: The Mad Butcher

aka Meat Is Meat; The Mad Butcher of Vienna; The Strangler of Vienna; The Vienna Strangler

Lo strangolatore di Vienna #1 Lo strangolatore di Vienna #2
IMDb

"Don't miss the blood-chilling story... of the insane sausage maker!" kehottaa traileri elokuvaan Lo strangolatore di Vienna eli The Mad Butcher, jota on levitetty myös nerokkaalla vaihtoehtoisella nimellä Meat Is Meat. Ja näinhän se on: liha on lihaa, ei sitä käy kiistäminen! Tai säästäminen...

Samaa mieltä on myös Otto Lehman (miltei poikkeuksetta aina sensaatiomainen Victor Buono), "Wienin paras" teurastaja. Herr Lehman on joutunut mielisairaalaan kolme vuotta sitten lyötyään naisasiakastaan suurella sianmaksalla ja on juuri päässyt vapaaksi. Kaikki ei kuitenkaan ole kuten vanhoina hyvinä aikoina: Otton rakkaassa puodissa riepotellaan bratwurst-mestarin vaalimia perinteitä. Snitchzelitkin leikataan päin persettä! Ei siis mikään ihme, että henkisesti jo valmiiksi epästabiilin Lehmannin mielenterveys alkaa horjua.

Lo strangolatore di Vienna [1]
Lo strangolatore di Vienna [2]

Työpaikan lisäksi ongelmiin törmätään myös kotona. Ihraisen teurastajan kaunis, nuori vaimo tahtoisi miehensä takaisin, mutta tämä haluaa jostain käsittämättömästä syystä vain huolehtia muunlaisista lihabisneksistä sekä tirkistellä vieraita naisia. Eipä aikaakaan, kun nalkuttavalta vaimolta katkeavat niskat ja Otto keksii samalla mainion idean hankkia edullista raaka-ainetta makkaroihinsa. Poliisit kiinnostuvat katoamistapauksista ja tästä jatketaan juuri niin kuin kuvitella saattaa.

John Zurlin The Mad Butcher on 70-lukulainen italialais-saksalainen kauhukomedia ihmisiä tappavasta teurastajasta. Tirkistelyä, tissejä, tyhmiä poliiseja ja lihanleikkuutta on siis luvassa. Kasvissyöjät tulevat varmasti pitämään elokuvan vastenmielisestä tavasta kuvata teurastajan herkkujen valmistusprosessia (lukuisia lähikuvia viilleltävästä silavasta), mutta filmi on yllättävän väkivallaton: pisaraakaan verta ei nähdä ja varsinaiset ihmisten pilkkomiset jätetään katsojien mielten kuvitettavaksi.

Lo strangolatore di Vienna [3]
Lo strangolatore di Vienna [4]

Toteutus on halpaa ja koko tuotoksen kylkeen on kirjoitettu "roskaa" sianruhon kokoisin kirjaimin, mutta elokuva onnistuu kuitenkin audiovisuaalisesti varsin tarkoituksenmukaisesti. Erityisesti Alessandro Alessandronin vinksahtaneen epävireinen musiikki luo sopivan häiriintynyttä tunnelmaa, jota nuhjuiset kulissit ja vesittynyt väripaletti täydentävät. Raa'an, rasvaisen lihan voi miltei haistaa kotikatsomossakin. Toisin sanoen kannattaa varata tuhtia evästä myös sohvapöydälle, sillä nälkä voi iskeä yllättäen. Valitettavasti tapahtumat etenevät hitaasti ja juoni on ennalta-arvattavuuden huipentuma, mikä estää kaikenlaisen jännityksen tai yllätysten kehittymisen. Hyvinkin katsottavalle tasolle leffan pelastaa kuitenkin pääosan esittäjä Victor Buono.

Buono sopii teurastajan rooliin aivan täydellisesti ja ilman häntä elokuvaa ei oikein voisi kuvitella jaksaa katsovansa. Mies on niin ulkonäöllisesti kuin eleiltäänkin juuri sellainen kuin wieniläisen makkaramestarin pitääkin olla: tujakka kaksoisleuka, vahaviikset, hikikarpaloiden kostuttamat tuuheat pulisongit; kaikki viimeisen päälle perfecto! Tämän näköiseltä mieheltä haluaisin ostaa kyljykseni. Buonon näyttelijätyö on The Mad Butcherin petaamissa puitteissa erinomaista. Hän hoitaa sekä sekoamis- että komediakohtaukset ilahduttavalla antaumuksella. Buonon rinnalla kaikki muut ovat juuri niin umpipaskoja kuin pitääkin. Poliisina esiintyvän Brad Harrisin pitämä kuulustelu kuuluu ehdottomasti leffan komediallisiin kohokohtiin, vaikka tuskin Harris itse on asiaa kuvauksissa tiedostanutkaan.

Lo strangolatore di Vienna [5]
Lo strangolatore di Vienna [6]

The Mad Butcher jää hieman liikaa kehää kiertäväksi, yhden idean maksamakkaraviipaleeksi, mutta varsin yllättäen (lähes olemattoman) väkivaltakuvaston sijaan sitä kannattelee Buonon hieno suoritus, mainion nyrjähtänyt sävellystyö (jota on hankittavissa seitsemän biisin verran Alessandronin Suor Omicidi/Lo Strangolatore di Vienna/Lady Frankenstein kokoelma-cd:llä) sekä viehättävän kämäinen visuaalinen esillepano. Sitä paitsi mukana on jopa romanttinen, pateettisen musiikin säestämä nurmellakirmailukohtaus.

Kyllä tämän mielummin katson uudelleen kuin samasta sameasta sammiosta ammentavan Tim Burtonin Sweeney Todd: The Demon Barber of Fleet Streetin (2008): Zurlin elokuva on hauskempi, tunnelmallisempi, siinä on muistettavampi miespääosa ja paremmat musiikit. Burton vie voiton ainoastaan verisyydessä.

**½--
© Tatu Piispanen, julkaistu: 22.5.2008
keskiarvo
toimitus
2.25/5.00 (2)
 TP
  2.5
keskiarvo
lukijat i
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!