Caroline Munro

Feed (2005)


Feed #1 Feed #2

Genre

IMDb

Feed on läskikimpaleen tavoin paikoillaan hyllyvä trilleri sekopääfetisististä (ei sillä että kaikki fetisistit olisivat sekopäitä), jonka intohimona on lihottaa jo valmiiksi suurehkoja rouvia niin sairaalloiseen kuntoon, etteivät uhrit kykene enää liikkumaan. Lihotusten aikana hänelle syntyy tietynlainen suhde sängyllä makaaviin uhreihinsa nettivideokameroiden kuvatessa tilanteita ympäri vuorokauden. Australialainen kyttä löytää internetistä nuhjuisia marginaalipornosivustoja päätyen tätä kautta pian läskimiehenkin jäljille, mitä sitten itse sotkuisten (pakko)syöttöoperaatioiden lisäksi seurataan noin 100 minuuttia. Vaikka aihe on sinänsä etova ja groteski, ovat sen takana toimineet "mielet" sen verran onnettomia lahjoiltaan, että minkäänlaisten tarinasta ja hahmoista kumpuavien tunnetilojen välittäminen katsojalle tapahtuu elokuvassa korkeintaan vahingossa.

Feed [1]
Feed [2]

Ohjaaja Brett Leonardin (mm. Highlander 5 ja Stephen Kingin Ruohonleikkaaja) elokuvan pahana ongelmana on sen keskeisin ulkonäkö. Levottomalla kuvauksella ja leikkauksella tavoitellaan jonkinlaista hektistä tyylikkyyttä, mutta kuvallinen ilmaisu jää muun elokuvan tavoin pelkäksi pinnallisuudeksi. Kuvakerronta on ahdasta ja hutiloivaa, kuvakokojen käyttökin tuntuu kliinisesti oppikirjojen sivuilta omaksutulta. On myös mainittava elokuvan alkua piinaavat pitkät nettihakkerointikohtaukset, joiden totuudenmukaisuuksista taitavat koodaajanörtit löytänevät paljonkin "kommentoitavaa." Helvetin tylsiä ja typeriä ne ainakin elokuvakohtauksina ovat.

Feed [3]
Feed [4]

Vielä ikävämpi seikka katsojan kannalta on ohjaajan ja nähtävästi leikkaajankin täydellinen ymmärtämättömyys rytmityksen merkityksestä. Elokuvan keskivaiheilla mm. saamme seurata jännittävää dialogikohtausta hyvän kytän ja pahan sadistin välillä. Sinänsä ihan toimiva ideahan tällainen hetki kyttäelokuvassa on, mutta näitä toistensa kaltaisia dialogikohtauksia seuraa ensimmäisen jälkeen useita samanlaisia vailla pienintäkään vivahdetta siitä, mikä edesauttaisi katsojan eläytymistä ajan kulumiseen kohtausten sisällä ja niiden väleissä. Ensin on siis yritetty jännittää katsojaa sillä, löytääkö poliisi roiston, ja sitten kun roisto on löydetty, alkavat inttävät vuoropuhelut. Toki lihottajalle on kirjoitettu oma logiikkansa, jonka mukaan hän toimii, mutta siitä kiinnostuminen elokuvan eduksi on lähes mahdotonta kerronnan ja hahmojen itsensä kömpelyyden takia.

Feed [5]
Feed [6]

Nämä kaikki seikat vieraannuttavat elokuvasta hyvin pian sen alettua. Samasta syystä rankoiksi tahdotut tarina ja kuvasto eivät aiheuta minkäänlaista tunnevirtausta uneliaassa katsojassa. Mikä tahansa kuva Se7enistä, The Cellistä tai The Silence of the Lambsista sisältää enemmän painostavuutta ja antisosiaalisuutta kuin Feedin vastaavat runkku-, kidutus-, oksennus- ja maailmankuvaroiskeet. Feedin raskaan ja yhdentekevän matkan päätteeksi sentään loppuratkaisu aiheuttaa hetkellisen hörähdyksen ääneen, missä reaktiossa on kuitenkin suuresti mukana myös elokuvan päättymisen synnyttämää helpottuneisuutta; vähän kuin välittömästi oksentamisen jälkeen jännittyneessä vatsassa.

*----
© Juho Malanin, julkaistu: 5.8.2008
keskiarvo
toimitus
1.75/5.00 (2)
 SMJM*
  2.5 1.0
keskiarvo
lukijat i
2.50/5.00 (1)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!