Caroline Munro

Day Watch (2006)

aka Night Watch 2; Night Patrol 2; Guardianes del día; Los guardianes de la noche 2; I guardiani del giorno; Dnevnoy dozor

Day Watch #1 Day Watch #2
IMDb

Typerällä ja sekavalla vampyyritoiminnalla Night Watch (2004) tukun ruplia kerännyt venäläisohjaaja Timur Bekmambetov jäi tuottavuudessa patrioottisen ylistyslaulun Yhdeksäs komppania (2005) jälkeen, mutta korjasi tilanteen seuraavana vuonna jatko-osalla Day Watch, josta tuli nyky-Venäjän suurin kassamagneetti. Elokuvaa katsoessa on pakko todeta tämän tarkoittavan huumeongelman massiivista kasvua itänaapurissa.

Day Watch [1]
Day Watch [2]

Päivä jatkaa suoraan siitä mihin yö jäi. Pohjimmiltaan yksinkertaisessa mutta esitystavaltaan typerryttävän monimutkaisessa juonikuviossa säntäillään Kohtalon liidun perässä, että voitaisiin kirjoittaa historia uusiksi, tai aloittaa sota Pimeyden ja Valon välillä, tai jotain. Elokuva etenee kutakuinkin tähän tyyliin: tehosekoittimeen kiinnitetty kamera riehuu automainoksen kuvauksissa, hevirokki soi, kaikki pysähtyy, puhutaan sekavia, koskettava musiikki soi, joku hymyilee, musiikki muuttuu hassuttelevaksi, tehosekoitin käynnistyy taas, hevirokki jatkaa. Kesto: 140 minuuttia.

Day Watch [3]
Day Watch [4]

Mikäli joku piti Matrixin jatko-osia liian älykkäinä, lienee tässä sopiva vastalääke. Jos pystyy käynnistämään ja nollaamaan kiinnostusmittarinsa noin kerran minuutissa, lienee mahdollista päästä aina menoon mukaan ja sanoa vau. Jatko-osa etenee siinä mielessä loogisesti ensimmäiseen nähden, että vampyyrit pystyvät edelleen kutakuinkin mihin huvittaa juonen kulloistenkin vaatimusten mukaan. Lisäilona on tällä kertaa ekstrakeston ohella Pimeyden ja Valon sodan muuttuminen lähes puhtaalle abstraktitasolle, samoin kuin vampirismin. Molemmista puhutaan sivulauseissa, mutta katsojalle välittyvä merkitys on melko lailla sama kuin puoli tuntia autolla leikkineen lapsen ilmoittaessa sen olevan hevonen.

Day Watch [5]
Day Watch [6]

Juuri jenkkeihin turboahdetulla ja megahölmöllä Wantedilla (2008) siirtynyt Bekmambetov kuuluu ohjaajiin, joista tietokone-efektien määrä on yhtä kuin laatu ja koskettava musiikki on yhtä kuin toimiva draama. Hän tietää miten kamera kierii ja pyörii, muttei keksi mitään mielekästä sen eteen. Ylipitkä hölmöily aiheuttaa päänsärkyä ja muistuttaa palapelin kokoamista pimeässä. Loppuun päästessä toivoo jo itsekin omaavansa historian uudelleen kirjoittamiseen kykenevän liidunpalan. Elokuvan maailmassa sillä nimittäin pyyhitään paitsi jatko-osan, myös ensimmäisen elokuvan tapahtumat.

Sitten Bobby heräsi suihkusta.

*----
© Ilja Rautsi, julkaistu: 6.8.2008
keskiarvo
toimitus
1.50/5.00 (2)
 SMIR
  2.0 1.0
keskiarvo
lukijat i
2.00/5.00 (5)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!