Caroline Munro

Big Brother Cheng (1975)

aka Da ge Cheng; Dai goh Sing

Big Brother Cheng #1 Big Brother Cheng #2
IMDb

Eipä saanut teebisneksestä landelle eläkkeelle vetäytynyt isoveli Cheng (Chen Kuan Tai) kauaa viettää rauhallista perhe-elämäänsä. Ensiesiintymisensä The Teahousessa (1974) tehnyt hahmo osoittautui niin suosituksi, että ravintolaan oli pikaisesti järjestettäviä lisää ongelmia. Kun katugansterit tappavat kaksi raflan henkilökuntaan kuuluvaa Chengin läheistä ystävää, on ex-pomo takaisin yritystä johtamassa jo ennen alkutekstejä.

Big Brother Cheng [1]
Big Brother Cheng [2]

Sama menohan siellä jatkuu. Kurittomat rikolliset kiusaavat asiakkaita, nyt tosin entistä aggressiivisemmin. Aggressiivisempia ovat myös Chengin ja muun teetalon väen vastaiskut: laukkuvarkailta murretaan kädet ja raiskaajien peniksiä pahoinpidellään. Päällimmäisenä viestinä on jälleen oman käden oikeuden jakamisen tarpeellisuus silloin kun virkavallasta ei ole mihinkään.

The Teahousen episodimainen rakenne toistuu Big Brother Chengissa, mutta tällä kertaa suurin osa pienistä tarinoista tuntuu kokonaisuuden kannalta ylipitkiltä tai jopa täysin turhilta. Ensin esitellään ongelma, sitten Chengin ratkaisu. Puuduttavin on pitkä jakso, jossa eräs ravintolan tarjoilijattarista joutuu takinkääntäjä-casanovan huijaamaksi - parhaiten potkivat tietysti Chengin turhan harvat toimintapurkaukset.

Big Brother Cheng [3]
Big Brother Cheng [4]

Elokuva saa ilahduttavia Väkivallan vihollinen -piirteitä, kun kansalaiset alkavat pitää Chengia katujen saastaa siivoavana sankarinaan. Mukaan lainataan tutut elementit kohtalokkaasta kotimurrosta uutislähetysten katugallupeihin. Big Brother Cheng ei kuitenkaan missään vaiheessa kypsy täysiveriseksi vigilante-elokuvaksi, vaan laantuu kriittisillä hetkillään lepsuksi yhteisöllisyyden ylistykseksi. Sääli, sillä Chen Kuan Taissa olisi ollut potentiaalia Hongkongin Bronsoniksi.

The Teahouseen verrattuna Big Brother Cheng sisältää aavistuksen enemmän toimintaa, mutta se on niin väljästi ripoteltua, että elokuvan kutsuminen toimintaelokuvaksi antaisi siitä väärän kuvan - saati IVL:n dvd:n takakannen tapaan kungfu-elokuvaksi. Lyhyet taistelut koostuvat lähinnä jonkun alakynteen joutuneen hakkaamisesta.

Big Brother Cheng [5]
Big Brother Cheng [6]

Finaalin takaa-ajo on kuitenkin jo lähes erinomainen: kun Cheng vihdoin pääsee käsiksi pääpahikseen ovat kovat otteet käytössä, pelti ryskyy ja läski tummuu. Näin hyvin toteutettu autokaahaus on 70-luvun honkkareissa sen verran harvinaista herkkua, ettei esimerkiksi yön vaihtuminen päiväksi kesken kaiken ja ilman selitystä haittaa kuminpoltannasta nauttimista. Viihdyttävä mäiske jää silti harmillisen kauas esimerkiksi ohjaaja Kuei Chih-hungin aikaisemman The Delinquentin (1973) väkevyydestä.

Pääpaino on draamalla ja jutustelulla, mikä hoidetaankin varsin tyydyttävästi. Takkiaan ja poolokauluspaitojaan jatkuvasti vaihtava Chen Kuan Tai on vielä muutaman celsius-asteen viileämpi kuin edellisessä osassa - Chen sopii Chengiksi niin täydellisesti, että suoritusta seuratessa on hämmentävää muistella hänen samanaikaisia historiallisia shaolin-roolejaan. Muille jätetään suosiolla huomattavasti vähemmän ruutuaikaa, eikä hahmoista jää itse isoveli Chengin lisäksi mieleen kuin The Teahousen aikaiselta vankilakeikaltaan palaava, hiuksensa ajanut Wong Yue.

Big Brother Cheng [7]
Big Brother Cheng [8]

The Teahouselle jatkoa odottaneet tuskin pettyvät Big Brother Chengiin. Rakenteellisesti ja dramaturgisesti se on aavistuksen heikompi, mutta runsaampi toiminta ja Chen Kuan Tain kasvanut rooli paikkaavat puutteita kohtalaisesti. Varauksettomasti suositeltavaksi rikoskuvaukseksi on silti vielä matkaa. Paikalliseen yleisöön tyly draama kuitenkin upposi kuin kokkiveitsi vatsaan päätyen vuoden 1975 parhaiten menestyneiden Shaw Brothers -tuotantojen kärkisijoille.

**---
© Tatu Piispanen, julkaistu: 26.9.2008
keskiarvo
toimitus
2.33/5.00 (3)
 JSTPMK*
  3.0 2.0 2.0
keskiarvo
lukijat i
1.50/5.00 (1)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!