Caroline Munro

The Teahouse (1974)

aka Sing gei cha low; The Tea House; Cheng ji cha lou

The Teahouse #1 The Teahouse #2
IMDb

The Teahouse on yksi niistä harvoista 70-luvun honkkareista, jotka on uudelleenjulkaisunsa myötä luokiteltu pelkästään aikuisten elokuvaksi CAT III -kategoriaan. Tässä tapauksessa syy ikärajaan ei kuitenkaan ole seksi- tai väkivaltasisällössä, joista ensimmäistä ei ole lainkaan ja toistakin vain kohtuudella, vaan elokuvan tavassa kuvata triad-toimintaa ja etenkin oma-aloitteisesti sitä vastaan asettumista. IVL:n dvd:n takakansiteksti mainostaa elokuvaa "kungfu-genren merkkipaaluna", mutta todellisuudessa kyseessä on Hongkong-elokuvan järjestäytyneen rikollisuuden kuvauksen pioneerista.

The Teahouse [1]
The Teahouse [2]

Yhtä lailla leima on voinut tulla poliisivoimien kritisoinnista, sillä The Teahouse keskittyy kertomaan triadien terrorista ja siitä, kuinka "isoveli" Chengin (Chen Kuan Tai, aina mies paikallaan) johtama kunniallinen ravintola/"teetalo" kieltäytyy alistuvasta yhteistyöstä ja kiristyksestä nousten järjestöä vastaan kun virkavalta ei uskalla asiaan puuttua. Tyylilajina on karu ja realismiin pyrkivä draama, jota sotkevat kuitenkin muutamat vallitsevasta alakuloisuudesta poikkeavat, hämmentäviltä syrjähypyiltä tuntuvat jaksot.

Mielenkiintoisesti The Teahousen toimintakoreografina on työskennellyt nuori Ching Siu-tung, joka vuosia myöhemmin tuli tunnetuksi näyttävän korkealentoisesta martial arts -suunnittelustaan mm. elokuvissa Duel to the Death (1983), Heroic Trio - idän soturit (1993) ja Lentävien tikarien talo (2004). The Teahousen action nimittäin on mahdollisimman tyylittelemätöntä. Parissa kähinässä aseina käytetään lähinnä keittiön irtaimistoa ja elokuvan konkreettisin taistelulajillinen ilo on nähdä Lui Siu Lung lyhyesti pyörittelemässä nunchakua ennen Bruce Le -uraansa.

The Teahouse [3]
The Teahouse [4]

Väkivallan uhka leijuu varsinaisten tekojen suhteellisesta vähyydestä huolimatta jatkuvasti teetalon höyryisessä ilmassa. Siksi on kummallista, että tunnelma rikotaan tietoisesti kriittisellä hetkellä ja The Teahousen brutaaleimmasta kohtauksesta tehdään lähes absurdi. Jaksossa ravintolan työntekijät kiduttavat kiinni saamiaan ryöväreitä sillä välin kun isoveli Cheng harhauttaa asiaan puuttunutta poliisia - roistoja piestään, heidän päitään tungetaan vessanpönttöihin ja päälleen kaadetaan kiehuvaa vettä. Kalavelkojen takaisinmaksusta on ilmeisesti yritetty saada humoristista yleensä slapstick-komediassa nähdyllä filmin nopeutuksella ja leppoisalla wah wah -kitaramusiikilla. Saattaa myös olla, että elokuvantekijät ovat kuvitelleet kohtauksen olevan liian rankkaa kamaa aikalaisyleisön pureskeltavaksi ja siksi liioitellusti keventäneet otettaan.

Aiempi yhtälailla musiikilla ja editoinnilla leikkivä väkivaltatilanne on outoudessaan elokuvan muistettavin. Siinä siskonsa taposta kilahtanut teinipoika puukottaa keskellä katua teon pääepäillyt. Kohtaus alkaa pitkällä hidastuksella ja sitä säestää paremminkin pehmopornoelokuvaan sopiva unenomainen musiikki. Varsinaiseen murhaamiseen päästessä itse veitseniskuja ei näytetä, vaan ne rinnastetaan kuvastoon sotkuisesta meloninpilkkomisesta.

The Teahouse [5]
The Teahouse [6]

Ohjaaja Kuei Chih-hungin omaperäinen ja visuaalinen ote on The Teahousessa erehtymättömästi edustettuna - tavaramerkiksi muodostunut klaustrofobinen tyylittely saavuttikin huippunsa saman vuoden The Killer Snakesissa. Kuein ainutlaatuisella uralla The Teahouse sijoittuu pätevään keskikastiin. Jo 60-luvun puolivälissä Shaw'lla aloittanut ohjaaja piti kiinnostavan ja ennakkoluulottoman linjansa loppuun asti, mikä sai aikaan varsin vaihtelevan ja miltei käsittämättömän filmografian - miten sama kaveri voikaan olla vastuussa sekä The Delinquentista (1973), Bamboo House of Dollsista (1974), Supermen Against the Orientista (1974), Mister Funnybonesta (1976), Killer Constablesta (1980), Hex After Hexistä (1982) että The Boxer’s Omenista (1983)? Häh.

The Teahouse [7]
The Teahouse [8]

The Teahousessa on paljon hyvää - ohjaus, näyttelijäsuoritukset, kelvollinen käsikirjoitus - ja etenkin elokuvan valmistumisvuoden huomioon ottaen kiehtova teema, mutta sekä yleinen ankeus että varsinkin siitä lipsumiset tekevät katselusta hieman pitkäveteisen ja vähän enemmän epätasaisen. Lopetuskaan ei ole täysin tyydyttävä. Toisaalta vuoden 1974 Hongkongin alamaailman kuvausta on jo puitteidensa ansiosta mukava nähdä, vaikka tapahtumat sijoittuvat pääasiallisesti sisätiloihin pieneen teetupaan. Ensi-iltansa aikaan elokuvan tuore ja uskalias aihe kilisyttikin kassakoneita erinomaisesti, mikä luonnollisesti johti jatko-osaan - heti seuraavana vuonna Chen Kuan Tai palasi läksyttämään triadeita Big Brother Chengissä.

**½--
© Tatu Piispanen, julkaistu: 26.9.2008
keskiarvo
toimitus
3.00/5.00 (2)
 JSTP
  3.5 2.5
keskiarvo
lukijat i
2.00/5.00 (2)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  0 (5)
0%
The Teahouse (1974)  The Teahouse (1974)Sing gei cha low