Caroline Munro

Les amours d'Astrée et de Céladon (2007) :: Romance of Astree and Celadon

aka Gli amori di Astrea e Celadon; Romance of Astrea and Celadon

Les amours d'Astrée et de Céladon #1  
IMDb

Pitkää ja tuotteliasta uraansa jäähdyttelevä mestariohjaaja Éric Rohmer täytti tänä vuonna kunnioitettavat 88 vuotta. Kaikki Cahiers du Cinema -lehden toimituksessa uransa aloittaneet Ranskan uuden aallon mestarit, eli Claude Chabrol, Jean-Luc Godard, Jacques Rivette, Rohmer ja Francois Truffaut, ehtivät luomaan pitkät ja monipuoliset urat ohjaajina, ja heidän keskeisimmät teoksensa tulevat varmasti säilyttämään paikkansa elokuvataiteen kaanonissa hamaan ikuisuuteen.

Vaikka edellä mainittu viisikko usein historiallisista syistä niputetaan yhteen, kyse on kuitenkin viidestä ehdottoman omaäänisestä taiteilijasta jotka yhteisistä lähtökohdista onnistuivat jalostamaan omat erityiset näkökulmansa modernin Euroopan muuttuvassa kulttuuri-ilmastossa aina 1960-luvulta nykypäivään: Chabrolin massivista tuotantoa leimaa charmantti flirttailu genre-elokuvan konventioiden kanssa, etenkin mestari Hitchcockin varjo lankeaa suojelevana monien Chabrolin teosten ylle, Godardin töissä näkyy Eurooppalaisuuden poliittinen puoli sekä kokeilut avant-garden piirissä. Truffaut muistetaan herkkänä pienten ihmisten (termin joka merkityksessä) kuvaajana, kun taas Jacques Rivetten filmografian punainen lanka on klassisen ranskalaisen taiteen ja kulttuurin tarkastelu modernistin silmin.

Les amours d'Astrée et de Céladon [1]
Les amours d'Astrée et de Céladon [2]

Éric Rohmerin ekolokero oli olla uuden aallon filosofi. Suurimmassa osassa Rohmerin elokuvia aiheena on tavallisten ihmisten välinen rakkaus sen monissa muodoissaan: normaalina, moraalittomana, siveänä, riettaana... Tyypillisimmillään, kuten vaikkapa moraalitarinat-sarjaan kuuluvassa L'amour l'après-midissä, selkeää alkuasetelmaa, vakiintunutta parisuhdetta, mutkistamaan saapuu vaihtoehto, joka asettaa päähenkilön moraalisen valinnan eteen. Kyse ei Rohmerilla kuitenkaan ole koskaan hyvä-paha -asetelmasta välienselvittelyineen, vaan aina tilanteesta, jota keskustelujen kautta puidaan selkeästi joka kantilta ja joka päättyy aina katsojan voittoon. Puhe onkin Rohmerin elokuvissa etusijalla, monesti visuaalisuuden ja kaikenlaisen kikkailun kustannuksella, ohjaajana Rohmer on askeetikko, jolle sisältö menee aina pintakiillon edelle.

Vielä on aikaista ennustaa jääkö Les amours d'Astrée et de Céladon mestarin joutsenlauluksi vai löytyykö miehestä virtaa vielä uusiin tuotoksiin. Missään tapauksessa mitään tinkimistä tai jäähdyttelyn makua Astréen ja Céladonin rakkaustarinasta ei löydy, se on helposti tekijänsä näköinen ja miellyttävä siivu laadukasta Eurooppalaista nykyelokuvaa.

Les amours d'Astrée et de Céladon perustuu Honoré d'Urfén 1600-luvun alkupuolella osissa ilmestyneeseen kirjaan Astreé, jonka tapahtumat sijoittuvat aikaan hieman ennen Asterixia, ennen roomalaisten valtakautta Galliassa. Paimenpoika Céladon on palavasti rakastunut paimentyttö Astréehen. Huikentelun ja väärinkäsitysten kautta rakastavaiset joutuvat kuitenkin erilleen; Astrée luulee Céladonin kuolleen eikä katumuksessaan ja surussaan osaa tätä etsiä. Céladonin päässä puolestaan kaikuu Astréen mustasukkaisuuspäissään lausuma kielto, ettei Céladon saa lähestyä Astréeta ilman tämän lupaa. Tarvitaankin sattuman ja viisaiden ihmisten apua että rakastavaiset saadaan takaisin yhteen.

Les amours d'Astrée et de Céladon [3]
Les amours d'Astrée et de Céladon [4]

Joka kutsuu Les amours d'Astrée et de Céladonia historialliseksi pukudraamaksi on varmasti oikeassa termin banaaleimmassa "hauki on kala" -merkityksessä, tarinan tapahtuma-aika on alkuteoksen tapaan muinainen. Ohjaajan tärkeysjärjestyksessä puvustus ja lavastus ovat kuitenkin niin toisarvoisia seikkoja, että mitään spektaakkelia joukkokohtauksineen on turha odottaa. Rohmerin kehittelemät ja häntä tarinassa kiinnostavat tapahtumakulut ja henkilöiden motivaatiot kun eivät aikakaudesta riipu vaan säilyttävät ajankohtaisuutensa vuosisadasta toiseen. Céladonin hahmon motivoinnin kannalta tosin muinaisesta tapahtuma-ajasta on hyötyä, hänen ehdottomuutensa ja siitä johtuva fatalistinen erakkoutensa ei ehkä toimisi yhtä hyvin 2000-luvun Ranskaan siirrettynä.

Niin tai näin, pukuloiston ja genrekonventioiden mukaisten juonittelujen sijaan Rohmeria siis kiinnostaa, jälleen kerran, rakkauden hienomekaniikka, miten ja millä ehdoin. Lukuisien dialogien kautta aihetta puidaan jälleen monelta kantilta kepeän humoristisesti, taidokkaalla otteella. Kokeneen käsityöläisen taidolla Rohmer rakentaa yksinkertaisista aineksista upeasti loppua kohden kiristyvän komediadraaman, joka miellyttänee ainakin ristiinpukeutumisesta kiinnostuneita; Céladonin kun on klassiseen tapaan päästävä likelle rakastettuaan, jotta ehdottomuutensa syynä oleva ehto voi tulla kumotuksi...

Tuntemattomat ja pitkälti kokemattomat näyttelijät, rento suhtautuminen aikakauden esillepanoon ja pinta-elokuvallisten hienouksien puute saattavat olla monelle katsojalle liikaa, mutta heille jotka ymmärtävät kutkuttavien henkilöhahmojen, nuoren rakkauden ja vanhan viisauden kemian päälle voi elokuvaa lämpimästi suositella. Aivan terävimpien ja koskettavimpien Rohmer-elokuvien tasolle Les amours d'Astrée et de Céladon ei yllä pääasiassa kepeän tarinansa tarpeettomien rönsyilyjen ja alkupuolen löysähkön otteensa takia. Siitä huolimatta toivoa sopii, että Suomessakin tämä jossain muodossa nähdään.

***½-
© Markus Sorsa, julkaistu: 28.9.2008
keskiarvo
toimitus
3.50/5.00 (1)
 
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!