Caroline Munro

7 Man Army (1976)

aka Ba dao lou zi; Seven Man Army; 7-Man Army; Die unschlagbaren Sieben; Baat do lau ji

7 Man Army #1 7 Man Army #2
IMDb

7 Man Army fantasioi toimintaelokuvaksi Toisen Kiinan-Japanin sodan alkutaipaleella 1933 käydyn taistelun, jossa seitsemän kiinalaista sotilasta puolusti linnakettaan viisi päivää 20 000 japanilaista ja 50 panssarivaunua vastaan Kiinan muurin strategisesti tärkeällä pätkällä. Legendan mukaan japanilaiset olivat niin vaikuttuneita vihollistensa urheudesta, että viivästyneen mutta väistämättömän voittonsa jälkeen hautasivat heidät täysin kunniamenoin. Juuri tällaisia historiallisia sankaritekoja rakastava Chang Cheh on päässyt paneutumaan aiheeseen mukavan kokoisella budjetilla, joskin täysin arvattavin painotuksin.

7 Man Army on ainoa elokuva, jossa esiintyvät sekä Changin 60/70-luvun vaihteen "rautatriangeli-vaiheen" näyttelijäpari Ti Lung ja David Chiang että shaolin-sarjan ykköstähdet Alexander Fu Sheng, Chen Kuan Tai ja Chi Kuan Chun (Men from the Monastery, 1974). Yhdessä Lee Yi Minin ja Pai Yingin kanssa viisikko muodostaa "seitsemän miehen armeijan", kuitenkin hieman hukaten starakokoelman potentiaalin: toiminnan ulkopuolella hahmoista ei saada paljoa irti ja huomion jakaminen tasapuolisesti kaikkien kesken estää ketään nousemasta esiin pelottomien kiinalaissoturien homogeenisestä tiimistä.

7 Man Army [1]
7 Man Army [2]

Periaatteessa ainekset miehisen vinhaan sotaseikkailuun olisivat silti kasassa, mutta teoksen nautittavuutta syövät useat huolimattomat epäloogisuudet, jotka eivät ole mitään pikkuvikoja, vaan tekevät elokuvasta mahdottoman ottaa vakavasti. Eritoten sotastrategisesti 7 Man Army on täysin mieletön. Monessa kohtauksessa seitsemän sotilastamme jättävät linnoituksensa kokonaan vailla vartiointia ja esimerkiksi kokoontuvat kaikki samaan aikaan syömään tilaan, josta ei ole mitään näkymää ulkopuoliseen tilanteeseen. Sekä hyökkääjien että puolustajien taktiikat ovat kautta linjan hymyilyttävän kelvottomia.

Eniten kuitenkin ärsyttää se, kuinka kungfu-taistelun ja tuliaseiden naittamisen ongelma on jätetty laiskasti ratkaisematta. Vihollisosapuolella olisi jatkuvasti tilaisuuksia yksinkertaisesti ampua sankarit, mutta he päätyvät aina juoksemaan päistikkaa kivääreiden pistimillä käytäviin lähitaisteluihin.

7 Man Army [3]
7 Man Army [4]

Hsieh Hsingin ja Chan San Yatin koreografia menettelee, mutta hankkiutuu ongelmiin ampumiskysymyksen lisäksi tasapäisyydessään. Kohtalaisesti rullaavista yhteenotoista ei löydy varsinaisia huippukohtia ja etenkin viimeisen kelan pitkitetty kamppailu alkaa jo väsyttää. Inspiroituneimmat palat lohkeavatkin nopeammista, väijytyshenkisistä rynnäkkötilanteista. Täysin mönkään ei luonnollisesti voida mennä silloinkaan, kun nimekäs sotilasseitsikko saa vastaansa mongolipalkkasotureita näyttelevät Wang Lung Wein, Leung Kar Yanin ja Gordon Liun. Ja toki verta piisaa!

Perinteisempää kungfua on saatu mukaan takautumilla, jotka avaavat kiinalaisten menneisyyttä. Jaksojen anti jää laihaksi, sillä mukiinmenevistä matseista huolimatta ne eivät onnistu lisäämään päähenkilöiden persooniin mitään mielenkiintoista. Henkilöhistoriasegmentit alkavatkin tuntumaan pian jarrukiisseliltä, jonka poisjättäminen olisi ainoastaan tiivistänyt nyt miltei parituntista elokuvaa kompaktimmaksi annokseksi itse asiaan keskittyvää sotatoimintaa.

7 Man Army [5]
7 Man Army [6]

Uskottavuuden puutteen lisäksi 7 Man Armyn kompastuskiveksi nousee aavistettavasti äärinationalistinen superpatriotismi, johon on hankala suhtautua muuten kuin huumorilla. Sankarillisten kiinalaissotilaiden urotöissä ja uhrautumisissa lyödään jälleen hulppeasti överiksi, eivätkä taistelua vaikka suolet sylissä jatkavat teräsmiehet tunnu enää ihmisiltä. Kun esimerkiksi eräs sotilaista kuolee jääden seisomaan silmät auki ja Kiinan lippua pystyssä kannatellen, efekti on enemmän huvittava kuin dramaattinen. Samalla tapaa liioittelevat sotakohtausten yli-innokkaat ekstrat, jotka hyppelehtivät kädet ojossa räjähdyksiä karkuun, paikoin stunttinsa täysin pieleen ajoittaen.

Esillepano on joka tapauksessa kunnossa: heti 7 Man Armyn ensimmäiseen kymmeneen minuuttiin näyttää käytetyn enemmän rahaa kuin esimerkiksi Masked Avengersin (1982) koko kuvauksiin. Chang täyttää kanssaohjaajiensa Wu Man ja Hsiung Ting Wun sekä kuvaaja Miyaki Yukion kanssa laajakangasta komeasti kunnollisella määrällä säntäileviä sotilaita eikä sotakalustossa ja räjähdyksissä säästellä.

7 Man Army [7]
7 Man Army [8]

Ei siis mikään ihme, että kun Boxer Rebellionin (1975), Marco Polon (1975) ja 7 Man Armyn kaltaiset megaspektaakkelit eivät onnistuneet keräämään toivottuja lipputuloja, kävivät Shaw Brothersin tuotantopäälliköt hakemassa Changin pois Taiwanista - jossa hän oli saanut Heroes Twosta (1974) alkaen mellastaa itsenäisesti Chang's Film Co. -yhtiönsä nimissä - takaisin Hongkongin studiorakennelmien ja -systeemin valvottuun ympäristöön.

Changin "paluuelokuvana" markkinoitu shaolin-sarjan huipentuma Shaolin Temple (1976) jäi maestron viimeiseksi todelliseksi suurelokuvaksi, minkä jälkeen hektinen työtahti jatkui huomattavasti leikatuilla budjeteilla ja rajoitetummissa kuvausympäristöissä. 7 Man Armyn jälkeisissä Chang Cheh -elokuvissa ei juuri nähdä edes yksittäisiä ulkona purkitettuja kohtauksia, vaan kaikki on muutamaa korkeamman profiilin elokuvaa lukuun ottamatta (Chinatown Kidin aidot San Fransisco -otokset ja neljän ohjaajan yhteistyönä valmistuneen The Naval Commandosin merisotiminen, molemmat 1977) keinotekoista studiojälkeä. Toki Changin sisäsiistillä Shaw-kaudellakin syntyi vielä useita erinomaisia teoksia, esimerkiksi Invincible Shaolin (1978) ja Five Element Ninjas (1982), mutta 70-luvun kultavuosien eeppisyys on tiessään myöhemmän vaiheen parhaimmistostakin.

7 Man Army [9]
7 Man Army [10]

7 Man Army on Changin näkemyksille rehellinen poikain sotaseikkailu, jonka reipas tappamismeininki viihdyttää, mutta jonka huvittavan ja ärsyttävän välillä poukkoilevaa supersankarimartyrismia sekä sotilastaktiikoiden pöhköyttä on hankalampi sulatella. Muu sisällöllinen aines, kuten tiukkaan paikkaan joutuneiden miesten ystävyyssuhteiden käsittely, jää niin ikään täysin pinnalliselle tasolle. Komea tähtikaarti ja ylipäätään näyttävä paukuttelu saavat silti aikaan muutamia palkitsevia hetkiä - ja onhan historiallisen sotakoitoksen sekä kungfu-mättämisen yhdistäminen jo itsessään innostava veto, vaikka kiväärien ja aseettoman lähitaistelun yhteensovittamisessa ollaankin hieman huijattu.

**½--
© Tatu Piispanen, julkaistu: 2.10.2008
keskiarvo
toimitus
2.50/5.00 (1)
 
keskiarvo
lukijat i
2.50/5.00 (1)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!