Caroline Munro

Disciples of Shaolin (1975)

aka Hong quan xiao zi; Invincible One; The Hung Boxing Kid; Royal Monks; Les disciples de Shaolin

Disciples of Shaolin #1 Disciples of Shaolin #2
IMDb

Disciples of Shaolin on ensimmäinen kahdesta shaolinin nimeensä sisällyttävästä elokuvasta, jotka Chang Cheh ohjasi viisi elokuvaa käsittävän shaolin-syklinsä ohessa, mutta jotka eivät varsinaisesti kuulu viralliseen, historiallisiin tapahtumiin pohjautuvaan shaolin-jatkumoon. Samoin kuin sisarteoksellaan The New Shaolin Boxers (1976), sillä ei ole paljoakaan tekemistä shaolin-temppelin kanssa - hämmentävä nimeämispolitiikka aiheuttaa kuitenkin edelleen sen sekoittamista sarjan osaksi (mm. alkuperäinen traileri sekä IVL:n dvd:n takakansi mainostavat yhteyttä, joten tulkinnanvaraakin asian suhteen on).

Ulkoisesti pesäeroa eeppisimpiin shaolin-elokuviin ei juuri tehdä. Päärooleissa ovat Alexander Fu Sheng ja Chi Kuan Chun, sivuosissa tusina tunnistettavia naamoja ja tarinaa taustoittavat tutuiksi tulleet Taiwanin maisemat. Sen sijaan sekä Disciples of Shaolin että The New Shaolin Boxers irrottautuvat historiankirjoituksen kahleista tyytyen tekemään pienimuotoisempaa taistelulajielokuvaa fiktiivisten päähenkilöidensä ympärille.

Disciples of Shaolin [1]
Disciples of Shaolin [2]

Disciples of Shaolin hyötyy huomattavasti shaolin-sarjaan verrattuna keskittyneemmästä kerronnasta sekä legendaaristen sankarimyyttien sivuuttamisesta. Sitä edeltäneet Shaolin Martial Arts (1974) ja Five Shaolin Masters (1974) ovat toki tähtikaartiensa ja laatutoimintansa ehdoilla moitteettomasti viihdyttäviä huipputöitä, mutta panostaminen henkilökuvaukseen ja väkevän moraaliseen tarinaan tekee Disciples of Shaolinista mieleenpainuvan monipuolisen kungfu-klassikon. Elokuvallisesti se on Chang Chehin vahvimpia ohjauksia.

Merkittävä osuus Disciples of Shaolinin onnistumisesta kuuluu genressään keskinkertaista huomattavasti paremmalle käsikirjoitukselle. Chang Cheh ja uskomattoman mittavan filmografian kynäillyt I Kuang ovat kehitelleet kertomuksen, joka käsittelee useampia teemoja kuin Changin elokuvat yleensä - ja tekee sen hyvin.

Enemmän kuin shaolin-sarjalle, Disciples of Shaolin on selvää sukua varhaisemmalle Chang-merkkiteokselle The Boxer of Shangtung (1972). Kirjassa A Study of the Hong Kong Martial Arts Film (HIFF, 1980) Lau Shing-on niputtaakin The Boxer from Shangtungin, Man of Ironin (1972) ja Disciples of Shaolinin yhteen "Chang Chehin traagisromanttiseksi trilogiaksi" - pitävin perustein. Kaikki kolme kertovat käytännössä saman tarinan köyhästä ja mestarittomasta alemman työläisluokan kungfu-taiturista, joka ei taistele sankarillisuuttaan eikä edes kostaakseen, vaan saavuttaakseen henkilökohtaista mainetta ja mammonaa - ja joka tietysti lopulta tuhoutuu.

Disciples of Shaolin [3]
Disciples of Shaolin [4]

Disciples of Shaolinissa nyrkeillään sosiaalista statustaan alkaa nostaa hieman yksinkertainen Kuan Feng Yi (Fu Sheng), joka pienenä orpouduttuaan on treenannut shaolin-temppelissä itselleen mahtavat kungfu-kyvyt. Kuan saapuu maaseudulta vailla kenkiä pieneen kaupunkiin tervehtimään tekstiilitehtaassa raatavaa shaolin-veljeään Huang Hania (Chi Kuan Chun), joka näyttämisenhaluisesta Kuanista poiketen on hylännyt luostarin ulkopuolisen martial arts -maailman väkivaltaisena ja petollisena todellisuutena.

Huangin onnistuu hoitamaan itsensä ohella Kuaninkin töihin rahanahneen bisnesmiehen Ho Hsing Fanin (Lo Dik) johtamalle tekstiilipajalle. Yrityksellä on kaupungissa myös kilpailija, kateellisten mantšurialaisten kutomo, jonka pomo Ko Ho Pu (Chiang Tao) lähettää väkivahvimmat alaisensa kovistelemaan Hon työntekijöitä vaihtamaan leiriä. Uskoen puolustavansa oikeaa asiaa, Kuan keskeyttää konfliktin nujertamalla Kon joukot ylivoimaisella kungfullaan.

Kuanin näytös herättää johtaja Hon huomion, joka näkee naiivissa voimanpesässä helposti hyväksikäytettävän aseen omien tarkoitusperiensä ajamiseksi. Harkitseva ja Hon todellisen luonteen näkevä Huang yrittää varoitella esimiesasemaan ylennettyä veljeään, mutta Kuan ei ymmärrä kieltäytyä tarjotuista etuisuuksista - uudet kengät, kultakello ja halukkaat naiset saavat pian unohtamaan työväen sorron ja alussa tehtaalla tavatun potentiaalisen tyttöystävän.

Disciples of Shaolin [5]
Disciples of Shaolin [6]

The Boxer from Shangtungin lisäksi alkuasetelma muistuttaa huomattavasti Lo Wein The Big Bossia (1971), jossa Bruce Leen hahmo ajautuu samanlaiseen tilanteeseen kuin Kuai saapuessaan ummikkona Thaimaahan töihin jäätehtaalle - tapahtumapaikoista mieleen tulee myös Liu Chia-liangin Return to the 36th Chamberin (1980) kangasvärjäämöön sijoittuva alkupuolisko. The Big Bossin kostamiseksi kääntyvästä tapahtumakaaresta erkaudutaan kuitenkin huomattavasti kiehtovammalle polulle - Kuanin lojaliteetti nilkkimäiselle pomolleen vie hänet umpikujaan, josta palaaminen ja tilanteen oikaiseminen on mahdotonta.

Alexander Fu Sheng on pääosassa loistava, eikä muutama turhan liioiteltu ilvehtiminen ryöstä suoritukselta uskottavuutta. Lau Shing-honin mukaan Disciples of Shaolin vie genren tuttua "sankarin kulttia" ja Changin traagisromanttista elokuvantekoa uusiin suuntiin kuvaamalla Kuanin lähes viattomana ja täten äärimmäisen traagisena hahmona, sekä näin ollen esittämällä, että kaikki ammattitaistelijat ovat pohjimmiltaan traagisia. Täysin tunteidensa vietävissä olevalla Kuanilla ei yksinkertaisesti ole valmiuksia pärjätä kovassa kaupunkilaiselämässä, joten vaikka hänen kohtalonsa juontuu osittain virheellisistä valinnoista, hän ei voi olla siitä yksin vastuussa.

Disciples of Shaolin [7]
Disciples of Shaolin [8]

Kuanin vastakohtana Huang edustaa perinteisempää, miettiväistä, vaiteliasta ja synkistelyyn uppoavaa kungfu-soturia, joka nostaa nyrkkinsä vasta pakon edessä. Chi Kuan Chun jää osassaan auttamattomasti Fu Shengin varjoon ja vaikka hung gar -liikkeet sujuvat tietysti virheettömästi, ei hän näyttelemisessä yllä vastaavaan vaikuttavuuteen. Tästäkin huolimatta jopa Huangin hahmossa on enemmän sävyjä kuin esimerkiksi Chin Men from the Monasteryssa (1974) ja The Shaolin Avengersissa (1976) esittämässä Hu Hui Chienissä.

Korruption, taistelijain traagisuuden ja uskollisuuden velvoitteiden lisäksi Chang Chehin onnistuu melko uskomattomasti sisällyttämään teokseensa vielä harvinaisen kompleksisen vihollisten verkoston, aikakauden työnantajien ja -tekijöiden suhteiden kommentointia, toimivaa symboliikkaa ja ironiaakin hyödyntävää huumoria. Kuitenkin teemat pidetään juuri sopivasti pinnan alla, ilman että ne sotkevat viihdyttävästi rakentuvaa kungfu-tarinaa.

Disciples of Shaolin [9]
Disciples of Shaolin [10]

Toimintaa tarjoillaan verrattain säästeliäästi, mutta toiseksi viimeistä Chang-ohjaustaan koreografioinut Liu Chia-liang pitää toki tason erinomaisena. Kuan hoitelee valtaosan kamppailuista ymmärrettävästi ilman taistelemisesta vetäytynyttä Huangia, jonka tehokkuutta päästään todistamaan vain lyhyessä takautumajaksossa sekä finaalissa.

Erityisen ansiokas tälläkin sektorilla on Fu Sheng, joka pitää Kuanin persoonan pinnalla pienillä tempuilla, ilmentäen kungfullaan taidokkaasti roolihenkilönsä luonnetta. Kuanin taisteluissa hyödynnetään ympäristöä - esimerkiksi tekstiilitehtaan kalustoa - tavalla, joka muistuttaa enemmän Liun omia ohjaustöitä kuin Changin Taiwanin-kauden usein ulkona avarilla aukioilla käytäviä, puhtaasti miestenvälisistä iskunvaihdoista koostuvia kahinoita.

Ainoastaan otteluvastustajat jäävät vähän tylsiksi - ei Chiang Taossa ja Fung Hak Onissa kummempaa vikaa ole, he vain tuntuvat esittämän täysin samoja mantšupahiksia kuin aina ennenkin. Onneksi vähäisempiä stunt-vastuksia vilistää osumaa ottamassa ruuhkaksi asti. Liu Chia-liangin ja Liun elokuvataistelemisen saloihin henkilökohtaisesti valmentaman Fu Shengin harmonisesta yhteystyöstä on syntynyt maittavia yksi montaa vastaan -kamppailuja, joissa nähtävien kungfu-liikkeiden sulava jatkuvuus ja rytmi on hiotumpaa kuin elokuvan valmistumisvuoden aikaan miltei missään kilpailevassa teoksessa.

Disciples of Shaolin [11]
Disciples of Shaolin [12]

Disciples of Shaolin edustaa Chang Chehin tuotannossa harvinaisen sisältörikasta kungfu-elokuvaa, jossa lajityypin eri elementit on tasapainoisesti valjastettu palvelemaan yhteistä tarkoitusta. Toisin kuin ehkä Chang's Film Co.:n varsinaisista shaolin-aiheisista elokuvista, siitä löytänevät tyydytystä muutkin kuin autenttisen taistelukoreografian nimeen vannojat. Päälle vielä Alexander Fu Shengin yhdeksi genren varhaisemmista helmistä laskettavissa oleva nappisuoritus, niin puhutaan jo Shaw Brothersin koko elokuvakatalogin parhaimmistoon yltävästä tapauksesta.

Vuonna 1993 osaava uuden polven ohjaaja Johnnie To teki Disciples of Shaolinin uusiksi nimellä The Bare-Footed Kid. To on pysynyt alkuperäisteokselle kohtalaisen uskollisena symboliikkaa myöten ja saanut tallennettua filmille pätevän päivityksen, jonka kurssia alentavat lähinnä vähäinen rahoitus sekä pääosan vaisu poppistara Aaron Kwok. Sitä vastoin Hua Shanin vuonna 1985 ohjaamalla mannerkiinalaisella tuotannolla Disciples of Shaolin (aka Disciples of Shaolin Temple) ei ole mitään tekemistä Changin elokuvan kanssa, vaan se kuvaa shaolin-temppelissä harjoittelua Cheung Sing Yimin wushu-hitin The Shaolin Temple (1982) lanseeraamaan tyyliin.

****-
© Tatu Piispanen, julkaistu: 2.10.2008
keskiarvo
toimitus
3.50/5.00 (2)
 TPMK*
  4.0 3.0
keskiarvo
lukijat i
3.50/5.00 (1)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  1 (1)
100%
Disciples of Shaolin (1975)  Disciples of Shaolin (1975)Hong quan xiao zi