Caroline Munro

Trilogy of Swordsmanship (1972)

aka Qun ying hui; Kwan ying wui; Guan Ying Hui; Les maîtres de l'epée

Trilogy of Swordsmanship #1 Trilogy of Swordsmanship #2
IMDb

Trilogy of Swordsmanship on harvinaista herkkua: Shaw Brothersin antologiaelokuva vuodelta 1972 - näitä ei paljoa Hongkongissa tuohon aikaan tehty. (Formaatin kestävin paikallinen ilmentymä on Shaw'n viisiosainen, todellisia rikostapauksia kuvittava The Criminals -sarja, 1976-1977.) Kolmijakoinen miekkailusaaga koostuu reilu puolituntisista episodeista studion wuxian kärkiohjaajilta Yueh Feng (The Bells of Death, 1968), Ching Gong (The Sword of Swords, 1968) ja Chang Cheh.

Käytännössä teoksella on edellytykset olla joko kolme yhden hinnalla -tehopaketti, jossa ohjaajat saavat hommansa hoidettua turhia venyttelemättä tai hätäinen epäkokonaisuus, jonka aikana ei ehditä kehittelemään kiinnostavia tilanteita tai henkilökuvia. Samanmuotoista jatkoa ei ainakaan seurannut, joten miten kokeilussa kävi?

Trilogy of Swordsmanship [1]
Trilogy of Swordsmanship [2]

Ensimmäinen pienoiselokuva, Yueh Fengin käsikirjoittama ja ohjaama "The Iron Bow", kertoo teetaloa pitävästä äidistä (Kao Pao Shu), jonka kaunista tytärtä Ying Yingiä (Shih Szu) kaupungin maistraatin johtajan kusipääpoika Shi (ylinäyttelevä Tin Ching) yrittää painostaa kanssaan naimisiin. Ravitsemusyrityksessään emännillä on apunaan nuori juoksupoika, jota he hellästi nimittävät "Doggieksi" (Meng Yuen Man) - ja kaikki kolme osaavat kungfua, mikä pistää kapuloita (ja keihäitä) Shin suunnitelmien rattaisiin.

Naiset kehittävät lannistumattomalle Shille ylivoimaiseen haasteen: Yingin käsi on oltava hänen, mikäli vain edesmenneen isäukon rautajousen virittäminen onnistuu. Mahtava jousi osoittautuu tietysti heti painoltaan mahdottomaksi käsitellä. Nolosti päättyvän ampumisyrityksen keskeyttää ylväs kiertävä seikkailijataistelija Kuang (ärsyttäviä sankarimaneereitaan puhkuva Yueh Hua), joka nostaa jousen helposti ja vie luonnollisesti samalla myös Yingin sydämen.

Trilogy of Swordsmanship [3]
Trilogy of Swordsmanship [4]

Shi saapuu myöhemmin pidättämään kilpakosijaansa tekaistuin syyttein, mutta lyhyen kamppailun jälkeen Kuang lähtee pakenemaan pääkaupunkiin päin, jottei teetuvan hameväki joutuisi vaikeuksiin. Shi palaa kuitenkin pian suuremman apujoukkion kanssa, aikeinaan suorasukainen avioliittoon pakottaminen. Ying Ying, äitimuori ja Doggie tekevät selvää jopa Shin kungfu-opettaja Polar Bearilla (peruukissaan ja avuttomalla reaktioajalla evästettynä kömpelöltä huumorihahmolta vaikuttava "Bolo" Yeung Sze) vahvistetusta porukasta, mutta maistraatin sotilaita surmattuaan kolmikko katsoo parhaaksi hylätä kotinsa ja paeta Kuangin jalanjäljissä. Sen pituinen se.

Tarina tuntuu loppuvan kesken, sillä vaikka se huipentuu mittavaan taisteluun ja viedään tavallaan yhdenlaiseen pääpisteeseen, jää draaman kaari puolikkaaksi. Ensimmäisen jakson pelastaa kuitenkin jopa piristäväksi kokemukseksi asti aivan häikäisevässä vedossa oleva Shih Szu, joka herättänee maistraatin pojan lisäksi mieskatsojainkin naimahalut. Rooli on puoliksi viehkeää lirkuttelua ja puoliksi tuimaa keihäänheiluttelua Liu Chia-liangin ja kumppanien koreografian tahtiin. Yksin Shihin takia kertomuksen toivoisi vielä jatkuvan.

Trilogy of Swordsmanship [5]
Trilogy of Swordsmanship [6]

Kakkososa, Ching Gongin "The Tigress", käynnistyy paljon mielenkiintoisemmasta lähtökohdasta: kenraali Wang (Chung Wa) on joutumassa teloitettavaksi, sillä vehtailu ilotalossa on johtanut tärkeästä kokouksesta myöhästymiseen. Tuomion toimeenpanon keskeyttävät viime tingassa bordellin kurtisaanit, johtajattarenaan "Tigress" Shih Chung Yu (Lily Ho, hyvin samankaltaisessa roolissa kuin Chor Yuenin Intimate Confessions of a Chinese Courtesanin loppupuoliskolla, myös 1972), joka vetoaa sotilaan ja prostituoidun välille puhjenneeseen tosirakkauteen samalla paljastaen, keillä kaikilla ministerin paikalla olevista alaisista - teloittajaa myöten - onkaan tapana käydä huorissa rentoutumassa.

Ministerin äiti asettuu ilotyttöjen puolelle, joten Wang saa pitää henkensä. Tälle on kuitenkin ehto: kenraalin ja Shihin täytyy vangita pahamaineinen bandiitti Pang Xun (Lo Lieh) kolmen päivän sisällä. Shih uskoo pystyvänsä tehtävään vaivatta, sillä Pang on yrittänyt jo aiemmin etsiä naista käsiinsä. Sotilaat punovat yhdessä kurtisaanien kanssa rakkauden ammattilaisten viehätysvoimaan luottavan juonen, jolla he lähtevät huiputtamaan Pangin joukkoja.

Trilogy of Swordsmanship [7]
Trilogy of Swordsmanship [8]

"The Tigress" kiilaa tarinakolmikon kärkeen olemalla ainoa, joka tuntuu todella olevan kirjoitettu lyhyempi aikaraja mielessä. Se ei vaikuta loppuvan kesken kuten ensimmäinen episodi tai alkavan keskeltä viimeisen tapaan. Myös taisteluiltaan se on jännittävin: naisväen huivitekniikat poikkeat mukavasti tavanomaisesta miekkailuista ja Lo Liehin sähäkkä ottelu Chung Wan kanssa käydään kiitettävällä vauhdilla. Yltiöromanttisen kertomuksen hieno lopetus on niin tyydyttävä kuin annettuihin raameihin uskoo olleen mahdollista kehittää.

Chang Chehin "White Water Strand" ei petä miehen elokuvanteosta pitäviä. Mainosmateriaalissa niin ennen kuin nykyäänkin eniten huomiota saanut jakso on juuri sellainen kuin mitä sen kuvitteleekin olevan, eli The Deadly Duon (1971) ja The Water Marginin (1972) jalanjäljissä liikutaan. Kesto estää kuitenkin dramaturgisesti jäykkään menoon puutumisen ja teräaseiden kolistelu on parempaa kuin esimerkiksi The Water Marginissa.

Trilogy of Swordsmanship [9]
Trilogy of Swordsmanship [10]

Alussa Ti Lung on vangittuna vastaavaan käpälälautaan kuin Delightful Forestissa (1972) ja vapausyritys aiheuttaa toki tappelun. Pian päästään varsinaisen juonen kimppuun: David Chiangin esittämä jalo sankari joutuu hallituksen kieron virkamiehen (Ku Feng) kaappaamaksi ja Tin johtama kapinallistiimi riskeeraa henkensä tämän pelastamiseksi. Takautumalla ja hieman väkinäisen oloisesti hahmojen välisen dialogin kautta avautuvat syyt, joiden vuoksi nyt ollaan sotajalalla. Lopussa tietysti päätään nostaa Changin suosikkiaihe, eli uhrautuminen isänmaan puolesta - päähenkilöiden selviämisprosentti on toki changilaisen onneton.

Jos aikaisemmat osat olivatkin aika väkivallattomia, Chang ei epäröi paikata tätä vajetta omassa episodissaan - verta roiskuu ja sankarien kuolemia kuvataan pitkitetysti. "White Water Strand" on kuin minkä tahansa Changin aikakauden elokuvan viimeinen puolituntinen, joka tällä tavalla annosteltuna tuntuukin juuri sopivalta määrältä fataalia mättöä. Suureen joukkoteurastukseen johtanutta tapahtumaketjua ei jää kaipaamaan pidemmän kaavan kautta selitetyksi.

Trilogy of Swordsmanship [11]
Trilogy of Swordsmanship [12]

Martial arts -antologia kuulostaa teoriassa toimivalta idealta, mutta vaikka Trilogy of Swordsmanshipin tapauksessa asialla on ollut kameran molemmin puolin alansa ja maanosansa osaavimpia ammattilaisia, lopputulos ei kasva osiensa summaa kummemmaksi. Tai oikeistaan teoksen osat eivät edes varsinaisesti summaudu missään vaiheessa: yhteistä teemaa tai nimittäjää ei yksinkertaisesti tunnu olevan.

Tästäkin huolimatta Trilogy of Swordsmanship kelpaa kolmen erillisen miekkailutarinan kattauksena. Kertomusten lyhyempi formaatti on jo vaihtelun vuoksi piristävää ja tähdissä riittää: Ti Lung, David Chiang, Lily Ho, Lo Lieh sekä etenkin Shih Szu esiintyvät edustavimmillaan.

***--
© Tatu Piispanen, julkaistu: 13.10.2008
keskiarvo
toimitus
2.75/5.00 (2)
 JSTP
  2.5 3.0
keskiarvo
lukijat i
3.00/5.00 (1)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!