Caroline Munro

Kill the Shogun (1976)

Lohikäärme; Mustan lohikäärmeen kosto

aka Mujeong haeje; Year of the Dragon; Disarmament

Kill the Shogun #1 Kill the Shogun #2
IMDb

Huhtikuu 1904, Korea häviää ja antautuu sodassa Japania vastaan. Korealaista päällystöä nöyryytetään omien sotilaittensa nähden. Monet tekevät itsemurhan, toiset yrittävät ylpeinä viimeistä vastaiskua, joka on jo ennakkoon tuomittu epäonnistumaan. Eräs Korean suurimmista taistelijoista on nöyryytetty ja surullinen maansa tappiosta...

Videotimen FIx-vhs:n puolikas takakansiteksti toimikoon laiskan miehen synopsiksena elokuvalle Lohikäärme (alkuteksteissä käännöksenä hieman kekseliäämpi Mustan lohikäärmeen kosto), joka on säästeliäästi tuotettu yksinkertainen kamppailufilmi mutta monia kaltaisiaan kiinnostavampi tapaus itsevarman korealaisuutensa ja päänäyttelijöidensä taekwondo-taitojen ansiosta. Ankeasti käynnistyvä elokuva petraa korkealle tähtäävän jalkatyöskentelyn avustamana pitkin matkaa kunnes hieno taistelufinaali korjaa lopullisesti potin. Aluksi melko yksitoikkoista koreografiaa tarjoavat yhteenotot sentään sisältävät muutaman kymmenen peräkkäisen osuman päähän potkimissarjoja tyypillisempien kungfu-liikkeiden sijaan ja sopivan tapahtumarikas juoni onnistutaan pitämään jatkuvasti liikkeessä.

Kill the Shogun [1]
Kill the Shogun [2]

Touhu on totta kai yltiöisänmaallista samaan tyyliin kuin esimerkiksi Chang Chehin Kiinan ylistyslaulut karkeimmillaan ja japanilaiset miehittäjät samuraiarvonsakin hylkäävää, omiaan murhaavaa saastaa - yhtä huojentavaa poikkeusta lukuun ottamatta. Korean kansalliskaartin kovimmat iskujenviskojat Kod-Ji (David Kang) ja Jo-Li (James Nam) ystävystyvät japanilaisten nöyryytysnäytöksestä paetessaan ja alkavat kahdestaan kostaa maansa kokemia vääryyksiä väijyttämällä vastapuolen sotilaita taekwondo-pitoisilla yllätyshyökkäyksillään. Kenraalilta kaapattu kunniamitali paljastuu pian todelliseksi valttikortiksi kun täydellistä juhlapukeutumista vaativat Keisarin syntymäpäiväjuhlat lähestyvät.

Pääosassa kohtalaisen vaikutuksen tekee ilmeisesti vain tässä teoksessa näytellyt David Kang, joka näyttää suurin piirtein nuoren Jimmy Wang Yun ja Yasuaki Kuratan ristisiitokselta muttei karismassa pääse lähelle kumpaakaan. Suoritusta latistaa entisestään Kod-Jin hahmon ankea englanninkielinen dubbaus (alkutekstien mukaan jälkiäänityksestä on huolehtinut "J's Fine Art"), jonka tuntuu lukevan suoraan paperista joku elämäänsä lopullisesti kyllästynyt. Se mitä ilmeikkyydessä hävitään voitetaan kuitenkin fyysisessä suorituskyvyssä aina matsien alkaessa.

Kill the Shogun [3]
Kill the Shogun [4]

Kangin läsnäolon mitäänsanomattomuus ei ehdi alkaa vituttamaan ja huikea lopputaistelu jättää miehen asenteesta jopa positiivisen fiiliksen. Helposti koko (finaaliin asti parhaimmillaankin keskinkertaisen) elokuvan katsomiseen käytetyn ajan lunastava pitkä ja monipuolinen ottelukohtaus antaa Kod-Jille viimein kunnollisia vastustajia kun hän saa rajatulla areenalla vuoroin kimppuunsa Japanin miehitysjoukkojen pätevimmät taistelijat judo-mestarista samuraikolmikkoon.

Turnamentti lunastaa vihdoin myös takakannen lupaileman lauseen "korealaista taistelutekniikkaa hurjimmillaan" kun paidaton Kod-Ji kylpee lopulta hien lisäksi sekä omassa että vastustajiensa veressä. Raakuudet eivät sisällä mitään kyseenalaisen häijyjä metodeita, mutta jo esimerkiksi huomattavasti (Suomessa 80-luvulla kaltoin kohdeltuja) Bruce Leen elokuvia suurempi hurmepitoisuus poikkeaa mukavasti perus- kung fusta rankempaan suuntaan. Videotimen kasetin takakannesta mieleen painunut kirves otetaan käyttöön, ampumahaavat vapauttavat verta epäonnisten japanilaishaastajien kehoista ja mm. maassa makaavan ottelijan kurkun polkeminen murskaksi hätkähdyttää väkivaltaisuudellaan.

Kill the Shogun [5]
Kill the Shogun [6]

Kangin vierellä toisena korealaiskapinallisena riehuu viiksekäs James Nam, joka teki joitakin näkyviä rooleja varhaisissa Shaw Brothers -kungfutuksissa kuten King Boxer (1972, itse asiassa Namin hahmon käytös Lohikäärmeessä muistuttaa läheisesti hänen King Boxer -osastaan) sekä The Thunderbolt Fist (1972) ja joka näyttelemisen ohessa myös ohjasi toisen Suomessa videolevitykseen päässeen korealaisen tappeluleffan Jaws of the Dragon (1976). Kerronnan jakautuminen osittain kahden päähenkilön välillä tuo mukavaa vaihtelua juonenkehittelyyn.

Muista naamoista ensimmäisenä tunnistanee isänmurhan kostamisenkin mukaan Kod-Jin missioon heittävässä takautumassa samuraina esiintyvän Kwon Il Sun, lukuisissa paikallisissa ja hongkongilaisissa teoksissa esiintyneen, eksentrisen näköisen tuiman tuijottelijan. Porukasta ainoastaan elävä kultakala hotkaisemassa esitelty japanilaisten kenraali alkaa nopeasti ärsyttämään mesoavalla ylinäyttelemisellään. Onneksi kilahteleva komentaja jää elokuvan ainoaksi huumoriyritelmäksi.

Kill the Shogun [7]
Kill the Shogun [8]

Kuitenkin Lohikäärmeen ilman muuta huomionarvoisin esiintyjä on Korean armeijan entinen taekwondo-kouluttaja Hwang Jang Lee, joka muutaman vuoden kuluttua tulisi nousemaan aikansa kenties tunnetuimmaksi korealaisnäyttelijäksi potkiessaan Jackie Chania elokuvissa Kotkan varjo (Snake in the Eagle's Shadow, 1978) ja Kotkan kynnet (Drunken Master, 1978). Hwangin rooli Lohikäärmeessä ei ole kummoinen: hän esittää yhtä lopputaistelun lukuisista vastustajista eikä molemmilla jaloilla yhtä aikaa suoritettavan päähän potkun ohella erottaudu taidoiltaan muusta stunt-väestä. (Hwangin ilmaantuminen kuvaan pistää veikkaamaan Lohikäärmeen kuvatun jo jonkin aikaa ennen Worldwide Entertainment Corporationin levittämän version alkuteksteissä ilmoitettua copyright-vuotta 1977, sillä Hwang muutti Hongkongiin 1976 tehdessään Ng See Yuenille independent- kung fun sähäkkää klassikkoa The Secret Rivals.)

Lee Doo Yong (alkuteksteissä D. Young Lee) ohjaa kelvollisesti ja käyttää toimintakohtauksissa hyväkseen hidastusta sekä valitettavasti myös tarpeetonta nopeutusta. Potkuja ja japanilaiskenraalin aseenpiippua myös tungetaan suoraan katsojaa kohti vääristävän linssin avustuksella ja jo tämänkaltaiset pienet jipot nostavat Lohikäärmettä tylsimmästä martial arts -massasta. Paikallisten genre-elokuvien parissa huomattavan pitkän uran tehnyt Lee on tosin syyllistynyt sellaisenkin tylsistyttävän paskan kuin Frekvensia GeTe Ab:n FIx:inä julkaistun Secret Executionersin (1982) ohjaamiseen (joskin yhdessä surullisenkuuluisan Godfrey Hon kanssa) mutta kompensoivaksi meriitiksi voi puolestaan laskea ilahduttavan bruceploitaatiosekoilun Bruce Lee Fights Back from the Grave (1976).

Kill the Shogun [9]
Kill the Shogun [10]

Videotimen kasetista vielä sen verran, että kannen komealla piirroskuvalla ei ole mitään tekemistä sisällön kanssa, vaan se on jonkun aivan toisen elokuvan promomateriaalista lainattu: Lohikäärmeessä ei nähdä nunchakuja tai nyrkkiä heristeleviä neitejä, konekivääristä puhumattakaan. Kollaasi yhdistettynä takakannen tummasävyisiin, ainoastaan verisestä loppumatsista napattuihin kuviin kirvestä käsittelevästä David Kangista antavat teoksesta todellisuutta tunkkaisemman mutta myös potentiaalisesti päräyttävämmän vaikutelman. Joka tapauksessa Lohikäärme on ehdottomasti Suomessa vhs:llä julkaistujen, verrattain harvalukuisten kamppailufilmien mielenkiintoisimmassa neljänneksessä ja mainioon loppumättöön eskaloituva kaartilaispatrioottien sissiseikkailu sijoittuu edelleen myös parhaiden näkemieni korealaisten taistelulajielokuvien joukkoon.

Versioinfo (3.11.2008):

Yhdysvalloista löytyy tätä nykyä elokuvasta EVG Digital Entertainmentin julkaisema halpis-dvd nimellä Kill the Shogun. Kyseessä on täyskuvallinen ja ilmeisesti myös leikattu versio, joten Videotimen letterboxattu ja nähdäkseni leikkaamaton FIx kannattaa edelleen kaapata matkaan siihen törmättäessä.

***--
© Tatu Piispanen, julkaistu: 3.11.2008
keskiarvo
toimitus
2.75/5.00 (2)
 JSTP
  2.5 3.0
keskiarvo
lukijat i
4.00/5.00 (3)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  5 (6)
83%
Year of the Dragon (1975)  Year of the Dragon (1975)Lohikäärme