Caroline Munro

The Invincible Eight (1971)

aka Tian long ba jiang; Invincible 8; Les huit invincibles du kung fu

The Invincible Eight #1 The Invincible Eight #2
IMDb

The Invincible Eight oli Golden Harvestin ensimmäisiä yrityksiä astua Shaw Brothersin varpaille wuxia-elokuvalla, joka käytännössä yrittää emuloida mahdollisimman tarkasti SB:n vastaavia, hieman isommalla rahalla toteutettuja miekkailuteoksia. Sitä katsellessa ei yhtään ihmettele, ettei Shaw-veljesten kampittaminen onnistunut suoralla kopioinnilla vaan vasta uudenlaista ajattelua edustaneille nuorille kyvyille mahdollisuuksia ja vapauksia antamalla. Ohjaaja Lo Weistä ja alkuperäisestä kertomuksesta vastaavasta I Kuangista lähtien tekijätkin ovat osin kilpailijalta kaapattua porukkaa, joskin huomion varastavat totutusti tuoreemmat tuttavuudet.

The Invincible Eight [1]
The Invincible Eight [2]

Tarina on peruskauraa: kostoa lähdetään suorittamaan nyt kahdeksankertaisesti. On paha kenraali joka on murhannut kahdeksan sotasankaria ja näiden patrioottimarttyyrien täysikasvuiset jälkeläiset - kaikki sattumalta samaan aikaan kostojuoniaan punomassa. Osa toimii jo yhdessä, muut liittyvät porukkaan matkan varrella. Hieman käänteitä saadaan aikaan kahdella orvolla, jotka vanhempiensa kohtalosta tietämättöminä työskentelevät kenraalin alaisuudessa.

Ikävä kyllä The Invincible Eight on kiinnostava lähinnä historiallisesti. Se oli varhaisin Shaw Brothersin entisen tuotantopäällikön Raymond Chow'n vuonna 1970 perustaman Golden Harvestin elokuvista, saaden ensi-iltansa tammikuussa 1971. (Useat lähteet mainitsevat Huang Fengin The Angry Riverin olleen ensimmäinen GH-tuotanto, mutta mikäli Hong Kong Movie Databasen pitäviksi havaittuihin teatterikierrospäivämääriin on luottamista, se tuli teattereihin vasta kuukausia myöhemmin.) Paljon Golden Harvestin alkutaipaleen palikoista ovat jo paikoillaan The Invincible Eightissä.

The Invincible Eight [3]
The Invincible Eight [4]

Golden Harvestin ykkösohjaaja oli Chow'n tapaan Shaw'lta loikannut Lo Wei, mikä voi tuntua hassulta mikäli on lukenut Jackie Chanin valitusvirsiä siitä miten Lo ei älynnyt leipoa tästä koomista tähteä ja laiminlöi velvollisuuksiaan kuvauksissa. Lo oli kuitenkin pitkän linjan vankka ammattimies - ensimmäiset elokuvansa hän ohjasi 50-luvun alussa - ja esimerkiksi Chang Cheh tuli aikoinaan SB:lle tekemään käsikirjoituksia Lo Weille. Lon parikymmentä Shaw-elokuvaa ovat peruspätevää genreviihdettä, tosin vailla mitään erityistä näkemyksellistä otetta. Sama jatkui uudessa firmassa: The Invincible Eight ei ole huonosti ohjattu, jos ei kovin etevästikään.

I Kuangin kirjaan perustuva käsikirjoitus menettelee, mutta ajautuu hieman turhaksi jaaritteluksi noin elokuvan puolessa välissä, sillä missään vaiheessa ei ole epäselvää mitä tuleman pitää. Itse "The Invincible Eight" on lisäksi hieman turhankin kirjaimellisesti voittamaton ja koko posse toisensa löydettyään automaattisesti hyvää pataa keskenään, vailla ryhmän sisäisiä ristiriitoja tai jännitteitä. Fantastisia loikkia aidon kontaktin sijaan suosiva ok-tason miekkailu alkaa tylsistyttää vasta lopulla, jossa ruoska vastaan miekka -asetelma ei tunnu uhkaavalta tappavampia teriä puristavien sankarien kannalta, kuten ei myöskään viimeinen kahdeksan yhtä pieksemässä "-huipennus".

The Invincible Eight [5]
The Invincible Eight [6]

Parhaimman vaikutuksen The Invincible Eightissä tekevät ehdottomasti kahdeksikon naispuoliset kaunistukset Angela Mao ja Nora Miao, kumpikin Raymond Chow'n löytöjä debyyteissään. Mao ilmentää hienosti pienehkössä roolissaan tuttua kauneuden ja tuittupäisyyden yhdistelmäänsä kun taas hieman kömpelömpi Miao on pelkästään äärimmäisen söpö. Hieman häiritsee kiinalaisen elokuvan (ja näyttämötaiteen) perinteisiin kuuluva pitkä jakso, jossa täysissä meikeissä säteilevää Maoa luullaan mieheksi pelkästään siksi että tämä on piilottanut pitkät hiuksensa hatun alle. Elokuvahahmot eivät siis Maon viehättävyyttä muka näe, mutta neidot ovat joka tapauksessa ilmeisin syy The Invincible Eightin katsomiselle. Toisaalta taas kumpaakin pääsee ihailemaan perusteellisemmin heidän seuraavissa elokuvissaan - Maoa The Angry Riverissä (1971) ja Miaoa The Blade Spares Nonessa (1971), joissa molemmille lohkesivat jo omat pääroolinsa.

Loput eightistä ovat kuolettavan tylsää sakkia, etenkin pääuroot Tang Ching ja James Tien. Pimeällä puolella puolestaan Han Ying Chieh (The Big Boss, 1971) ja Pai Ying (Lady Whirlwind, 1972) tarjoilevat taatun kompetenttia pahistelua.

The Invincible Eight [7]
The Invincible Eight [8]

The Invincible Eight ei ole täyttä ajanhukkaa - Golden Harvestin tai Angela Maon ja Nora Miaon varhaisista vaiheista kiinnostuneille sitä melkein voi suositella. Tyttösiä lukuun ottamatta mikään siinä ei kuitenkaan ole erityisen hyvää eikä siitä pääse mihinkään, että Shaw-veljekset tuottivat vastaavat wuxiat 70-luvun alussa lähes poikkeuksetta komeammin ja tyylikkäämmin.

**---
© Tatu Piispanen, julkaistu: 10.11.2008
keskiarvo
toimitus
2.50/5.00 (2)
 JSTP
  3.0 2.0
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!