Caroline Munro

The Killers (1964)

Tappajat

aka Ernest Hemingway's The Killers; Der Tod eines Killers; À bout portant; Bödlarna; Código del hampa; Contratto per uccidere

The Killers #1 The Killers #2
IMDb

Don Siegelin sovitus Hemingwayn lyhyestä novellista on elokuva, jonka keskeisimmät ja aktiivisimmat päähenkilöt ovat käytännössä ja pohjimmiltaan varsinaisia kusipäitä. Tarina kahdesta tylystä palkkatappajasta, kilpa-autoilijasta ja tämän kohtaamasta huijarikaunottaresta sekä gangsterista kerrotaan reaaliaikaa ja takaumia vuorotellen. John Cassavetesin esittämä menestynyt autourheilija Johnny North alkaa välikohtauksen myötä kiinnostaa kovanaamaa ja palkkatappajaa (Lee Marvin), joka käsittää, että rehti autourheilija voi olla kytköksissä rahalaukkuun, joka sisältää ainakin miljoona dollaria varastettua rahaa. Marvinin ja hänen parinsa, yhtä vittumaisen Clu Gulagerin, jahdatessa rahasaalista ja selvitellessä tapahtumia paljastuu koko surullinen ja viheliäinen kaari, mihin hyväuskoinen North koukutettiin aistillisen kauniin ja lumoavan Sheilan (Angie Dickinson) ja tämän gangsteripoikaystävänsä (myöhemmin Amerikan presidentiksi valittu Ronald Reagan viimeisessä elokuvaroolissaan) toimesta.

The Killers [1]
The Killers [2]

Elokuvan alussa tehdään selväksi, että Marvin, Gulager ja Reagan eivät ole mitään herrasmiehiä. Sokeaa naista kovistellaan tietojen puristamiseksi, naisia läiskitään turpaan kirpaisevalla avokämmenellä ja muutenkin kanssaihmisiä kohtaan käyttäydytään tunkeilevahkosti. Koko ajan ilmapiirissä vaikuttaa myös mahdollisuus, että palkkatappajat nauttivat suuresti tästä jyräävästä käyttäytymisestään. Marvinin mielestä nuori poika Gulager vielä "tulee pääsemään pitkälle tällä alalla." Leffan suurimpana hahmoja houkuttelevana tekijänä toimii myyttinen raha-aarre, joka on olemassa mutta jonka olinpaikasta ei ole varmuutta. Elokuvan vastavoimina toimivat hahmot edustavat hyvin sokaisevaa ja absurdia vaikutusta, minkä ansaitsematon rahamäärä voi sivistyneessä ihmisessä laukaista.

The Killers [3]
The Killers [4]

Angie Dickinsonin roolihahmo Sheila on myös keskeinen verenimijä, josta tulee helposti mieleen Aki Kaurismäen viimeisimmän elokuvan Laitakaupungin valot (2006) vaalea naishuijari, jota on luonnehdittu elokuvahistorian tunteettomimmaksi naiseksi - sillä erotuksella, että Dickinsonin hahmo osaa ja haluaa vielä hymyillä kauniisti ja paljon. Samasta syystä hän on niin unohtumattoman kiehtova ja sellainen, johon haluaisi luottaa ja jonka puoleen tekisi mieli kääntyä. Siegel ohjaa hienosti kohtauksia, joissa Northin hyväksikäyttöä harjoitellaan ja joissa katsoja joutuu jatkuvasti arvioimaan Sheilan todellisia ajatuksia, tunteita ja tahtoa Northiin liittyen. On nimittäin ilmeistä, että Sheila ainakin jossain määrin välittää Northista, minkä Siegel kuitenkin muutaman erittäin hienovaraisen ja terävän näyttelijäohjauksellisen eleen muodossa särkee. Johnny Northia on vaikea asiasta syyttää, tuntuuhan varikolle ilmestynyt Sheila vielä nauttivan nopeasta autokyydistä.

The Killers [5]
The Killers [6]

Ronald Reaganin gangsterihahmo on luonnehdittu mielenkiintoiseksi, vaikka hahmo toimiikin hieman muita enemmän taustalla. Hän on samanaikaisesti perinteinen vaikutusvaltainen ja kykeneväinen tyranni, mutta lopulta myös säälittävä liikemies, jonka ikää kertyneelle olemukselle lienee tuskin mahdollista löytää enää vaihtoehtoa rahan rinnalle. Sama pätee myös Kaurismäen elokuvan taustalla toimivaan pukumieheen, joka naiskumppaninsa avulla käyttää hyväkseen vartijamiestä. Siinä missä Kaurismäen päähahmot eivät murru, ainoastaan taipuvat häijysti, on asian laita muilla ohjaajilla usein toinen. Siegelin elokuvan loppuratkaisu on kokonaisvaltaisuudessaan jo lähellä absurdia, mikä on myös selvästi toimiva ratkaisu tälle tarinalle. Lee Marvinin viimeinen kohtaus voisi olla itse Stanley Kubrickin ohjaama, harkitun ja hallitun eeppinen loppulausunto tapahtumista.

The Killers [7]
The Killers [8]

The Killers on ollut kovaa tylytystä valmistuessaan 1960-luvun alussa. Tietenkin se on sitä edelleenkin, mutta sen ilmaisullisiin ratkaisuihin, näyttelijäohjaukseen ja hahmojen keskinäisiin kietoutumisiin sisältyy astetta vetoavampi ilme, kun rinnalle asetetaan nykyaikana liian usein korostuva tottumus määrällisesti huomattavasti monilukuisemmista toimintakohtauksista sekä huolellisesti esitellyistä verisistä luotien osumista. Myös Andrei Tarkovski teki Moskovan elokuvakoulussa ensimmäisen oppilastyönsä Hemingwayn novellista (Ubiytsy, 1958). Sitä on sanottu Hemingwayn tekstille uskollisemmaksi, mutta kirjaan perustuvien elokuvien kiehtovuus piileekin sovituksien lähes rajattomista mahdollisuuksista.

****-
© Juho Malanin, julkaistu: 29.11.2008
keskiarvo
toimitus
3.10/5.00 (5)
 JSTPJM*EMTM
  3.0 3.0 4.0 2.0 3.5
keskiarvo
lukijat i
3.88/5.00 (8)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  10 (18)
56%
The Killers (1964)  The Killers (1964)Tappajat