Caroline Munro

Roaring Fire (1981)

aka Hoero! Tekken; Diamantenauge; Huczacy ogien

Roaring Fire #1 Roaring Fire #2
IMDb

Japanilainen toiminta- ja taistelulajielokuva pääsi 1970-luvun huippuvuosien jälkeen ikävästi nuutumaan. Yksittäisiä kohokohtia löytyy kuitenkin seuraavaltakin vuosikymmeneltä. Niistä yksi merkittävimmistä on vanhan pervon Norifumi Suzukin mielisairas turboviihdyke Roaring Fire.

Länsimaissa parhaiten pinky violence -klassikoista Sex and Fury (1973) ja School of the Holy Beast (1974) tunnettu ohjaaja on aina osannut asettaa viihdearvot taiteellisten meriittien edelle. Tämä pätee myös Roaring Fireen, jossa jo ensimmäisen vartin aikana nähdään mm. päähenkilön kaksoisveljen verinen murha Hongkongissa, Hiroyuki Sanada rikkinäistä englantia sössöttävänä lehmipoikana Texasissa, ilkikurisesti nauravia intiaaneja, sekä apina, joka varastaa tytön bikinit.

Roaring Fire [1]
Roaring Fire [2]

Tarinan virkaa suorittavassa juonikyhäelmässä Sanada palaa isänsä kuoleman jälkeen Japaniin sukulaisiaan etsimään. Iloa ja rauhaa ei kuitenkaan ole tiedossa, sillä perheen omistuksessa oleva huippuarvokas jalokivi on houkutellut lähipiiriin jos jonkinmoista mätäpaisetta. Taustalla kummittelevat myös kiinalaiset huumekauppiaat, sekä täysin vaille selitystä jäävät Hitler-fetissit. Katsoja on toki vain kiitollinen ruoskaa heiluttavan natsilutkan astellessa ruutuun ilman kerrontaa hidastavia taustajorinoita.

Muutenkin runsaasti huumoria sisältävän elokuvan alussa Sanada hölmöilee kuin Hongkong-elokuvien tumpeloimmat sankarit. Amerikan laidunmailta saapuva nuorukainen on varsinkin naisten seurassa muutamaan otteeseen täysin kartanolla. Olalla istuva Peter-niminen apina tuskin ainakaan parantaa yleisvaikutelmaa. Turpaanveto sen sijaan luonnistuu tilanteessa kuin tilanteessa.

Roaring Fire [3]
Roaring Fire [4]

Eittämättä vaikutteita onkin haettu kung fu -kaupungin menestystuotteista. Sanadan taistelutyyli on paljon lähempänä akrobaattista Hongkong-mättöä kuin perinteistä, lyhyiden yhteenottojen ympärille rakentuvaa japanilaista filmi-karatea. Inspiraatio kulkee tosin molempiin suuntiin, sillä Jackie Chanin Police Story -elokuvien bussirymistelyt voi hyvällä todennäköisyydellä laskea juuri Roaring Firesta kopioiduiksi. Myös Sanada itse sai pian kutsun Hongkongiin, jossa hän esiintyi sivurooleissa elokuvissa Ninja in the Dragon's Den (1982) ja Royal Warriors (1986).

Japanilaisten oma perimä näkyy ja kuuluu Roaring Firen taistelujen verisissä päätöksissä sekä tuttuun Sonny Chiba -tyyliin poikki raksahtelevissa luissa. Lopputulos on poikkeuksellisen tyydyttävä, sillä myös itse toimintakoreografia on ensiluokkaista. Mätön ja verenvuodatuksen lisäksi budjettia on löydetty räjähde-stuntteihin, sekä jo edellä viitattuun, busseilla tapahtuvaan Hongkongin liikenteen häiriköimiseen. Elokuvan voikin todeta sisältävän joitain modernin japanilaisen action-elokuvan hienoimmista toimintakohtauksista.

Roaring Fire [5]
Roaring Fire [6]

Aivan kaikesta ei elokuvan stunttiryhmä kuitenkaan näytä selviävän. Tarkkasilmäiset saavat lisähupia esimerkiksi kohtauksesta, jossa joukko ninjoja jahtaa Sanadaa läpi Kioton. Taivaita kurottelevan kerrostalon seinillä kiipeily luonnistuu kaikilta kuin rasvattu, mutta katolla sijaitsevan, runsaan metrin korkuisen aidan ylittäminen tuottaa yhdelle, kuvan oikeaan reunaan rajautuvalle pimeyden soturille huomattavia vaikeuksia.

Sanadan lisäksi Roaring Fire on selkeästi myös Norifumi Suzukin elokuva. Huumori on ohjaajalle tyypillisen matalaotsaista, eikä paljasta pintaakaan ole unohdettu. Suzukin perinteiset auktoriteetti- ja uskonto-ongelmat löytävät tiensä elokuvaan nunnan pahennusta herättävien punaisten pikkuhousujen muodossa. Harmittomasta hupailusta siirrytään vaivattomasti aina sopivan hetken tullen graafiseen väkivaltaan. Lähikuvissa ihastellaan mm. otsaan iskeytyvää kirvestä sekä silmän läpäisevää jalokiveä.

Roaring Fire [7]
Roaring Fire [8]

Suzukin tavassa yhdistellä vastakohtia ei suoranaisesti ole mitään koherenttia, mutta se ei ole menoa ennenkään hidastanut. Vauhdikkuuden nimissä otetaan logiikan suhteen kaikki tarvittavat vapaudet. Esimerkiksi Sanadan venyneestä takataskusta tuntuu löytyvän arsenaalia tilanteeseen jos toiseenkin. Muutama tyhjäkäynnillä etenevä jakso elokuvaan on silti eksynyt. Suzukin cocktail on sen verran pintapuolinen, että toiminnan tauotessa innostuskäyrä tekee välittömän mahalaskun. Ongelma on kuitenkin kiitettävän vähäinen, ja tilannetta paikkailee kovatasoinen näyttelijäkaarti.

Merkittävimpien sivuroolien esittäjät ovat lajityypin peruskasvoja. Sonny Chiba piipahtaa muutamassa kohtauksessa viiksekkäänä taikurina, Etsuko Shihomin saadessa sokean siskon roolin. Yllätyksenä tulee lähes jokaisessa Toein karate-elokuvassa pahiksena heilunut Masashi Ishibashi, joka totutusta poiketen on saanut jokseenkin kunniallisen roolin päähenkilön sairaana isänä. Visiitti rajoittuu valitettavasti aloituskohtaukseen.

Roaring Fire [9]
Roaring Fire [10]

Erikoismaininnan ansaitsee amerikkalainen ammattipainija Abdullah the Butcher. Keskivertoa jääkaappia huomattavasti kookkaampi retale keräsi painikehissä julkisuutta roiskimalla ympäriinsä omaa ja vastustajiensa verta. Miehen otsassa näkyvistä uurteista päätellen väite on helppo uskoa todeksi. Roaring Firessä hänelle on annettu haastava rooli bikiniasuisen tyttölauman henkivartijana. Mies saadaan mukaan myös muutamaan taisteluun, joskaan mitenkään erityisen kekseliästä käyttöä ei hänen taidoilleen ole keksitty.

Versioinfo (9.1.2009):

Toei on julkaissut elokuvasta tekstittämättömän dvd:n Japanissa. Ekstrat rajoittuvat kuvagalleriaan ja trailereihin, mutta itse elokuva on asianmukaisesti remasteroitu. Muita dvd-julkaisuja ei toistaiseksi ole olemassa.

****-
© Mikko Koivisto, julkaistu: 9.1.2009
keskiarvo
toimitus
3.40/5.00 (5)
 JSTPJMKKMK*
  3.5 2.5 3.0 4.0 4.0
keskiarvo
lukijat i
4.00/5.00 (2)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  5 (7)
71%
Roaring Fire (1982)  Roaring Fire (1982)Hoero! Tekken