Caroline Munro

Salute of the Jugger (1989)

Kuolemanottelu

aka The Blood of Heroes; Salute to the Jugger; Dödsmatchen; Die Jugger - Kampf der Besten; Giochi di morte; Gladiadores do Século 23

Salute of the Jugger #1 Salute of the Jugger #2
IMDb

80-luvun lopulla mielikuvituksettomuuteen ja itsensä kopiointiin kuolemassa oleva post-apocalypse -genre sai hetkellistä toivoa David Peoplesin ainoaksi jääneestä ohjauksesta Salute of the Jugger. Paremmin käsikirjoituksistaan tunnetun David Peoplesin filmografia on suhteellisen lyhyt, mutta sitäkin komeampi: Blade Runner (1982), Unforgiven (1992) ja 12 Monkeys (1995). Pääosaparina toimii Rutger Hauer ja Joan Chen, joka tultaisiin paria vuotta myöhemmin muistamaan parhaiten Twin Peaks -sarjasta. Kaiken kuitenkin kruunaa kuvaajana toimiva David Eggby, joka debyytissään Mad Maxissa (1979) roikkui raskas kamera olallaan huimissa ajokohtauksissa moottoripyörän tarakalla. Pienibudjettisessa brutaalista urheilulajista kertovassa elokuvassa liikutaan jälleen kerran alueilla, jotka vain australialaiset osaavat: erämaan ja menetetyn tulevaisuuden dystooppisessa sekoituksessa. Toimivalla ja pelkistetyllä tyylillään elokuva tarjoaa kautta aikain parhaiten kuvattua kuolonurheilua.

Salute of the Jugger [1]
Salute of the Jugger [2]

Tarina kertoo viiden hengen joukkueen matkasta syrjäkylien otteluista kohti suurkaupunkien liigaa. Juonikuvio on yksinkertainen ja siinä seurataan vain yhden joukkueen matkaa. Mukaan on ujutettu hiven henkilökohtaista kostodraamaa, mutta muuten liikutaan pelkkien otteluiden ympärillä. Tarina onnistuu välttämään tyylilajinsa yleisimmän kliseen eli valtapolitiikan ja urheilusuosion välille rakennetun konfliktin joka viimeisen pelin hidastettujen sekuntien jälkeen johtaa jonkinasteiseen vallankumoukseen. Vaikka onkin virkistävää, että nämä brutaalia tulevaisuuden urheilua kuvaavat elokuvat eivät aina päädy samoihin ratkaisuihin, niin pelkistetty juoni on myös kaksiteräinen miekka. Pelin juuria, historiaa tai edes tuhon ajankohtaa ei selitetä. Maailmanpalo lienee tapahtunut jo sukupolvia sitten ja vanha maailma näkyy enää pieninä yksityiskohtina pelaajien varustuksessa ja maanalaisissa suurkaupungeissa. Juonen jäädessä taka-alalle, elokuvasta muodostuukin pelaajien silmin tehty matka post-apokalyptiseen yhteiskuntaan.

Puhutaan kuitenkin lisää itse pelistä. Ottelun kulku on yksinkertainen, kaksi joukkuetta pyrkii viemään koirankallon vastustajan päähän keinoja kaihtamatta. Joukkue koostuu viidestä pelaajasta, joista yksi on ns. juoksija, ainoa pelaaja joka saa koskea koirankalloon. Juoksijan ensisijaisena tukena on kettingeillä varustautunut pelaaja. Loput kolme pelaajaa ovat raskaasti panssaroituja mörssäreitä, jotka hoitavat pahimmat fyysiset kontaktit aseinaan puiset nuijat. Sääntöjä ei juuri ole, eikä nivelten murskaamisesta tai korvan repimisestä irti saa rangaistusta.

Salute of the Jugger [3]
Salute of the Jugger [4]

Pelin merkitys muuttuu paikasta riippuen, maanalaisissa suurkaupungeissa se on gladiaattoritaisteluihin verrattava massiivinen viihdetapahtuma, jossa pelissä loistaneiden pelaajien on aikaa myöden mahdollista nousta sosiaalisessa luokkahierarkiassa ylöspäin. Syrjäkylissä merkitys muuttuu paljon mielenkiintoisemmaksi. Juggereiden saapuessa kylään vastassa on kyräilyä ja epäluuloa. Jokaisella kylällä on kuitenkin oma joukkue, joka pelaa vierailevia Juggereita vastaan. Pelissä murskataan luita, pyritään viimeiseen asti voittamaan eikä kuolonuhreiltakaan aina vältyttäne. Jälkimmäiseen ei tosin aktiivisesti pyritä. Pelin jälkeen kylä järjestää juhlat, ottelu unohdetaan ja tarjolla on ravintoa ja juomaa.

Oudossa symbioosissa peli tarjoaa kaikille osapuolille elintärkeitä asioita. Ottelu itsessään on yhteisöille kuin rituaalinen sodankäynti, kontrolloitu tapa tyydyttää väkivallan tarve ilman veristen ja pienelle väestölle tuhoisien tappioiden riskiä. Paikallisille pelaajille tarjoutuu turvallinen tapa hankkia väkivallalla kunnioitusta ja asemaa yhteisön sisällä sekä harjoitusta rosvojoukkoja vastaan. Vaikka voitto tai tappio on vain symbolinen, se lisäksi vahvistanee heimon keskinäistä yhteenkuuluvuuden tunnetta ja suvereniteettia. Vieraileville ammattilais-juggereille peli taas tarjoaa perustarpeet, ravinnon ja vapaan elämän. Epäilemättä pelin jälkeisten juhlien yksi iso hyöty on myös estää sisäsiittoisuutta muualta tulleen geeniperimän avulla: onhan ulkopuolisille pelaajille varattu aina hekumallisiakin palkintoja.

Salute of the Jugger [5]
Salute of the Jugger [6]

On siis selvää, että peli ja sen luomat käytännöt ovat erittäin tärkeitä koko jäljelle jääneelle ihmiskunnalle. Koko pelikulttuuri saattaa itse asiassa olla yhteiskunnan heiveröinen selkäranka tai kaupankäynnin veroinen instituutio sotapäälliköiden, klaanien ja heimojen yhdistävänä tekijänä. Varmaa kuitenkin on, että jos maailma joskus toipuu tuhosta, siinä ratkaisevassa osassa on pelin luoma kulttuurinen infrastruktuuri.

Elokuvasta on levityksessä kahta eri versiota. Euroopassa ja Australiassa on levityksessä pidempi versio kuin amerikan markkinoilla. US-teatteriversio on kompaktimpi kokonaisuus, joskin Eurooppa-version loppukohtaus on parempi - hienoisessa outoudessaan. Teatteriversiossa ei kuitenkaan ole sekuntiakaan enempää kuvamateriaalia, se vain loppuu aikaisemmin ja luo hieman optimistisemman tunteen. Suomijulkaisu (VHS) on pidempi versio.

Versioinfo (18.1.2009):

Maailmalta löytyy useita julkaisuita molemmista versioista. Valitettavasti kaikki ovat kuvasuhteeltaan 4:3. Suomitekstitystä halajava joutuu tyytymään kotimaiseen VHS-julkaisuun.

****-
© Jarkko Lehtola, julkaistu: 18.1.2009
keskiarvo
toimitus
3.50/5.00 (3)
 JSJLEM
  4.0 4.0 2.5
keskiarvo
lukijat i
3.33/5.00 (12)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  10 (16)
63%
The Blood of Heroes (1989)  The Blood of Heroes (1989)The Salute of the Jugger (Kuolemanottelu)  

kommentit

odota...
anonyymi kommentoi (25.5.2010 16:46:44)
user avatar Loistava pienimuotoinen helmi, voi suositella.
vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa