Caroline Munro

Ip Man (2008)

aka Yip Man; Grandmaster Yip Man; The Legend of Yip Man; Yat doi chung si Yip Man; Yi dai zong shi Ye Wen

Ip Man #1 Ip Man #2
IMDb

Ip Man (kantoniksi Yip Man) on kaikille taistelulajeista vähääkään kiinnostuneille tuttu ainakin valokuvista, joissa hän vanhana, hoikkana ja kaljuna ukkona sparraa nuoren Bruce Leen kanssa. Vuonna 1893 syntynyt Ip oli ensimmäinen Wing Chunia avoimesti opettanut lajin mestari, ja opetti Leetä Hongkongiin emigroiduttuaan vuosina 1954-1957.

Ip Man [1]
Ip Man [2]

Ip Manista yritettiin tehdä Donnie Yenin tähdittämää elokuvaa jo kymmenen vuotta sitten, mutta hanke kaatui silloisen tuotantoyhtiönsä mukana. Myös arvostettu art house -ohjaaja Wong Kar Wai on suunnittelut omaa Ip-filmiään viitisen vuotta. Ensin valkokankaille ehtineen Mandarin Filmsin version on ohjannut Wilson Yip, joka on työskennellyt säännöllisesti Donnie Yenin kanssa vuoden 2005 ylihypetetystä, onnettomasta ja typerästä SPL: Sha Po Langista alkaen. Kaksikon seuraava yhteistyö Dragon Tiger Gate (2006) oli lähes yhtä huono, joskin älyvajaus sopi sarjakuvalähtöiseen sekoiluun edeltäjäänsä paremmin. Flash Pointista (2007) ymmärsin jo katsoa pelkän (sinänsä mainion) loppumatsin. Ip Man herätti kuitenkin jälleen jonkinlaisia odotuksia - ehkä Yip & Yen onnistuisivat hillitympien puitteiden periodielokuvassa?

Ip Man [3]
Ip Man [4]

Eivät onnistuneet - Ip Man on vähintään niin dorka kuin edeltäjänsäkin. Jonkin aistii olevan pielessä heti alkutekstien aikana, kun taustalla velloo halvankuuloinen ja ylidramaattinen jousimusiikki. Lisää paskaa paljastuu etevän introtaistelun aikana toimintaa vakoilevan idioottisivuhahmon (Wong You Nam) muodossa, joka ilveilee ärsyttävästi läpi elokuvan. Kohta se on jo tuskallisen selvää: Ip Man on suorastaan ala-arvoista katseltavaa aina silloin kun siinä ei tapella. Musiikkiinkin tulee pian jousien rinnalle eteeristä ulinaa tilanteiden tärkeyttä korostamaan.

Elämäkertana nimikkohenkilönsä vaiheista sodanjälkeisen sorron aikaan kertova Ip Man on täysin arvoton, sillä on aivan selvää, että oikean Ipin elämää on täysin vapaasti venytelty oppikirjamaisen kungfu-draaman muottiin (esimerkiksi Ipin ammatti - poliisi - ei selviä koko elokuvan aikana). Surkean käsikirjoituksen on laatinut aiemmin ainoastaan Dragon Tiger Gaten filmiksi sovittanut lahjattomuus Edmond Wong. Mukana tuotannossa ovat olleet Ipin kaksi poikaa, joita ei varmaankaan ole haitannut se, että heidän isänsä on kuvattu tylsän hyveelliseksi ja virheettömän sivistyneeksi kansallissankariksi. Ipin ainoaksi epätäydellisyydeksi näytetään omistautuminen kungfulle perheen jäädessä harjoittelun aikana paitsioon. Toisin sanoen hahmo on kiiltokuva pahimmasta päästä.

Ip Man [5]
Ip Man [6]

Ip Mania on jo ehditty suitsuttaa Donnie Yenin parhaaksi näyttelijäsuoritukseksi, mikä ei ole aivan tuulesta temmattu väite, sillä Yen ei ole koskaan näytellyt kovin hyvin. (Oma suosikkini on edelleen Yenin komediallinen debyytti elokuvassa Mismatched Couples vuodelta 1985.) Tyynen ja vaatimattomalla tavalla sankarillisen Ipin näytteleminen on onneksi edellyttänyt Yenin ärsyttävimpien lesoilumaneerien hillitsemistä, mutta kauaksi jäädään esimerkiksi Jet Lin viimeaikaisiinkin historiallisiin pääosiinsa tuomasta luontaisesta auktoriteetista. Taistelukohtaukset ovat ilmeettömyyden juhlaa, vaikka toki itse Wing Chun -liikkeet - erityisesti supernopeat monen iskun sarjat - ovat kääntyneet komeasti toimintaelokuvan kielelle. Rankasti roolia varten laihduttaneen Yenin myös onnistuu vaikuttamaan asiaankuuluvan pienikokoiselta ja fysiikaltaan vaatimattomalta esikuvansa tapaan.

Elokuvan parhaasta roolisuorituksesta ja kiinnostavimmasta hahmosta vastaa ilahduttavasti Story of Rickystä (1991) ikuisesti muistettava Fan Siu Wong. Fan esittää pohjoisesta Ipin kotikaupunkiin - kungfu-kouluistaan kuuluisaan Foshaniin - onneaan etsimään saapuvaa wushu-mestari Kamia, joka japanilaismiehityksenaikaisen nälänhädän koittaessa päättää turvautua maanmiehiensä rosvoamiseen. Vaikka rooli ei ole järin syvällinen, Kamista huokuu juuri sellaista rosoista karismaa, mitä Donnie Yenin yksioikoisen jalo Ip Man olisi edes lusikallisen verran kaivannut. Mukava yllätys, sillä fyysisesti aina vakuuttanut Fan kärsi varhaisissa elokuvissaan kuten Righting Wrongs (1986) ja Story of Ricky nimenomaan särmättömyydestä ja turhasta poseeraamisesta. Harmillisesti hahmon ympärille rakentuva sivujuoni jää täysin puolitiehen.

Ip Man [7]
Ip Man [8]

Simon Yam puolestaan on mukana pelkkänä nimenä: bisnesmies Chow’lle - jonka tekstiilitehtaan työntekijät päätyvät Ipin ensimmäiseksi oppilasjoukoksi - ei ole keksitty mitään tekemistä. Pahinta käsikirjoituksellista laiskuutta edustavat kuitenkin Ipin perhe sekä japanilaiset sotilaat. Miehensä Wing Chun -pakkomiellettä vihaava vaimo (Xiaon Dai Ling) on etäinen ja kylmä kuin pakastettu kuhafilee, lapsella taas kaikki ominaisuudet mitä kiltillä lapsella pitkästyttävimmillään on. Ulkomaalaiset valloittajajoukot luonnostellaan niin vastenmielisiksi kliseiksi, että elokuvan tekijöiden puolesta alkaa nolottaa.

Ip Manin draamaosuudet aiheuttavat akuuttia tarvetta hakata päätään seinään, mutta kuinka paljon upeat toimintajaksot pystyvät pelastamaan muuten yhden pisteen elokuvaa? Tämä luonnollisesti riippuu täysin katsojasta. On oletettavaa, että kungfu-toiminnan nimeen vannojat haluavat kaikesta huolimatta nähdä Ip Manin, eikä heitä tässä suhteessa petetä. Wing Chunia aiemmin ohjauksissaan Warriors Two (1978) ja The Prodigal Son (1981) mestarillisesti kuvannut (ja tästä syystä Ip Maniin palkattu) Sammo Hung on suunnitellut teokseen pulssia nostattavia kamppailuja, jotka ovat erinomaisesti suoritettuja ja monipuolisia. Vaijerien ja muiden erikoistehosteiden käyttö on hädin tuskin havaittavaa. Kiitettävän runsaslukuisissa matseissa on muutama hidastuskamera-ajo-wooosh liikaa, mutta silti ei jää epäilystäkään siitä, etteikö elokuvassa olisi joitakin uuden vuosituhannen teknisesti hienoimpia martial arts -hetkiä. Kun Ip Man käyttää ensi kertaa taitojaan ystävällismielisen harjoittelun sijaan täydellä teholla japanilaissotilaita vastaan ovat seuraukset brutaalit ja yleisön innostuminen taattu.

Ip Man [9]
Ip Man [10]

Useasta tyydyttävästä kungfu-ottelustaan huolimatta Ip Man jättää pettyneeksi. Elokuva on paikoin jopa siinä määrin myötähäpeää aiheuttava, että mieleen tulevat kotimaiset elämäkertafilmatisoinnit tyhmimmillään. Jatko-osakin on jo suunnitteilla - eihän tällä kertaa päästy vielä edes Bruce Leen opettamiseen asti. Sinänsä tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, minkälaisia fiktiivisiä mielikuvitushaastajia Ipin ja Leen yhteisille Hongkong-vuosille saadaan keksittyä, mutta mikäli puikoissa on jälleen Wilson Yip, taidan suosiolla tutustua teokseen korkeintaan taistelukohtauksiin kelaamalla.

**---
© Tatu Piispanen, julkaistu: 2.1.2009
keskiarvo
toimitus
3.00/5.00 (5)
 JSTPKKMEPI
  3.5 2.0 3.0 3.5 3.0
keskiarvo
lukijat i
3.06/5.00 (8)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  1 (10)
10%
Ip Man (2008)  Ip Man (2008)Yip Man  

kommentit

odota...
Basparro kommentoi (17.4.2011 20:23:31)
user avatar Mä en ymmärrä, että kuka hemmetin ääliö antaa 2 staraa näin hienolle elokuvalle ja tarinalle. Tappelu elokuvien äiti, semmoseks mä nää 2 leffaa rankkaan. 5*
vastaa »
Jake kommentoi (23.7.2012 03:16:34)
user avatar Miten näin ala-arvoisen arvostelun voi edes kirjoittaa. IMDB:n 8.0 kertokoon elokuvan puolesta..
vastaa »
perkele kommentoi (23.7.2012 15:56:42)
user avatar Tämä on jostain kumman syystä jäänyt näkemättä. Pitää korjata asia. Elokuvaa toistaiseksi näkemättä olen kyllä piispasen kanssa hänen arvostelemistaan rainoista yli 90% samaa mieltä. No, ehkä tämä on yksi poikkeus ja toivottavasti myös!
vastaa »
Pingviini kommentoi (27.7.2012 01:49:01)
user avatar Elokuvan tarina toi mieleen Rocky IV:n mustavalkoisen hyvä-paha-asetelman, josta eittämättä roimat miinukset. Selittäneekö tämä kuitenkin myös "liian" kovan imdb-ratingin?
vastaa »
Jeesus kommentoi (19.8.2012 01:25:06)
user avatar Hieno mies tämä Tatu. Kaveri ei taida erottaa puolukkaa mustikasta. En kovin tarkkaan lukenut arvostelua, mutta viesti tuli selväksi. Sikäli olen samaa mieltä kaverin kanssa, että on kuitenkin hyvin romantisoitu tarina.

Loppujen lopuksi tämä on vain elokuva, mikä antaa viihdettä koko pituudeltaan. Ehkäpä elokuvan viesti on lisätä mielenkiintoa yleensäkin kiinalaista taisteluperinteitä kohtaan.

Jos nyt ei ole ihan autenttinen tarina, kyllä asiasta kiinnostuneet ottavat asioista selvää. Ei nyt kuitenkaan tarvitse aliarvioida elokuvaa tai sen katsojia.

Vahingossa eksyin sivulle. Nimi elitisti jo saa tuntemaan pahoin.

Kyllä, kirjoitin jutun päissäni elokuvan katsottuani, ja katsottuani tarkemmin kaverin elämäntarinaa.
vastaa »
Namfoodle kommentoi (19.5.2015 19:22:29)
user avatar Samaa mieltä Tatun kanssa, ihme väkeä tännekin eksyy kommentteihin.
vastaa »
Jouni kommentoi (4.9.2016 23:57:44)
user avatar Hmm.. Pidin elokuvasta.
vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa