Caroline Munro

Bestialità (1976) :: Bestiality

aka Il segno sotto la pelle

Bestialità #1 Bestialità #2
IMDb

Leonora Fanin elokuvien sarja jatkuu Italiassa vuonna 1976 kuvatulla sleaze-elokuvien vähemmän nähdyllä klassikolla Bestialitá. Elokuvan tuotanto alkoi hyvissä merkeissä, sillä sen kuvauksiin kokoontui erityinen näyttelijäjoukko. Mukaan tulivat elokuvan mystistä kaunotarta, Jeaninea, näyttelevä Fani, sekä useista sleaze-elokuvista tuttu Franca Stoppi (Buio Omega, 1979; L'altro inferno, 1981), joka näyttelee hänen äitiään. Sivuuttaa ei sovi myöskään Georges Franjun runollisessa kauhuelokuvassa Les yeux sans visage (1960) näyttelevää Juliette Maynielia saati mieskomeutta edustavaa Philippe Marchia, joka muistetaan Jean-Pierre Melvillen korkeamman profiilin klassikosta Ilmiantaja (Le doulos, 1962). Nimekästä castingia täydentävät vielä Enrico Maria Salerno (mm. L'uccello dalle piume di cristallo, 1970, Dario Argento) sekä Ilona Staller, joka myöhemmin omaksui itselleen taiteilijanimen Cicciolina.

Jos kyseessä olisi ollut esimerkiksi giallo, olisi elokuvan nimi Bestialitá voinut hyvinkin tarkoittaa lukuisille genre-elokuville ominaista periksiantamatonta kovanaamaisuutta, mutta koska kyseessä oli eroottinen trilleri, kirjoitti käsikirjoittaja George Eastman elokuvan nimelle vain yhden merkityksen: elokuvan seksuaalisen jännitteen - dobermanni-rotuisen koiran.

Bestialità [1]
Bestialità [2]

Jopa sleaze-elokuvien höyryisessä suossa Bestialitán alkutekstijakso lukeutuu genren perversseimpiin, joskin tällä kertaa kyse on onneksi kieroutuneesta simuloidusta seksistä, ei mm. Joe D'Amaton elokuvista tutuista arveluttavista shokkiarvoista. Silti, alkutekstit naisen ja koiran välisen "rakkauden" yllä luovat aivan omanlaisensa ilmapiirin. Sisäsiistiäkö? ...Ei. Mieleenpainuvaa? ...Kyllä. Elokuva osoittaa jälleen kerran kuinka 70-luvun genre-elokuva oli valmis tukeutumaan mihin tahansa seksuaaliseen provokaatioon, jos se vain nostaa elokuvan profiilia. Tästä todisteena vasemmalla ylhäällä näkyvä elokuvan promojuliste. Kaikesta huolimatta kohtaus toimii taidokkaana avauksena Bestialitán kieroutuneiseen teemaan.

Elokuvan tarina kertoo Jeaninesta, joka lapsena traumatisoituu nähdessään äitinsä harrastamassa seksiä suuren mustan koiran kanssa. Sittemmin Jeaninen vartuttua teini-ikäiseksi häneen iskee silmänsä vanhempi pariskunta. He ottavat tytön suojiinsa piristääkseen seksuaalista elämäänsä. Jeaninen henkiset haavat ovat kuitenkin syviä, ja kohtalokkaita. Nuoren tytön lähtökohtien ylitse nousee lopulta hänen yllään leijuva surumielinen sinetti.

Bestialità [3]
Bestialità [4]

Bestialitá lukeutuu niihin elokuviin, joiden aihe karkottaa monta potentiaalista katsojaa. Jos leikkiin kuitenkin ryhtyy, löytää pelkästään jo teemojensa puolesta syvälle alitajunnan pelkoihin ja tabuihin kurkottavan tiivistunnelmaisen trillerin, joka on sekä depressiivinen että seksuaalispsykologinen. Mitään erityistä sanomaa elokuvalla ei ole, ellei sellaisia sille halua välttämättä antaa. Sen teemat: keski-ikäisten harjoittama seksiturismi, lomaileminen kauniissa rantamaisemissa, seksuaalinen vapaus, nuorten alisteinen hyväksikäyttö ja traumatisoituminen jättävät tuskin kenenkään ajatusmaailmaa kylmäksi. Useita poikkeuksellisia rooleja näytellyt Leonora Fani luo jälleen mystisen ja samana vuonna valmistuneen Calde labbran tyylisen hahmon rooliin, josta moni aikalainenkin olisi kieltäytynyt.

Elokuvan erittäin tehokkaasti leikattu brutaali lopetus tarjoaa lopulta metaelokuvallisen katsauksen italialaisen elokuvataiteen psyykeen. Pier Paulo Pasolini, Sergio Leone ja Roberto Rossellini olivat pohtineet kukin omalta osaltaan väkivallan sosiaalista struktuuria, jolle maaperälle myös Bestialitá laskee siemenensä korostaen väkivallan psykologista kauaskantoisuutta.

Bestialità [5]
Bestialità [6]

Parhaimmillaan italialainen makaaberius ja väkivallan kuvaus on herkkää ja tunnetasoltaan syvällistä, eikä Bestialitá ole poikkeus: hyvin jäsennelty elokuva kulkee vääjäämättömästi kohti surumielistä kliimaksiaan. Laadukkaasti leikattu ja ohjattu kerronta lepää sielunsa kameralle tarjoavien näyttelijöiden ohella taiteilijanimi "Peter Skerlin" varassa, joskin kyseessä on Giuliana Gamban, Eastmanin ja Virgilio Mattein yhteinen projekti. Italiassa pienen budjetin shokkielokuvat, jopa Bestialitán kaltaiset, olivat suurimmilta osin kokeneiden kuvausryhmien aikaansaannoksia, eikä esim. niiden amerikkalaisille vastineille tyypillisiä amatöörimäisyyksiä saatikka tahatonta komiikkaa löydä edes huolellisesti etsien. Ellei katsojaa sitten hymyilytä se kuinka röyhkeästi ja voimakkaasti tekijät paneutuivat kaikista kieroimpiinkin aiheisiinsa.

Kun vain kyseessä olisikin kevytmielinen leikittely, mutta ei. Bestialitá on melankolinen, viipyilevä ja ahdistava; perustelematon ja läpikotaisin turmeltunut kuvaus ihmismielen pimeästä seksuaalisuudesta kaiken torjuvine omahyväisine haluineen.

Versioinfo (4.5.2009):

Elokuvasta löytyy CineKultin laadukas anamorfinen (2.35:1) italiajulkaisu ilman tekstitystä. Internet tarjoaa elokuvaan custon subit.

***½-
© Jari Mustonen, julkaistu: 4.5.2009
keskiarvo
toimitus
3.50/5.00 (2)
 SMJM
  3.5 3.5
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!