Caroline Munro

Ad ogni costo (1967) :: Grand Slam

Timanttivarkaus Riossa

aka Diamantes a gogó; Top Job; Top Job - Diamantenraub in Rio; Um jeden Preis; Le carnaval des truands

Ad ogni costo #1 Ad ogni costo #2
IMDb

Eräs italokrimiä genrenä määrittävistä piirteistä oli amerikkalaisten esikuvien kopiointi. Pyrkimyksenä oli yksinkertaisesti tehdä elokuvilla rahaa eetoksella: "annetaan yleisölle sitä mitä yleisö haluaa." Toisin sanoen: jos joku amerikkalainen elokuva menestyi hyvin, melko varmaa oli, että pian teattereissa oli italialainen vastaava. Yksittäisten elokuvien tasolla esikuva on joskus kovinkin ilmeinen. Fernando Di Leon herkullinen komedia Gli amici di Nick Hezard (1976) esimerkiksi toistaa liikuttavan uskollisesti pari vuotta aiemmin valmistunutta George Roy Hillin The Stingia (1973), Di Leon huijarieepoksen englanninkielinen nimikin oli niinkin häpeilemätön kuin Nick the Sting.

Ad ogni costo [1]
Ad ogni costo [2]

Laajemmallakin perspektiivillä italokrimigenren muutokset ovat mielenkiintoisia ja kytköksissä Hollywoodin genrekehitykseen. Tultaessa 70-luvulle Hollywoodin rikoselokuva muuttui kyynisemmäksi, realistisemmaksi ja katu-uskottavammaksi. John Boormanin uria uurtaneen Point Blankin (1967) perässä tulivat muiden muassa Dirty Harry (1971), Serpico (1973) ja William Friedkinin The French Connection (1971) jatko-osineen. Ilman tätä muutosta meillä ei olisi italokrimin kultakautta rymistelevine vigilante-komisarioineen saati mukulakivillä pompottelevine Alfa Romeo vs. Fiat- takaa-ajoineen.

Ad ogni costo [3]
Ad ogni costo [4]

Suurimmalle osalle italokrimi merkitseekin juuri tätä post- The French Connection -aikaa, mutta elettiinpä sitä ennenkin. Ja ihan samalla eetoksella. Giuliano Montaldon Ad ogni costo valmistui 1967. Se ei ole kovaotteinen kyttäleffa vaan viileän tyylikäs heist-elokuva. Legendaarisia esikuvia ei tästäkään alagenrestä uuvu: John Hustonin The Asphalt Jungle (1950) ja Rat Pack -vetoinen alkuperäinen Ocean's Eleven (1960) tulevat loogisina mieleen. Eurooppalaisista tämän ryhmän elokuvista tulee toki mainita Jules Dassinin Rififi (1955) ja miksei vaikkapa Melvillen Bob le flambeur (1956). Synkistelyn sijaan Ad ogni costo tarjoilee kuitenkin kepeämpiä herkkuja: kaukaisten maiden eksotiikkaa, teknisiä vimpaimia ja timantinkovista erikoismiehistä kasatun ryhmän, jonka silmissä kiiltää kasa kovia kiviä.

Ad ogni costo [5]
Ad ogni costo [6]

Professori James Anders (Edward G. Robinson) on jäänyt eläkkeelle opettajantoimestaan. Virkaansa hän on hoitanut Rio De Janeirossa vuosikymmenten ajan. Opetustyön ohella Anders on käyttänyt aikansa vastapäisen pankkiiriliikkeen tarkkailuun. Vuosien vieriessä professori on seurannut timanttilähetysten logistiikkaa ja laatinut piinkovan suunnitelman jalokivien ryöväämiseksi. Vaikka Anders on kokenut pedagogi, alamaailman asioissa hänellä ei ole vastaavaa pätevyyttä. Siksi hän päättääkin kääntyä lapsuudenystävänsä Mark Milfordin (Adolfo Celi) puoleen. Milford on jonkinasteinen rikosparoni, jonka kätevästä kortistosta löytyy kolmessa minuutissa sopivat spesialistit keikkaa varten: kassakaappimies Gregg (George Rigaud), leikkikaluteollisuudessa kannuksensa hankkinut heikkohermoinen levypeltiseppä-koneistaja Agostino (Riccardo Cucciolla), armoton palkkasoturi Erich Weiss (Klaus Kinski) sekä kansainvälisen tason playboy Jean-Paul (Robert Hoffmann). Näillä mennään.

Ad ogni costo [7]
Ad ogni costo [8]

Ad ogni costo on hyväntuulinen ja kepeä jännärikomedia. Atlantin lempeä tuuli puhaltelee karnevaalihumun juovuttamassa Riossa tyylikkäiden konniemme ratkoessa kukin tahollaan keikan sujumisen kannalta olennaisia pulmiaan. Meininki on todella kansainvälistä, Rion lisäksi käydään Lontoossa, Roomassa ja New Yorkissakin, eli budjettia Montaldolla on ainakin ollut verrattain rempseästi, ottaen huomioon, että amerikkalaista rahaa projektiin ei oltu sijoitettu. Myös Janet Leighin saaminen timanttiliikkeen sihteerin osaan on varmasti lisännyt projektin prestiisiä, Ad ogni costo kun oli supertähden ainoa italialainen elokuva.

Ad ogni costo [9]
Ad ogni costo [10]

Mahdollisesti eksoottisista kuvauspaikoista ja kovan luokan jenkkistaroista johtuen Ad ogni costo ei missään vaiheessa vaikuta erityisen italialaiselta elokuvalta. (Ja toki on muistettava että kyseessä on italialaisespanjalaislänsisaksalainen yhteistuotanto.) Tavallaan se onnistuu esikuviensa turvallisessa jäljittelyssä liian hyvin tuomatta yhtälöön kuitenkaan mitään lisää... Esimerkkinä tästä mainittakoon tätä alagenreä määrittävä pakollinen ryöstöjakso kassakaapin avaamisineen ja kiertävine yövartijoineen. Ad ogni costossa koko jakso tuntuu ylipitkältä eikä tuttuja kaavoja toistellessaan oikein jaksa jännittää.

Ad ogni costo [11]
Ad ogni costo [12]

Ehkäpä ainoa viite elokuvan eurooppalaisuudesta löytyy sen epäamerikkalaisen (siis aikakauteensa 60-lukuun nähden) pessimistisestä loppuselvittelystä (joka muutenkaan ei kaikessa vakavuudessaan istu kovin hyvin yhteen muun elokuvan kepeän sävyn kanssa). Toki myös Klaus Kinskin rooli hyperaktiivisena palkkasoturina on maininnan arvoinen ja asiallisen skitsoenerginen; etenkin Kinskin hahmon hysteeriset yritykset pitää rietastelevaa joukkiotaan nuhteessa ovat sangen mieleen jääviä. Kokonaisuutena Ad ogni costo on mielenkiintoinen ja helposti lähestyttävä sympaattinen sekasikiö jonka pahin puute on plassu särmättömyys jota se yrittää paikata Hollywoodin charmilla. Melkein onnistuen.

***--
© Markus Sorsa, julkaistu: 1.7.2009
keskiarvo
toimitus
3.63/5.00 (4)
 JSSMJMMS
  4.0 4.0 3.5 3.0
keskiarvo
lukijat i
3.56/5.00 (8)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  8 (9)
89%
Ad ogni costo (1967)  Ad ogni costo (1967)Timanttivarkaus Riossa