Caroline Munro

Ten Little Indians (1987)

aka Ten Little Niggers; Desyat negrityat

Ten Little Indians #1 Ten Little Indians #2

Genre

IMDb

"Ten little nigger boys went out to dine;
One choked his little self and then there were nine."

Yllä olevalla säkeellä alkoi 1800-luvun loppupuolella esiintyneen Christy's Minstrels -lauluorkesterin tunnetuksi tekemä tarina kymmenestä pienestä neekeripojasta, jotka yksi toisensa jälkeen kuolevat kunnes jäljelle jää vain yksi. Kuten hyvin tiedämme sittemmin loru sai uuden elämän reilut viisikymmentä vuotta myöhemmin, kun Dame Agatha Christie kietoi sen englantilaisen ylhäisön ympärille syrjäisellä saarella sijaitsevassa lähes luokse pääsemättömässä kartanossa dekkarissaan Eikä yksikään pelastunut - tai kuten myöhempi sukupolvi Suomessa nimen tunsi: Kymmenen pientä neekeripoikaa.

Christien tunnetuin kirja on saanut osakseen lukuisia elokuvatulkintoja, joista suurin osa kuitenkin pohjaa Christien itsensä kirjoittamaan näytelmäversioon. Kirjan narratiivi ei sellaisenaan sopinut teatteridraaman pohjaksi, joten hän päätti muuttaa juonen rakennetta. Samalla teoksen iskuvoima pehmeni, mikä näkyy lähes kaikissa kirjan filmatisoinneissa alkaen René Clairin ohjaamasta vuoden 1945 klassikosta And Then There Were None. Näin siis kunnes ukrainalainen Odessa Film Studios päätti tarttua aiheeseen ja tuotti vuonna 1987 valmistuneen venäjänkielisen elokuvaversion Desyat negrityat.

Ten Little Indians [1]
Ten Little Indians [2]

Puitteet onnistuneelle filmatisoinnille olivat erinomaiset. Ohjaaja Stanislav Govorukhin lukeutui 80-luvun tunnetuimpiin venäläisohjaajiin ja sai mukaan joukon Neuvostoliiton kuuluisimpia näyttelijöitä mukaan lukien Aleksandr Kaidanovskyn (Stalker, 1979), teatterilegenda Lyudmila Maksakovan, lukuisia sivuosia näytelleen Mikhail Gluzskyn, seksisymbolinakin tunnetun Aleksandr Abdulovin sekä moskovalaisen näyttelijäkaunottaren Tatyana Drubichin. Ensiluokkainen draama muistetaan nykyään uskollisimpina ja siksi synkimpänä filmatisointina Christien alkuperäisestä teoksesta. Tämä siitäkin huolimatta, että näyttelijöiden ilmentämä slaavilainen melankolia on sangen kaukana Christien pisteliäästä kuolemalla leikittelystä. Govorukhinin versio liikkuukin enemmälti draaman kuin dekkarin keinoin. Yhtä eroottissävytteistä kohtausta lukuun ottamatta Desyat negrityat ei kuitenkaan muuta Christien kirjan juonellista sisältöä.

Ten Little Indians [3]
Ten Little Indians [4]

Näyttelijöiden tulkitsemat kymmenen roolihahmoa ovat synkkiä ja ajan näivettämiä ihmisraunioita, joilla on jokaisella oma rikoksensa sydämellään. Govorukhin korostaa tätä kuvaamalla heidän elämänsä päätepisteen näyttämönä toimivan kartanon tyylikkään arvokkaana, lähes koskemattomana, ja juuri siitä syystä myös etäisenä ympäristönä, mikä onnistuneesti korostaa henkilöhahmojen vierautta toisilleen. Vaikka vain yksi heistä on murhaaja, ovat he kaikki tehneet menneessä elämässään vähintään yhden kohtalokkaan virheen, jonka aikoinaan saivat painettua villaisella. Alkuperäisteoksen tavoin virheiden sovittamona toimii nyt jylhä kivinen saari. Miljöön valinta samoin kuin elokuvan lavastus ja puvustus ovat ensiluokkaista työtä, eivätkä ne häviä piiruakaan englantilaisille vastineilleen mukaan lukien muutamaa vuotta myöhemmin alkanut London Weekend Televisionin (LWT) tuottama Hercule Poirot -minielokuvien sarja.

Ten Little Indians [5]
Ten Little Indians [6]

Christie itse on myöhemmin kertonut kuinka haastavaa oli rakentaa Kymmenen pienen neekeripojan tarina jouhevaksi kokonaisuudeksi. Ei olekaan ihme, että vastaavanlaista täysosumaa ei olla vielä nähty kirjan televisio- saati valkokangasfilmatisoinneissa. Desyat negrityat onnistuu siirtämään hankalan tarinan varsin hyvin elokuvamuotoon. Erityisesti elokuvan alku ja loppu sekä päähenkilöiden traumoja syventävät takaumat ovat tunnelmallisia. Erityisen maininnan ansaitsee myös Tatyana Drubich herkän Veran roolissa. Se jokin, viimeinen silaus, jää kuitenkin elokuvasta puuttumaan. Reilun kahden tunnin kestoon nähden henkilöhahmojen välisiä ristiriitoja olisi ollut tilaa syventää. Ohjaajana Govorukhin luottaa hyvin pieniin nyansseihin, joista kieltämättä kasvaa näyttävä kokonaisuus ilman sen suurempia tunteita. Kuoleman edessä kaikki on nimittäin tällä kertaa rauhallista, etenkin koska se lähestyy kohtalon lailla.

Versioinfo (19.8.2009):

Elokuvasta on olemassa CP-Digitalin täyskuvallinen englanniksi tekstitetty venäjänkielinen julkaisu ok-tason kuvalla. Muun muassa Amazon pitää julkaisua listoillaan.

***½-
© Jari Mustonen, julkaistu: 19.8.2009
keskiarvo
toimitus
3.50/5.00 (1)
 
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!