Caroline Munro

Grotesque (2009)

Japanilainen painajainen

aka Gurotesuku

Grotesque #1 Grotesque #2

Genre

IMDb

Viimeisen reilun vuosikymmenen aikana elokuviin kohdistuva sensuuri on löystynyt maailmalla tasaiseen tahtiin ja sen seurauksena myös elokuvissa esiintyvä väkivalta on lisääntynyt ja muuttunut hiljalleen yhä verisemmäksi ja brutaalimmaksi. Katsojat ovat tottuneet yhä rankempaan menoon niin elokuvissa kuin televisiosarjoissakin ja sitä pidetään usein jo itsestäänselvyytenä. Liike on ollut selkeästi takaisin kohti 1970 ja 1980 -lukujen halpoja verikekkereitä ja psykoottisten tappajien kulta-aikaa. Tästä todisteena on 2000-luvun elokuvallisena ilmiönä syntynyt kidutusporno eli gorno-genre. Ensimmäisen kerran tätä gore ja porno -sanoista sekoitettua sanahirvitystä käytettiin kriitikko David Edelsteinin toimesta vuoden 2006 alussa ja suosion alati kasvaessa sitä voidaan pitää jo erittäin merkittävänä elokuvasuuntauksena.

Grotesque [1]
Grotesque [2]

Gorno on suhteellisen laaja käsite, jonka sisälle voidaan laskea perusteokset Rob Zombien House of 1000 Corpses (2003) ja The Devil's Rejects (2005), James Wanin alulle panema ja yhä voimissaan oleva Saw-sarja ja Eli Rothin Hostel-elokuvat. Genre sisältää todella runsaasti myös vähemmän tunnettuja, usein myös sisällöltään rankempia elokuvia, kuten Murder-Set-Pieces (2004) sekä August Underground -sarja. Listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta gornon määritelmä on varmaankin jo selvä. Kysymys ei siis ole millään tavalla pornografiasta tai seksistä (vaikka useat genren elokuvat sisältävätkin runsaita määriä seksiä ja paljasta pintaa) vaan pornon tavoin pyrkimyksestä säväyttää visuaalisin keinoin. Gornosta puhuttaessa väkivallan ja veren määrän lisääminen on usein suoraan verrannollinen elokuvan onnistumiseen. Ainakin jos ajatellaan katsojien odotuksia.

Grotesque [3]
Grotesque [4]

Tavallisesti ranskalaisten harteilla on levännyt gorno-elokuvien tason nostaminen uudelle, katsojien vatsoja ja moraalia koettelevalle tasolle erityisesti elokuvien Haute tension (2003), À l'intérieur (2007) ja Martyrs (2008) myötä. Nyt oli japanilaisten vuoro, kun Kôji Shiraishin (Carved: The Slit-Mouthed Woman, 2007) ohjaama elokuva Grotesque (2009) ilmaantui hieman yllättävän tuntuisesti järkyttämään länsimaisia katsojia. Aivan vähin äänin elokuva ei kuitenkaan saapunut, sillä ainakin Englannin elokuvatarkastamo BBFC (British Board of Film Classification) ehti jo kieltää elokuvan esittämisen kokonaan. Täyskielto on harvinainen tapaus ja vastaavanlaisen päätöksen sai edellisen kerran jo mainittu Murder-Set-Pieces noin viisi vuotta aiemmin. Grotesquen kieltäminen on kuitenkin elokuvan sisältö huomioiden täysin ymmärrettävää. Jos sen itsetarkoituksellista seksuaalista sadismia sisältävää kokonaisuutta pitäisi leikata tai muuten sensuroida, ei jäljelle jäisi paljon mitään.

Grotesque [5]
Grotesque [6]

Grotesque markkinoi itseään (tiedostaen hyvin kohderyhmänsä) julmimpana japanilaisena splatter-elokuvana mitä ikinä on tehty ja dvd:n kansi kertoo, että se saa Hostelin ja Saw:n näyttämään lastenleikiltä. Vaikka näiden sanojen tarkoitus onkin ylimainostaa elokuvaa, täytyy myöntää, että väitteet pitävät tavallaan hyvinkin paikkansa. Vaikka Grotesquen markkinoinnissa vedotaankin näiden amerikkalaisten elokuvien faneihin, sen esikuvat löytyvät pikemminkin kotimaasta. Kehyskertomus on kuin suoraan Hideshi Hinon elokuvasta Guinea Pig: Flowers of Flesh and Blood (1985) ja silmäväkivaltaan liittyvä hetki vertautuu hyvin Guinea Pig -sarjan ensimmäisestä osasta Devil's Experiment (1985) löytyvään kohtaukseen. Kiinnekohdat myös halvoista, mutta sitäkin sadistisemmista ja verisemmistä elokuvista tunnetun Daisuke Yamanouchin elokuviin ovat selviä, erityisesti tavat joilla Grotesquessa käsitellään avuttomia ihmisuhreja.

Grotesque [7]
Grotesque [8]

Grotesquen juoni on mahdollisimman pelkistetty. Nuori mies Kazuo (Hiroaki Kawatsure) on treffeillä naisystävänsä Akin (Tokyo Gore Policessakin näytellyt Tsugumi Nagasawa) kanssa. Keskustelu on leikkimielistä ja jossain vaiheessa Aki kysyy Kazuolta elokuvan edetessä yhä olennaisemmaksi nousevan kysymyksen: ”Kuolisitko puolestani?”. Samassa heidän kimppuunsa käy vasaraa heiluttava tuntematon mies (Shigeo Ôsako). Kidnapattu pari herää myöhemmin kidutuskammiossa suukapuloituna ja kahlittuna, valmiina kaappaajansa käsittelyä varten.

Grotesque onnistuu olemaan nimensä ja maineensa veroinen. Aluksi uhreihin sovelletaan psykologisen sadismin keinoja ja siitä edetään seksuaalisemmaksi ja lopulta otetaan käyttöön fyysiset kidutuskeinot kuitenkin niin, etteivät uhrit ikinä luovu toivosta vaan taistelevat selviytymisestä. Myös gorea on paljon ja se on vakuuttavaa, kohteiksi löytyvät mm. sormet, kädet, silmät, genitaalit ja jopa suolistokin. Kiduttaja kannustaa uhrejaan laittamaan itsensä peliin pelastaakseen toinen toisensa ja tämä vahvistaakin elokuvan muutoin niin pelkistettyä tarinaa.

Grotesque [9]
Grotesque [10]

Monet japanilaiset elokuvat ovat yrittäneet jotain samansuuntaista, mutta yritykset ovat usein kaatuneet alhaisen budjetin aiheuttamiin rajoituksiin. Grotesque ei kärsi näistä vaivoista, vaan koko elokuva on kauttaaltaan hienon näköistä niin ohjauksensa kuin kuvauksensakin puolesta erikoismaininnan mennessä luonnollisesti erikoisefekteille. Elokuva tapahtuu suurimmaksi osaksi yhdessä huoneessa ja myös kuvauspaikkaan on panostettu. Uhreilta ei kovinkaan taidokkaita näyttelysuorituksia tarvita, mutta kiduttajana toimiva, ensimmäisessä elokuvassaan näyttelevä Shigeo Ôsako on jo ulkonäöltään sopivan pahaenteinen ja vetää roolinsa vakuuttavasti. Hän on jotenkin tyypillinen japanilainen mielipuoli: pinnalta säyseä, mutta sisältä mätää nihilismiä, sadismia ja kieroutuneisuutta uhkuva demoni.

Grotesque on malliesimerkki gorno-genren elokuvasta ja toimii hyvänä muistutuksena siitä, mistä koko genressä on kysymys. Elokuva onnistuu todella hyvin siinä mitä se yrittääkin eikä sen enempää. Grotesque kestää sopivat 73 minuuttia, eikä katsoja ehdi pitkästymään juonen puutteista huolimatta. En suosittele Grotesquen katsomista kenellekään muille kuin väkivaltaviihteen ystäville ja suurkuluttajille. Ensikertalaiselle kokemus voi olla liiankin vahva.

Grotesque aiheuttaa painajaisia.

Versioinfo (22.8.2009):

Happinet Pictures on julkaissut Grotesquen dvd:llä Japanissa, mutta valitettavasti ilman tekstitystä. Euroopan dvd-markkinoilla vaihtoehtona on vain itävaltalaisen Illusions Unltd Filmsin julkaisu, eikä siinäkään ole kuin saksankieliset tekstitykset. Englantilainen 4Digital Asian (tekstitetty) julkaisu oli jo kansitaidetta myöten julkaisuvalmis ennen kuin BBFC asetti elokuvan täyskieltoon. Julkaisija aikoo valittaa BBFC:n päätöksestä.

(päivitetty 14.8.2011) Nykyisin elokuva on tarjolla myös kotimaisena dvd-julkaisuna.

***½-
© Sakari Määttä, julkaistu: 22.8.2009
keskiarvo
toimitus
3.10/5.00 (5)
 JSSMKKMK*EM
  2.5 3.5 3.0 3.5 3.0
keskiarvo
lukijat i
1.90/5.00 (10)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!

kommentit

odota...
Ilja Rautsi kommentoi (11.4.2010 11:58:06)
user avatar Aiheuttaa unohdusta. Kuvausta ja ohjausta en lähtisi kehumaan, toisaalta en paljon mitään muutakaan. Puolikas tähti Osakon parille hyvin ajoitetulle heitolle. Kai tämä fetissitehtävänsä ajaa, mutta ei oikein aukea miten elokuvaa pitäisi arvottaa sen perusteella paljonko siinä on graafista kidutusta. Eihän toimintaelokuvaakaan arvoteta sen pohjalta paljonko siinä on toimintaa vaan miten hyvin se on rakennettu ja rytmitetty ja mitä toiminnan väleissä tapahtuu.
vastaa »
Mikko Koivisto kommentoi (26.5.2010 10:02:56)
user avatar Osa 1/3

Grotesquen kohdalla yksi avain lienee se, kykeneekö katsoja uppoutumaan elokuvan maailmaan. Jos tähän ei kykene, päädytään helposti Iljan viittaamaan tilanteeseen, jossa elokuvan arvottaminen sen sisältämän graafisen kidutuksen perusteella aiheuttaa ihmetystä. Mutta tämä ei ole ainoa tapa, jolla Grotesque voi toimia katsojalleen.

Omat ennakko-odotukseni olivat erittäin matalat, sillä gorno ei genrenä erityisemmin kiinnosta. Täysin odottamatta - ja tämän suhteen varmasti allekirjoittaneen henkilökohtaiset mieltymykset, kokemukset ja pelot näyttelivät merkittävää roolia (elokuvan miespuolinen uhri on hyvin samankaltainen henkilö kuin minä itse) - elokuva imaisi sisään maailmaansa. Vaikka tarina oli minimaalinen, sympatia päähahmoja kohtaan kehittyi elokuvan mittaan vahvaksi. Väkivaltaan turtumisen sijaan puristelin nyrkkejäni hahmojen selviämisen puolesta, mikä teki Grotesquesta erittäin vahvan kokemuksen.
vastaa »
Mikko Koivisto kommentoi (26.5.2010 10:04:05)
user avatar Osa 2/3

Ilman edellä mainittua hahmoista välittämistä olisin lähes varmasti samassa tilanteessa Iljan kanssa - sekä yhden tähden pisteytyksessä. Grotesquen tekninen tasokkuus kuvauksen, musiikin käytön sekä erikoisefektien suhteen ovat alisteisia juurikin psykologisella tasolla toimivalle, joskin tahallisen äärigraafiselle kauhukertomukselle. Itsessään näillä teknisillä meriiteillä ei ole suurta arvoa, vaan niiden tehtävä on varmistaa kokemuksen tehokkuus ja uskottavuus. Ainoa poikkeus lienee Iljankin mainitsemat mustan huumorin pilkahdukset, jotka toimivat myös irrallisena elementtinä.
vastaa »
Mikko Koivisto kommentoi (26.5.2010 10:07:28)
user avatar Osa 3/3

Psykologisen tason esille tuominen Grotesquen kaltaisen elokuvan kohdalla tuntuu toki hieman huvittavalta (ja on jälleen äärimmäisen sidonnainen katsojaansa), mutta juuri tällä tasolla elokuva itselleni toimi. Metodi on ehkäpä äärimmäisen alkeellinen, mutta tavoite sama kuin ”hienostuneempien” kauhuelokuvien kohdalla: saada katsoja pelkäämään hahmojen sekä oman itsensä puolesta. Ohjaaja ei myöskään liene onnistunut siinä täysin vahingossa. Kuten Sakari mainitsikin, elokuva tarjoaa hahmoilleen - sekä katsojalle - jatkuvan pienen toivon kipinän, joka eittämättä puuttuisi elokuvasta, jos ohjaajan tarkoituksena olisi ollut ainoastaan gore-tehosteilla herkuttelu.

Triviana mainittakoon, että Japanin Amazon lopetti elokuvan myynnin sen jälkeen, kun Grotesque kiellettiin Briteissä. Amazon on tosin ennenkin harrastanut itsesensuuria, ja kieltäytynyt postittamasta tiettyjä elokuvia ulkomaille. Grotesqueta ei silti myydä edes japanilaisille asiakkaille.
vastaa »
Esa Meisalmi kommentoi (14.8.2011 03:06:29)
user avatar Erääseen loppupuolen "valoisampaan" osioon asti tämä tuntui oikein hyvältä eksploitaatiokauhulta. Sitten kuvioihin astui idioottimaisuudessaan täysin käsittämätön Story of Ricky -henkinen komediaperseily, joka muutti suunnan laakista. Paukut loppuvat hitusen kesken. Kierossa seksuaalisuudessaan ylitsepääsemättömään parisuhdetuhoon kasattu latinki vedetään viemäristä alas. Lopputuloksena on täten vain kaksijakoisen hirvittävä/hauska elokuva, johon on enää vaikea suhtautua muuten kuin messevää mälläystä muistellen.
vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa