Quentin Tarantino ehti suunnitella tuoretta sotaeepostaan vuosikaudet. Enzo G. Castellarin rymisevältä B-elokuvalta Inglorious Bastards (Quel maledetto treno blindato, 1978) nimensä lainaavan teoksen oli alun perin tarkoitus olla keino saada vanhat suuret toimintatähdet Arnold Schwarzenegger, Sylvester Stallone ja Bruce Willis samaan spektaakkeliin. Vuosien vieriessä idea muutti muotoaan spagettiwesternejä ja klassista toisen maailmansodan elokuvakuvastoa hyödyntäväksi puolihistorialliseksi vitsiksi, jossa ei Brad Pittin ohella suuria tähtiä esiinny.

Mainoskampanjassa Pittin osuutta ja toimintaa on korostettu kummallisen paljon, lopputuloksen huomioiden. Kunniattomat paskiaiset on verkkainen ja puhelias elokuva, joka sisältää tuskin lainkaan toimintaa. Tapahtumien sivuun jäävän nimijoukon riemukkaasti suorittamaa natsien skalpeerausta ei juurikaan nähdä. Sen sijaan keskiössä on alussa natsien kuolemanpartiolta pakoon pääsevä juutalaistyttö Shosanna (Melanie Laurent), joka päätyy elokuvateatterin pyörittäjäksi Pariisiin ja ryhtyy suunnittelemaan vastaiskua.

Viiteen lukuun jaetun Kunniattomien paskiaisten hahmokatras on mittava ja kesto megalomaaninen 155 minuuttia. Tästä huolimatta suurin osa ihmisistä jää paitsioon Tarantinon innostuessa leonemaiseen rytmiin venytettyjen kohtausten dialogipainotteisesta poljennosta. Hahmojen kehitys ja elokuvan tarinallinen draivi puuttuu, tilalla on äärirajoilleen venytettyä puheenpölinää, joka Tarantinon aiemman itsessään viihdyttävän dialogin sijaan paljastaa polveilevan tarkoituksensa usein vasta lopussa, jättäen katsojan miettimään oliko kulloinenkin käänne kaiken vaivan arvoinen.

Kaksi hahmoa kuitenkin saa ansaitsemaansa tilaa: Pittin paksumurteinen jenkkijuntti Aldo Raine, sekä James Woodsin itävaltalaispainokselta vaikuttavan Christoph Waltzin gestapoupseeri Hans Landa ovat kumpikin elämää suurempia elokuvahahmoja. Sellaisia sävyllisesti vinksahtaneen komedian ja mahtipontisen sotaeepoksen välillä epätasaisesti sukkuloiva Paskiaiset kaipaisi lisääkin. Koskettavaksi tarkoitettu Shosanna-osuus jää draamallisesti samalla lailla hyödyntämättä kuin hajanainen ja mahtipontinen juonikuvio, joka tuntuu polkevan paikallaan.

Kunniattomat paskiaiset tuntuukin yhden teoksen sijaan siltä, että viisi toisiinsa linkittyvää puolen tunnin lyhytelokuvaa olisi laitettu peräjälkeen. Osa natseja esittävistä näyttelijöistä ja Pitt tyylittelevät kuin Coen-elokuvassa konsanaan. Toiset puristavat repliikit ulos yhteen narskuvien hampaiden lomasta. Välillä Hitler karjuu ja Göbbels hihittää ja päinvastoin.

Natsit ovat Waltzin satunnaista painostavuutta lukuun ottamatta punchline Tarantinon hullun pitkässä vitsissä. Muut kansakunnatkin on tyylitelty äärimmilleen sotaelokuvastereotypioiksi: jenkit rymisteleviksi punaniskoiksi, britit huolettoman joviaalisti veisteleviksi aristokraateiksi ja ranskalaiset taidetta rakastaviksi urheiksi vastarintataistelijoiksi. Paikoin lähestymistapa toimii, paikoin vaivaannuttaa. Michael Fassbenderia olisi mielellään seurannut enemmänkin, kun taas Mike Myersin armeliaan lyhyt cameo-rooli tuo lähinnä mieleen Austin Powersit.

Viidestä luvusta viimeinen on viihdyttävin, ensimmäinen draamana toimivin. Oikean musiikin oikeaan kohtaukseen rytmittäjänä Tarantino on osoittautunut mestarilliseksi, mutta onnistuu tällä kertaa siinäkin vain hajanaisesti. Alun Morricone-rytmit natsien saapuessa ja lopussa Shosannan teemaksi nouseva David Bowien "Cat People" nostattavat elokuvan lentoon.

Kokonaisuutena Kunniattomat paskiaiset on ensimmäinen kerta, kun Tarantino on tuottanut itse kirjoittamallaan ja ohjaamallaan pitkällä elokuvalla pettymyksen. Sekalaiset vaikutteet kalskahtavat nyt omaksi ääneksi muovautumisen sijaan vain yliyritteliäältä, eikä monella kielellä polveilevassa dialogissa ole ytimekkyyttä. Karikatyyrihahmot viihdyttävät, mutta eivät kanna. Poptaideohjaajalle voisi suositella luovaa taukoa, jonka aikana hakea uusia mausteita tyylicocktaileihinsa.

Inglourious Basterds sijoittuu Elitistin kaikki parhaat -listan sijalle #1048

MightyZ kommentoi (5.1.2010 10:41:36)

Olen samaa mieltä IR:n kanssa, että leffa ei ollut kovin hyvä. Dialogeissa tuntui siltä että kaikki hahmot puhuvat samalla tyylillä kuin Tarnatino itse. Välillä tuntui siltä että olisi kolmea Tarantinoa, jotka puhuvat keskenään.

Leffa pisti minut kuitenkin miettimään sodat ja niiden järjetöntä väkivalta. Miten sodan aikana luokkitelaan kaikki ihmiset joku viholliseksi tai sankariksi. Kuten esim. Aldo hahmo tekee. Hänen mielestä kaikki Saksalaiset sotilaat ovat natseja, ja niitä voi siksi tappaa epäinhimilliseksi. Aldo ja hänen sotilaat hän olisivat oikeassa maailmassa sadistisia psykopaatteja.

Leffa sai multa 3/5

vastaa »

kakkapotta kommentoi (5.2.2010 23:33:03)

lainaus:
Olen samaa mieltä IR:n kanssa, että leffa ei ollut kovin hyvä. Dialogeissa tuntui siltä että kaikki hahmot puhuvat samalla tyylillä kuin Tarnatino itse. Välillä tuntui siltä että olisi kolmea Tarantinoa, jotka puhuvat keskenään.

Leffa pisti minut kuitenkin miettimään sodat ja niiden järjetöntä väkivalta. Miten sodan aikana luokkitelaan kaikki ihmiset joku viholliseksi tai sankariksi. Kuten esim. Aldo hahmo tekee. Hänen mielestä kaikki Saksalaiset sotilaat ovat natseja, ja niitä voi siksi tappaa epäinhimilliseksi. Aldo ja hänen sotilaat hän olisivat oikeassa maailmassa sadistisia psykopaatteja.

Leffa sai multa 3/5

Akatemian "Ei Elitistin" jäsenet päättivät kuitenkin antaa sille 8 Oscar ehdokkuutta. Leffa on muuten puhtaasti viihteellinen, sekä äärimmäisen laadukkaasti tehty kautta linjan. Ja se sai minut nauramaan monta kertaa, kyseessähän ei ole sota dokumentti, jota pitäisi vakavasti pohtia. Leffa sai multa 11/11. Vinkki teille elokuvanörtit. Ottakaa itsenne vähemmän vakavasti, niin voitte nauttia oikeasti hyvistä elokuvista.

vastaa »

anonyymi kommentoi (9.12.2011 02:18:57)

Itse asiassa elokuvaa katsoessa tuntui, että Tarantino on ensimmäistä kertaa ottanut itsensä liian hieman vakavasti ja heittäytynyt suorastaan taiteelliseksi. Lieneekö ollut liiaksikin aikaa tämän projektin kanssa.

vastaa »

Tuomas Henell kommentoi (10.12.2011 12:49:29)

lainaus:
Itse asiassa elokuvaa katsoessa tuntui, että Tarantino on ensimmäistä kertaa ottanut itsensä liian hieman vakavasti ja heittäytynyt suorastaan taiteelliseksi. Lieneekö ollut liiaksikin aikaa tämän projektin kanssa.

Minulla tuli yliyrittävä ja ylitaiteellinen fiilis killbilleistä. Kunniattomat paskiaiset sen sijaan oli jo vähän rennompi ja vähemmän paskantärkeä.

vastaa »

anonyymi kommentoi (10.12.2011 18:20:45)

Killbilleissä (varsinkin ekassa muistikuvieni mukaan) oli rytmitys kohdallaan. Sen sijaan IB:ssä tuntui, kuten arvostelussakin mainitaan, puuttuvan draivia. Keskivaiheilla uhkasi suoranainen kyllästyminen odotellessa, että mihinkähän tässä ollaan menossa.

vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa